Avoin kirje just sulle, Juha Sipilä
Hyvä Juha Sipilä.
Minä lähestyn sinua näin avoimelle kirjeellä. Minä teen sen siksi, että minä olen huolissani. Minä olen huolissani siitä, mihin sinä olet meidän Suomeamme ohjaamassa ja miten sinä oikein voit.
Olen pohtinut muutamia viimeaikaisia ulostulojasi.
Minua nimittäin pohditutti paljon se, miten et tutkinut mahdollisia esteellisyyksiänne etukäteen Talvivaaraan liittyen, vaan vasta jälkikäteen, kun sitä sinulta kysyttiin. Ja minua ihmetytti, miksi tästä kysymyksestä loukkaannuit? Sinä myös pommitit aiheesta puhunutta toimittajaa piilossa, sähköpostein, vaivihkaa, kuin tarkoituksella painostaa ja jo aiemmin olit pohtinut ja julkisesti spekuloinut YLE:n ja MTV:n loppumisilla.
Sitten sinä kerroit, miten sinulla on isompi visio siitä, minkä vuoksi politiikkaasi teet ja jos sitä ei olisi, niin olisit jo sanonut, että ’pitäkää tunkkinne’. Haluat, että hyvinvointiyhteiskunta Suomessa pelastuu ja eriarvoistumiskehitys saadaan Suomessa pysäytettyä. Kerrot meillä olevan siihen oikeat lääkkeet olemassa. No, kyllä minäkin uskon, että ne lääkkeet ovat olemassa. Me vain taidamme nähdä sairauden keskenämme eri tavalla, sillä sinun lääkkeesi juuri aiheuttavat sitä, mitä toisaalta sanot korjaavasi. Mutta iso visio ohjaa ja jos ei nappaa, niin tunkkia tekisi mielenne tarjota.
Miten sinä oikein voit, hyvä Juha Sipilä?
Juha Sipilä, sinä olet hallituksessasi valmis kutistamaan hyvinvointiyhteiskuntaamme ihan jo sen perusperiaatteista lähtien osaltaan vain siksi, että Suomi ei olisi vetovoimainen maa tulla. Jotta me saisimme olla rauhassa, ilman turvapaikanhakijoita, jotta ne eivät saapuisi tänne rauhalliseen, hyvään maahan hakemaan uutta alkua elämälleen. Juha Sipilä, visiosi on luoda Suomi, joka torjuu vieraan ajamalle meidät kaikki sillan alle asumaan ja tuntemaan samalla ylpeyttä siitä, että ’jo loppui matuinvaasio, perkele’. En minä tosiaan oikein arvosta sinun visiotasi, hyvä Juha Sipilä. Ei millään pahalla, Juha Sipilä, mutta puheittesi ja tekojesi välillä on ammottava kuilu.
Te korjaatte hallituksessanne omia tekojanne, hyvä Juha Sipilä. Te itse olette hallituksen kanssa aiheuttamassa niitä ongelmia, joita ryntäätte korjaamaan ja sitten esiinnytte sankareina, Suomen toivoina, joilla on ’visio’. Te sanotte, että teillä on jokin visio, mutta en minä usko mitään visiota oikeasti olevan. Jos jokin ihan oikea visio olisi olemassa, niin miten ihmeessä hallituksenne suoltaa lakialoitteita, jotka ovat puolivalmiita, niitä perutaan ja sitten te kehutte itseänne, kun perutte itse tehtyjä puolivalmiita lakeja. Te hallituksessanne aiheutatte eriarvoisuutta ja sitten perustatte työryhän pohtimaan eriarvoisuutta. Te olette keksineet ikiliikkujan, joka ei ikinä sammu ja jonka kanssa voitte aina teeskennellä olevanne tilanteen tasalla ja tilanteen päällä kuin ritari valkoisella ratsullaan. Eihän tuossa ole oikeasti mitään järkeä.
Toisaalta: voihan eriarvoistumisen kasvattamisen, turvapaikanhakijoiden kiusaamisen ja kuolemaan lähettämisen, Valtion näkemisen vain yritysten rahoittajana sekä työttömien syyllistäminen omasta työttömyydestään nähdä jonain ’visiona’, mutta minusta se on vain äärimmäisen huono visio. Minusta visionne on yksinkertaisesti kelvoton ja vie Suomea kohti aikaa, jossa luonto on resurssi, ihmiset tekevät alhaisen jalostusasteen työtä ja jossa omalla palkallaan ei elä, mutta tukeakaan ei saa, sillä ’jokainen on vastuussa itsestään’ ja jossa ihmistä arvotetaan sen mukaan, mikä on hänen etninen taustansa sekä pankkitilin saldonsa.
