612- marssi, tuo äärioikeiston mainoskampanja #612
Näin kirjoitin vuosi sitten 612- marssista. Ja tämä on ajankohtaista myös tänä vuonna 2016.
612.
612 on pelkkää pyrkimystä tehdä suomalaisesta äärioikeistolaisesta nationalismista katu-uskottava poliittinen toimija jonka tarkoituksena laajemman fasistisen liikkeen vahvistaminen ‘Lidlin parkkipaikalta salonkikelpoiseksi’. Tämän pyrkimyksen allekirjoittaa koko suomalainen oikeistolainen populistinen liikehdintä, jonka pääasiallinen viesti on Suomen Sisulta tuttu halu mahtivalkoiseen Suomeen, jossa ei ole tilaa vieraalle geeniperimälle saati väärälle ajattelulle. Ja minä sanoisin, että melko sakeaa marssimista Suomen kaduilla vuonna 2016.
Miettikääpä hieman 612- marssin taustaa:
- 612 -marssi järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014. Sen virallinen järjestäjä on 612.fi -yhdistys, jonka puheenjohtaja on misogyniastaan ja mahtivalkoisen kaipuustaan tunnettu Timo ’Hevosen Kyrpä’ Hännikäinen (joka toimi myös ensimmäisessä marssissa juhlapuhujana).
- Tänä vuonna juhlapuhujaksi on ilmoitettu Tuukka Kuru, joka on Suomen Sisun Lapin piirin johtaja ja 'toimittaja' Radio monokulttuurissa, jonka ohjelmassa haastateltiin pörröiseksi silittäen Eppu Torniaista (miestä, joka tappoi Jimi Karttusen). NOTE! Tässä on virhe: herra Torniaista ei haastateltu 'Radio Monokulttuurissa', vaan sen yhteistyökumppani 'Tajulivessä'. Pahoittelut epätarkkuudesta! Ja kiitos Junes Lokalle asian ystävällisestä korjaamisesta.
- 612 -yhdistys on periaatteessa peitejärjestö, jonka taakse kätkeytyvät Pohjoismainen Vastarintaliike, Suomen Sisu ja herra Hännikäisen verkkolehti Sarastus.
- PVL:n rooli vahvistui 612- marssilla heidän toimiessaan mielenosoituksenjärjestyksenvalvojina. PVL:n ruotsalainen emojärjestö ei myöskään oman ohjesääntönsä mukaan salli järjestön jäsenten osallistumista tilaisuuksiin, jotka eivät ole heidän tilaisuuksiaan. Tästä voinee päätellä jotakin, eikö vain?
- Vuonna 2016 Suomen vastarintaliikkeen entinen johtaja Henrik Holappa vahvisti sen, minkä kaikki tiesivät jo ennenkin: "Järjestö kuitenkin työskentelee määrätietoisesti yhdistääkseen Suomen äärioikeistolaiset, nationalistiset ja rasistiset ryhmittymät. Yksi esimerkki tästä on itsenäisyyspäivänä pidettävä kansallismielinen soihtukulkue 612. Holapan mukaan SVL oli aloitteellinen soihtukulkueen järjestämisessä ja ensimmäisessä kulkueessa SVL:n aktivistit toimivat järjestysmiehinä”.
- ’Pitkän tähtäimen suunnitelmana oli, että SVL:stä tulisi koko suomalaisen äärioikeiston näkymätön kattojärjestö. Holappa sanoo, ettei liike halunnut karkottaa mahdollisia osallistujia sillä, että Suomen Vastarintaliike toimisi avoimesti järjestäjänä. Siksi virallinen versio oli, että soihtukulkue on epäpoliittinen tapahtuma.’
- ’Vuonna 2014 järjestetyllä 612-marssilla Suomen Sisu ja SVL (nykyinen PVL) tekivät tiivistä yhteistyötä, vaikka mainostettiin ettei SVL ole mitenkään toiminnassa mukana’.
