Aleksi Valavuori ja puhetta homoista #PotkutTuli
Aleksi Valavuori on puhunut.
Tällä kertaa hän ei kauhistellut kuviteltua raiskausta ja kuvitellun raiskauksen perusteella tuominnut turvapaikanhakijoita. Puhuessaan taannoin turvapaikanhakijoista, herra Valavuori myös vain ’halusi avata keskustelua’. Tällä kertaa herra Valavuori puhui homoista. Hän ei niistä oikein tykkää, eikä niitä palkkaisi töihin:
’Kyllä. Meille ei homoja palkata’. Huumoria. Läppää. Vitsi, vitsi. Ettekö nyt huumoria tajua, tosikot?
No, tarkastellaanpa tuota ’homojen palkkaamista’ hieman:
· Urheiluseurat jotka homot ovat tuhonneet: 0
· Urheiluseurat jotka Aleksi Valavuori on tuhonnut/miltei tuhonnut: 3
Minun mielestäni tästä voisi päätellä, että kannattaisi mieluummin palkata homoja urheiluseurojen johtotehtäviin, ei Valavuoren kaltaisia huumorimiehiä.
Valavuori antoi selityksen omaan kirjoitteluunsa. Hän jostain syystä ajatteli, että se olisi jotenkin lieventävä asianhaara, että hänen kirjoituksensa oli suora lainaus homoseksuaalin ystävän päivityksestä. Herra Valavuoren mukaan hän julkaisi kommenttinsa ’testinä’. Myös vitsiä ja huumoria tarjottiin selityksenä, sillä naurattaahan kaikkia, kun ihan vaan vitsinä sanotaan, miten ’meille ei homoja palkata’. Näille vitseille ei toki naura muu kuin junttimacho perussuomalainen, jonka voin kuvitella vetävän räkää sieraimessaan edestakaisin hörähdellessään homovitseille samalla kun vaatii vasemmistolaisia hirteen ja vasemmistolaisia vääristä mielipiteistä vankilaan. Sillä tiedättehän: sananvapaus on vain perussuomalaisen junttimachon yksinoikeus – kuten sen määrittely, mistä ihmiset saavat närkästyä.
Mutta herra Valavuoren selityksistä tulee mieleen Oulun lapsensa raiskaaja, joka selitti tekoaan poppamieheltä saamallaan neuvolla. Oulun lapsensa raiskaajan mukaan yksi vaihtoehdoista tulla rikkaaksi oli myös tappaa joku, mutta hän kristittynä ei voinut moista tehdä, joten hän tyytyi oman lapsensa seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tämä ilmeisesti oli sitten tarpeeksi kristittyä? Maahanmuuttokriittistä logiikkaa lainataksensi voinee kysyä, onko kyseessä jopa kristittyjen ominaispiirre, jopa geneettinen vaiva? Kun ajattelee, miten tietyissä kristityissä piireissä lasten kanssa peuhaamisella on miltei liturginen merkitys, kysymys lienee oikeutettu, eikö vain? Vai olisiko sittenkin niin, että tuo logiikka ontuu - ja pahasti?
En ole ikinä ymmärtänyt yhtä asiaa: jos haluat kirjoittaa vitsin, kirjoita se. Ei se ole vaikeata tai jos et osaa, niin älä oikeasti kerro sitä vitsiä. Äläkä ainakaan ala selittämään, miten jengi ei vain tajunnut vitsiä erityisesti silloin, kun se vitsi on ihan oikeasti paska ja ihan oikeasti paljastaa sinun olevan seksuaalivähemmistöihin alentuvasti suhtautuva juntti (sori kaikki juntit, ette te kaikki ole homofobisia ihmisrunkkuja).