On olemassa tutkimuksia ja tilastoja, joissa Suomi on maailman parhaita maita ja sitähän Suomi on: maailman parhaita, ellei jopa paras, paikkoja elää ja olla. Näiden listausten mukaan olemme maailman parhaimmistoa esimerkiksi peruskoulutuksessa, turvallisuudessa, lukutaidossa, tasa-arvossa, onnellisuudessa, ympäristön tilassa ja jopa innovaatioissa. Nämä ovat aika hyviä juttuja, Juha Sipilä.
Juha Sipilä. Minä itse olen sitä mieltä, että kaikki nämä kärkisijat kertovat korutonta kieltä siitä, että yhteinen hyvinvointivaltiomme nimeltä Suomi on onnistunut. Meidän Suomemme on tasa-arvoinen, rauhallinen, turvallinen, koulutettu, sivistynyt, fiksu, tasavertainen, luontoa kunnioittava ja kekseliäs. Hyvä Juha Sipilä: nämä ovat juuri niitä asioita, joita sinun hallituksesi on valmis leikkaamaan, kutistamaan ja unohtamaan, vaikka juuri näiden ansiosta Suomesta on tullut Suomi.
Hyvä Juha Sipilä. Tuoreissa ulostuloissanne uhriudut sujuvasti kuin pahainen persu ja asetatte itsenne uhripositioon, jolla te käännätte huomiota pois itsestänne, kiusattuna, uhattuna miehenä, joka vain yrittää tehdä kaikkensa visionsa mukaan, joka on tämän maan pelastava. Olette valjastaneet puolueväkenne ylläpitämään tätä positiotanne ja ylläpitämään tätä uhriuden eetosta puhumalla ajojahdista ja jopa vihapuheesta. Hyvä Juha Sipilä, minusta saamasi uhkailut ovat tietenkin ehdottoman väärin. Minusta myös poikasi kuolemasta puhuttiin julkisuudessa osin todella surullisella tavalla. Minusta näitä puheita ei ansaitse kukaan, eikä kenenkään niitä tarvitse sietää. Ikinä.
Mutta muistatko vielä, miten sinä sanoit meille tavallisille ihmisille, jotka saamme rottia esimerkiksi kotiimme postitettuina? Mitä sinä kerroit niille, joiden elämää häiritään niin monella tavalla, ettet edes uskoisi, jos kertoisin? Sinä nimittäin kerroit meille, että juuri me olemme ääripäitä, jotka estävät rauhanomaisen keskustelun. Sinä sanoit meille tavallisille ihmisille, jotka haluamme puolustaa ihmisarvoja sekä yhteiskunnan tasavertaisuutta, jotka kohtaamme oikeiston vihaa päivittäin, että pitäisi vain muistaa keskustella. Mieti hetki sitä, miltä se vaikuttaa, kun itse et edes halua enää keskustella toimittajien kanssa. Minä kysyn sinulta, hyvä Juha Sipilä: missä ovat nyt vaateesi keskustelusta ja dialogista, kun olet kokenut vihapuheen kohdistuvan sinuun? Juha Sipilä, kun sinä kohtaat kritiikkiä, jota kutsut epähuomiossa vihapuheeksi, sinä aidosti uhriudut ja valjastat sen avuksi median sekä puoluekenttäsi. Jotenkin tuossa lemuaa etuoikeutetun miehen kiukuttelu.
Hyvä Juha Sipilä, kun uhriutuessasi luot kuvaa sinuun kohdistuvan kritiikin olevan vihapuhetta, niin samalla teet uskomattoman karhunpalveluksen niille, jotka vihapuhetta oikeasti kohtaavat. Sinä kohtasit kritiikkiä ja ehkä vihaista puhetta, mutta älä kutsu sitä vihapuheeksi. Se on uskomattoman röyhkeää ja ajattelematonta puhetta. Vihapuhe on oikeasti puhetta tai sellaista ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuvihaa, muukalaisvihaa, antisemitismiä tai muunlaista vihaa, joka perustuu suvaitsemattomuuteen. Ja hyvä Juha Sipilä, kohtaamasi kritiikki ei ollut mitään näistä. Puhumalla vihapuheesta sinä neutraloit oikeaa vihapuhetta rinnastamalla se normaaliin kritiikkiin ja tällä tavalla sinä siirrät huomion aidosta vihapuheesta itseesi, jotta uhriutumisesi saisi voimaa ja substanssia.