- On myös merkittävää, että Suomen Vastarintaliike paitsi mainosti 612-tapahtumaa myös hyväksyi omia aktivistejaan tapahtuman järjestäjiksi. Esimerkiksi Suomen Vastarintaliikettä määräilevä Ruotsin Vastarintaliike kieltää hyvin yksioikoisesti aktivisteiltaan toiminnan muissa poliittisissa ryhmissä ja projekteissa, jotka eivät ole Vastarintaliikkeen käsialaa. Tämä viittaa siihen, että Suomen Vastarintaliike piti tapahtumaa tärkeänä omalle toiminnalleen. Tästä kielii lisäksi se, että Vastarintaliikkeellä oli 612-tapahtumassa lukuisia kansainvälisiä vieraita muun muassa Saksasta, Ruotsista ja Italiasta ja liike järjesti omat jatkokekkerinsä tapahtuman jälkeen.
- 612 on pyrkimystä luoda koko äärioikeiston yhdistävä perinne (kuten Vappu on vasemmistolla). Se ei siis ole sattumaa, että tänä(kin) vuonna erilisistä oikeistolaisista tapahtumista niiden osallistujat tulevat osallistumaan yhteiseen 612- marssiin.
- 612 kokoaa yhteen sirpaleisia ryhmittymiä ja pyrkii yhdistämään ”ei-poliittisella” ja kansallismielisellä teemalla erilaisia äärioikeistolaisia. Tapahtuman osanottajalistasta ja järjestäjistä voi päätellä, että perussuomalaiset toimijat ovat samaa kastia Suomen vastarintaliikkeen natsien kanssa. Vaikka perussuomalaisiin luikerrelleet sisulaiset kuinka käyttäisivät sisäsiistiä ruskeaa kieltä, on heidän intressinsä edelleen kadulta voimaa hakevassa fasistisessa liikkeessä.
- Olli Immonen & Suomen Sisu ovat olleet alusta asti suunnittelemassa niin 612- marssia kuin Eugen Schauman- performanssiakin.
Kuten sanoin aikaisemmin: 612 on pelkkä mainoskampanja. Jotta viha arkipäiväistyisi. Jotta ihmisen erottelu vuohiin ja lampaisiin ei enää tuntuisi miltään.
Kun miettii, että 612- marssin yhdellä taustavaikuttajalla Suomen Sisulla on omien parlamentaarikoidensa toimesta on jo pitkä jatkumo puheenvuoroja, joissa unelmoidaan valkoisen miehen ylivertaisuudesta, vallankumouksesta sekä vieraiden kulttuureiden poistamisesta Suomen etnisesti yhdenmukaisesta maisemasta ja em. arvoihin perustuvan politiikan edistämisestä hallitusohjelmaa myöten, on tässä nationalismin epäpyhässä pöhinässä kyse oikeastaan vain Suomen Sisun (tunnetaan myös nimellä Perussuomalaiset) linjasta, jopa sen poliittisesta ytimestä. Ja tuon osittain Suomen Sisun määrittelemän hallitusohjelman kautta kyse on myös Suomen hallituksen linjasta. Tämä on hyvin yksinkertaista ja hyvin surullista.
Noissä puheissa on edelleen, vuonna 2016 selkeä tavoite: rasististen yleistyksien ja pelkotilojen markkinoinnilla pyritään pitämään yllä unelmaa puhtaasta (suomalaisesta) valkoisuudesta. ’Toiset’ eli ne vieraat ’maahantunkeutuja’ halutaan nähdä kontrolloimattomina, himokkaina, perversseinä, ahneina, vaarallisina, meluisina ja seksuaalisesti kyltymättöminä raiskauskoneina, joilla kädessä on vain oma kulli ja mielessä valkoinen neitsyt. Vieraaseen suhtaudutaan tässä perussuomalaisessa nationalismilarppaajien skenessä kuin lapsiin, joiden odotetaan alistuvan auktoriteettiin ilman omaa tahtoa, kritiikittä (mieluiten muualla ja luoti päässä Turkin rajalla).