Aleksi Valavuori on yksi murheellinen esimerkki siitä, miten Suomen keskustelukulttuurissa on jotain menossa pahasti vinksalleen. Meillä kuvitellaan, että röyhkeys ja moukkamaisuus ovat sama asia kuin rohkeus. Mutta eivät ne ole samoja asioita, eikä tätä herra Valavuori ja hänen kaltaisensa suostu tajuamaan. Ei se ole rohkeutta, kun solvaa ja sanoo ihan mitä tahansa. Se on vain röyhkeyttä, välinpitämättömyyttä ja tässä tapauksessa – jälleen kerran – vain vastuutonta, syrjiviä asenteita ylläpitävää homofobiaa, jonka seurauksia ei tälläkään kertaa herra Valavuori tunnu ymmärtävän puhuessaan vitsistä ja vähätellessään ihmisten reaktioita. Tässä tapauksessa ei sovi myöskään unohtaa erästä huumorin ja vitsin perusohjetta: etuoikeutettujen, statukseltaan vahvempien ihmisryhmien ja valta-asemassa olevien ihmisten kustannuksella saa tehdä huumoria ja heistä saa tehdä tarvittaessa pilkkaa ja heille saa nauraa. Heikomman aseman ihmisille ja epätasa-arvon vaivaamille ihmisryhmille ei taas ole millään tavalla soveliasta nauraa alentuvasti solvaten saati heitä ei tule pilkata ivan itsensä vuoksi saati itsensä korottamisen vuoksi. Voitte kokeilla, miten käy kun pilkkaa vaikka vammaisia taikka vanhuksia. Ette pääsisi pälkähästä sanomalla, että ’vitsiä vaan’ ja ’ei pidä olla niin herkkä’ ja ’keskustelua vaan avasin’. Hyvin rumaa ja tyylitöntä ja erityisesti moraalisesti arveluttavaa.
Reaktioita herra Valavuori vain oli hakemassa ja sitä hän vain kaipasikin ja vain siitä on tuossa vastuuttomassa puheessa loppujen lopuksi kyse. Aleksi Valavuori ehkä paljastaa todellisia ajatuksiaan tuolla 'huumorillaan', mutta oikeastihan hän vain harrastaa puhdasta julkisuusdouppausta yksinkertaisella metodilla: sano jotain ylitevuotavan typerää - ja sitten reaktioiden luonteen mukaisesti määrittele sanomasi vitsiksi, huumoriksi, todeksi tai omaksi vakavasti otettavaksi mielipiteeksi. Kun reaktoista riippuen vielä maustaa jatkoreagointiaan uhriutumalla, kertomalla, miten ihmiset eivät vain tajua tai alentuvalla ehdollisella anteeksipyynnöllä, niin tarinan saa pidettyä elossa ja muokattua itselleen sopivaa narratiivia. Huomio, reaktio ja tarinan luonti. Ei mitään muuta, ei oikeaa keskustelua, vain keskustelua keskustelusta vailla todellista substanssia.
Herra Valavuori toki pyysi anteeksi saatuaan potkut. Jopa tavalla, jonka voisi tulkita ihan oikeaksi anteeksipyynnöksi:
Mutta todellisuudessa herra Valavuori ei oikeasti ole homofobisine kommentteineen ensimmäistä kertaa liikkeellä. Hän on aiemminkin ’avannut keskustelua’ ja ’vitsaillut’ homoista hyvin brutaaliin tyyliin:
Pitäisikö nyt vaan nostaa käsi ylös virheen merkiksi ja myöntää, että ongelmasi ei ole vain tuo tuorein tviittailu, herra Valavuori?
Valavuoren potkuilla sinällään on merkitystä, sillä se on sitä oikeaa 'harjausta‘. Nuo potkut osoittavat, ettei homofobisen paskan suoltaminen ole millään tavalla hyväksyttävää ja sellaiseen puheeseen on oltava nollatoleranssi. Ja tuo sama nollatoleranssi tulisi ulottaa niin puolueisiin kuin eduskuntaan asti, sillä ’harjaus’ on oikeita tekoja täällä aikuisten maailmassa, ei selittelyjä.
Uskon herra Valavuoren paikkansa löytävän. Jos ei muualta, niin Perussuomalaisten listoilta tulevissa vaaleissa, sillä siellä on junttiöykkäreille aina paikka ja perussuomalaisten luona ovi on aina auki raiskaajista rasisteihin.
Minä toivon silti, että herra Valavuori oikeasti oppii ja että hän tulee takaisin energisenä ja vahvempana kuin koskaan. Sillä hänen energiallaan voisi oikeasti saada jotain todella hyvää aikaiseksi.
Tsemppiä sinulle, herra Valavuori. Toivottavasti löydät sen oikean polun.