Mutta Juha Sipilä, älä unohda kontekstia hetkenä, jolloin sinä uhriudut. Sinä omissa puheissasi vertasit turvapaikanhakijoiden tekemää raakaa surmaa poliittisesti aktiivisen natsijoukkion tekemään väkivallantekoon, jolloin sanoit turvapaikanhakijoiden olevan verrattavissa noihin natseihin. Ja sinä, Juha Sipilä, sallit ihmisiä surmaavan natsijoukkion tekevän avoimesti yhteistyötä Suomen hallituksessa olevan puolueen kanssa, jonka mielestä äärioikeisto tulee parhaiten torjuttua sillä, että tekee juuri kuten he haluavat. Ja sinä, Juha Sipilä, olet valinnut heidän puolensa. Sinä olet itse aiheuttamassa tätä vihan polarisaatiota.
Sinä kerroit meille, miten julkisessa keskustelussa erityisesti maahanmuuttoon ääripäät ovat kärjistyneet ja että suurin osa suomalaisista suhtautuu turvapaikanhakijoihin maltillisesti, mutta heidän äänensä hukkuu hiljaisuuteen. Minä en vain edelleenkään tiedä, mitkä ovat ne keskustelun ääripäät, joiden väliin katoaa 'suurimman osan' ääni, enkä minä edelleenkään halua uskoa sinun ajattelevan, että esimerkiksi ihmisarvojen puolustaminen on se paha ääripää, joka pilaa maltilliset puheet, sillä mitä on olla maltillinen ihmisarvon suhteen? Hyväksyä maltilliset kasvoille sylkemiset? Hyväksyä maltillisesti rotat omassa postilaatikossaan, sillä olisihan se voinut olla hevonenkin? Hyväksyä maltillisesti politiikka, joka johtaa ihmisten kuolemaan, sillä ’meidän tulee tinkiä vetovoimatekijöistämme’? Hyväksyä maltillisesti kaduilla kulkevat oikeiston rasismia ja vihaa legitimoivat ja vihaa lietsovat mainoskulkueet, sillä ’pitää ymmärtää, kun niitä lapsiakin pitää kuljettaa harrastuksiin’?
Hyvä Juha Sipilä, ei minun, tavallisen ihmisen ääneni huku hiljaisuuteen. Minun ja muiden tavallisten ihmisten ääni hukkuu omahyväiseen ja tietämättömään hymistelyyn, jota sinäkin harrastat. Se on juuri sitä muualle katsovaa itsetyytyväisyyden hymistelyä, jossa sinäkin toimillasi ja puheillasi asemoit kaltaiseni tavallisen ihmisen, jakamattomaan ihmisarvoon ja ihmisarvojen puolustamisen tärkeyteen uskovan ihmisen ääripääksi, jota ei tarvitse kuunnella. Minusta on hirveän surullista, että sinä, Juha Sipilä, et jaa minun kanssani tuota ihmisarvon visiota. Minusta on hirveän surullista, Juha Sipilä, että sinä toimillasi asemoit itsesi lähemmäs sitä toista ääripäätä, jolle minä, tavallinen ihminen, olen se toinen ääripää vetäessäni rajan rasismille ja ihmisarvottomuudelle. Ymmärrätköhän sinä tätä lainkaan, Juha Sipilä?
Hyvä Juha Sipilä. Sanoit pohtineesi paikkanne jättämistä pääministerinä. Vaikka tiedän tuon puheenne olevan pelkkää uhriutumisnarratiivinne mukaista retorista väistöliikettä, niin juuri nyt minä toivoisin tuon olevan totta. Voit kutsua sitä minun, tavallisen ihmisen, visioksi Suomen tulevaisuudesta.
Sillä sinun nykyinen visiosi, Juha Sipilä, pilaa tämän maan. Älä tee sitä. Pidä tunkkisi.