Näissä valkoisen Suomen puheissa ’Ne Toiset’ tulevat ja vievät kaiken hyvän ja tilalle tulevat kodittomuus, työttömyys, prostituutio, perversiot, kulttuurin rappio ja valkoisen identiteetin rappio. 'Toisten' tulo merkitsee hauraalla valkoiselle suomalaiselle, että valkoisista tulisi vieraita heidän omassa maassaan. Pelko on halpaa politiikkaa. Siksi rasismi on valtavirtaa, se on hyväksytty mielipide muiden joukossa ja sille annetaan tilaa kasvaa ja voimistua kuin salaisena oikeutuksena noille peloille. Ja pitäähän kaikille ja kaikelle antaa mahdollisuus (kun ei haluta, eikä uskalleta sanoa EI).
Siihen on syynsä, että tässä tarinassa sananvapaus on oleellinen asia. Se kuuluu kaikille. Paitsi tietenkin niille, jotka kehtaavat olla erimielisiä näiden mahtivalkoisten kanssa. Meidän hyvien ihmisten pitäisi vain olla hiljaa, meidän pitäisi olla vain poliittisesti korrekteja ja olla kutsumatta rasistia rasistiksi, natsia natsiksi, vihapuhujaa vihapuhujaksi, sillä heille kaikille tulee niin paha mieli. He toki saavat toivoa kenelle tahansa perseraiskauksia ja he toki saavat leimata ja dissata ’suvakkeja’ ihan hallituksessamme asti. Ei ole samat säännöt kaikille Suomessa vuonna 2016. Sananvapaus, se kuuluu isänmaalliselle mölymystölle. Sille, joka tappaa kadulla ja sille, joka lähettää postissa kuolleita rottia ihmisille.
Hyvät ihmiset.
Rasismi ja sen mukana fasismi ovat luikerrelleet hiljalleen suomalaisen politiikan ja julkisen keskustelun valtavirraksi. Kumpikaan ei enää hätkähdytä ketään. Ja se on ollut tarkoituskin kaikilla noilla Halla-ahon, Immosen, Hännikäisen ja muiden suominatsien performansseilla, joihin kuuluu ehdottomasti 612- marssikin: tehdä rasismista sekä muukalaisvihamielisestä fasismista arkipäivää, validia kannanottoa.
Minkälaisessa maassa kuollaan kadulle, kun sylkäisee natsia päin? Aivan: sellaisessa maassa, jossa kadulla partioiva natsi on jo arkipäiväistä valtavirtaa ja jossa hallituspuolueen parlamentaarikot voivat kuin muina miehinä esiintyä natsien ja äärioikeiston tilaisuuksissa, joissa kiihotetaan kansanryhmiä vastaan ja kaivataan vallankumousta, jotta ’päästäisiin viemään saunan taakse punikkeja’. Kyse on hallituspuolueen virallisesta politiikasta, jossa väkivaltainen järjestö Pohjoismainen Vastarintaliike on hallituspuolueen aatetoveri ja hallituspuolueen poliitikkojen kanssa yhteistyötä tekevä sidosryhmä.
En voi olla pohtimatta, että suostummeko me edelleen siihen, että natsit ja muut äärioikeistolaiset saavat rauhassa levittää rasistista vihan ja ihmisten erottelun propagandaansa meidän kaduillamme ja luulemmeko me edelleen, että paha katoaa, kun sitä ei katso silmiin ja teeskentelee, ettei sitä ole?
Ei se katoa.
Kun poliitikot jostain itselleni tuntemattomasta syystä rinnastavat edelleen Elielin aukion poliittisen kurinpalautuksen Kajaaniin, jossa kahta irakilaista turvapaikanhakijaa epäillään suomalaismiehen taposta, olemme todellisen kyynisen mulkkuuden ytimessä. On jotenkin surullista, että poliittista väkivaltaa ei kyetä tuomitsemaan ilman puheita maahanmuutosta, mystisistä ääripäistä sekä vasemmistosta. Eikä tuo ole sattumaa, vaan tarkoitus on ottaa kantaa oikeasti ottamatta kantaa.
Poliittinen Tolkun Ihmisten eliittimme sallii Suomen hallituksessa olevan puolueen, jonka jäsenet ovat yhteistyössä noiden samaisten natsien kanssa.
Poliittinen Tolkun Ihmisten eliittimme lausuu julkisuuteen natsien tappaessa ihmisen, miten tuo ihmisen kuolema johtuu hyssyttelystä ja maahanmuuttopolitiikasta ja miten on tärkeää tuomita ääri-islam.
Minä olen huolissani Suomesta. Minä olen huolissani tästä poliittisen tahdottomuuden paskapuheesta, joka antaa rasismille tilaa sanomalla, miten asioita nyt vaan tapahtuu ja ikäviä sattumuksia, kun ne päät hajoavat katukivetykseen. Oma vika ja katsokaa, lepakko räjähti!
Minä olen huolissani niistä syistä, miksi rasismille syntyy kasvupohjaa. Eriarvoisuus. Tuloerojen kasvu. Ihmisten huoli työpaikoistaan. Vihapuhe. Ilmastonmuutos. Pakolaiskriisi. Sodat. Maailmassa on paljon epävarmuutta ja sitä hyödyntävät surutta oikeistopopulistiset vihanlietsojat, joille ratkaisu on kyräily, kaipuu idealsoituun menneisyyteen ja rajojen kiinni laittaminen. Ja tuolle kaikelle pahin myrkky on avoin yhteiskunta, joka olisi aidosti keskusteleva ja joka oikeasti sisältäisi myös arvojohtajuutta (jota ei nyt ole).
Ja silti meidän poliittinen eliittimme haluaa edelleen vain katsoa muualle. Meidän poliittinen eliittimme pyrkii jopa hiljentämään vapaata tiedonvälitystä, jos se puhuu heistä tuhmasti. Meillä MV ja muut disinformaation lähteet saavat ja voivat suoltaa vihapuhetta viikosta toiseen ilman, että siihen puututaan, mutta YLE:n pitää olla hiljaa, jotta herra pääministeri ei loukkaantuisi. Ei ole montaa kuukautta siitä, kun herra Sipilä leikkisästi pohti, josko YLE vaikka loppuisi kokonaan. Mutta tiedotusvälineiden vapaus ja luottamus niihin ovat demokratian peruspilareita ja nyt poliittinen eliitti nakertaa sitä luottamusta, jotta kriittinen puhe ei veisi siltä valtaa ja voimaa. Suomessa vuonna 2016 natsit saavat kulkea vapaasti kadulla ja median tulee nauttia ensisijaisesti pääministerin luottamusta. Hyvin menee, Suomi!
Ihan oikeasti, mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu? Natsit saavat vihapuhua julkisessa tilassa aivan haluamallaan tavalla ja he saavat marssia avoimesti kaduilla poliisin sujuvassa suojeluksessa. Ja sitten herra Pääministeri alkaa määrittelemään, mitä hänen toiminnastaan saa puhua ja mitä ei. Mikä helvetin banaanivaltio Suomesta on tullut? Luottamus yhteiskuntaan on pahasti nakertumassa oman poliittisen eliittimme toimesta ja se on vain äärioikeiston etu. Se on vain rasistien etu, sillä heille sopii tunnepitoinen kaaos, sillä heille järki on rappiota ja rationaalisuus vihapuhetta. Kun me emme enää luota yhteiskuntaan ja sen peruspilareihin, kuten ihmisten tasavertaisuuteen saati riippumattomaan mediaan, me voimme sanoa hyvästit yhteiskunnalle nimeltä Suomi. Enkä minä halua tätä.
Äärioikeiston nousu, järjestäytyminen, viha ja väkivalta ovat olleet tiedossa jo pitkään, mutta vaikuttaa tosiaan siltä, että hallituksemme ei kaiken tapahtuneen jälkeen vieläkään suhtaudu edes Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen asian vaatimalla vakavuudella, saati koko oikeistopopulistiseen ilmiöön. Ja toisaalta: miksi suhtautuisivatkaan, sillä onhan osittain kyse myös hallituksen omasta politiikasta. Siksi he haluavat mitätöidä vihapuhetta ja väkivaltaa, siksi he haluavat puhua räjähtävistä lepakoista ja siksi he haluavat syödä riippumattoman median uskottavuutta.
Mutta me emme saa olla hiljaa. Emme enää. Rasismin vastustaminen, perusarvomme- sekä ihmisten yhtäläisen arvon tunnustaminen, eivät ole mitään äärimmäistä ääripään puuhastelua, vaan meidän jokaisen velvollisuus ihmisinä. Siksi meidän kaikkien tulisi kertoa, mitä mieltä me olemme rasismista, väkivaltaa mitätöivästä retoriikasta ja että me tavalliset ihmiset emme halua rasismin käärmeen luikertelevan lopullisesti ja pysyvästi Suomeen. Kun me tavalliset ihmiset näytämme nyt, aina ja tulevaisuudessakin, että meidän arvoihimme kuuluu antirasismi ja ihmisen kunnioitus ihonväristä saati ihmisen etnisyydestä riippumatta, me alleviivaisimme sitä, miten rasisminvastaisuus on yhtä äärimmäinen teko kuin on itse elämän kunnioituskin. Mitä enemmän meitä tavallisia ihmisiä on mukana, sitä enemmän rasisminvastaisuuskin alkaa tuntua tavallisen ihmisen oikeutetulta teolta, joka ei ole muuta kuin rasisminvastaisuutta, ihmisten tasavertaisuuden kunnioittamista, eikä tätä leimaa tulisi kenenkään normaalin ihmisen pelätä saavansa. Se leima on kunnian leima.
Minusta meidän tulee toimia. Niin yhteiskuntana kuin yksilöinäkin. Meidän on alettava vetämään rajaa ja sanottava, että natsit eivät kuulu tänne, eikä rasismi ole ikinä ollut lääke mihinkään yhteiskunnalliseen murrokseen, vaan rasismi on ainoastaan sairaus ja oikeistolaisen politiikan pyrkimystä oikeuttaa omat toimenpiteensä. On siksi jokseenkin oireellista, tätä aikaa kuvaavaa ja samalla surullista, että esimerkiksi SUPO:n äärijärjestöiksi määrittelemät tahot ovat muuttuneet kadulle valuttamastaan 'punikin verestä' huolimatta yhtäkkiä oikeutettuja ja laillisia, julkisia kokoontumisia toteuttavia tahoja, joiden kokoontumisia poliisi suojelee.
Me olemme jättäneet rasismin vastustaminen julkisessa tilassa liikaa myös fasismia vastustavien tahojen harteille. Jos me toimimme näin jatkossakin, me itse vain ylläpidämme ääripäädiskurssia ja syyllistymme siten vain tolkun ihmisen rasisteja hellivään muminaan. Tämä on se syy, miksi minä toivon niin monen ihmisen kuin mahdollista, saapuvan Helsinkiin ja osallistuvan 6.12 mielenosoitukseen 'Helsinki ilman natseja'. Sillä me tarvitsemme Helsingin ilman natseja. Me tarvitsemme Suomen ilman natseja. Me haluamme Suomen takaisin!
Siksi on aika. Vetää raja. Viheltää peli poikki, jälleen kerran – ja juuri niin kauan kuin tarvitsee. Me olemme tämän velkaa myös Jimi Karttuselle, jonka kohtalon poliittinen eliittimme vain mitätöi puhumalla väkivallasta yleensä ja joka kuoli vain siksi, että hän sylkäisi.
Eikä kenenkään tule kuolla siksi, että on eri mieltä. Ei ikinä.
