Eikä hiljaisuus ole suostumus #Raiskauskulttuuri
(Kuva: MY BODY IS NOT A PUBLIC SPACE)
Raiskaus.
Inha rikos. Ruma rikos. Ja edelleen, liian usein: uhria syyllistävä rikos.
Mietitään hetki. Vuosi sitten oli uutisissa tapaus, jossa suomalainen mies pääsi raiskaussyytteistä eroon sillä perusteella, että nainen ei sanonut tarpeeksi selkeästi ’EI‘.
-”Naisen mukaan mitään lupaa häneltä ei yhdyntään kysytty.”-
Ei ollut lupaa. Nainen ei myöskään sanonut ’KYLLÄ’.
Ja tässä on ongelma. Hiljaisuus ei tarkoita myöntymistä. Se, että ei kuule sanaa ’EI‘, niin se ei edelleenkään tarkoita menolippua ihmisen sisälle. Hiljaisuus ei ole suostumus.
Asenne, jossa aktiivisen, selkeä sanan ’EI’ käytön saati selkeän, fyysinen vastaan laittamisen puutteet, ovat yhtä kuin suostumus, on edelleen aivan liian yleinen. Tämä näkyy myös kyselytutkimuksissa, jossa kieltäytymisen merkitystä tiedusteltaessa noin puolet (51%) sysäävät vastuun naiselle, jos hän ei sano tarpeeksi selkeästi ’EI’.
Mutta ei kieltäytymisen puute ole sama kuin suostumus. Sama kuin minä kysyisin vastaantulijalta, ’saanko lyödä turpaan’, enkä kuule selkeästi kyselyni kohteen sanovan ’EI’ - ja sitten antaisin palaa. Ei minun puolustuksekseni riittäisi, että ’ei hän kieltänytkään’. Mutta raiskauksen suhteen tilanne on toinen: se pitää erikseen kieltää. Ja tämä asenne aiheuttaa oikeita ongelmia.
Sillä tuo asenne kieltämisen vaateesta johtaa tilanteisiin, joissa raiskaus ei olekaan raiskaus, jos uhri ei raiskauksen aikana kiellä raiskaamista. Jos me vaadimme, että raiskatun pitäisi erikseen kieltää ja sanoa tomerasti ’EI’, me vaadimme, että raiskauksen kohteen pitäisi vielä itse teonkin aikana muistaa raiskaajaa muistuttaa, että 'hei, voisitko, please, lopettaa sen raiskaamiseni, olisitko niin ystävällinen?".
"Miehen teosta puuttui hovioikeuden mukaan näin ollen tahallisuus" - eli mies raiskasi naisen ikään kuin vahingossa. Yksinkertaistettuna viesti oli: raiskaus oli naisen kommunikaation vajavaisuuden vika. Voisiko joku selittää minulle, onko tämä sitä paljon puhuttua 'raiskauskulttuuria'?
Kuin alleviivatakseen naisen vastuuta omasta raiskatuksi tulemisestaan, oikeus sanoi: "Koska nainen teon jälkeen pystyi päihtymystilastaan huolimatta keskustelemaan poliisin kanssa, katsoi hovioikeus, että nainen olisi kyennyt ainakin suusanallisesti vastustamaan miestä teon aikana."
Eli raiskausta ei tapahtunut, kun nainen ei ollut tarpeeksi kännissä, eikä raiskauksen aikana muistuttanut miestä tarpeeksi selväsanaisesti, että: "Voisitko ottaa kullisi pois sisältäni, kiitos?". Tämä on melko erikoinen viesti suomalaiselta oikeuslaitokselta, sanoisin.
Tämä naista syyllistävä kulttuuri tuli mieleeni tuoreessa norjalaisessa tapauksessa. Siinä kolme miestä vapautui raiskaussyytteestä sillä verukkeella, että naisen ’EI’ oli liian epäselvä:
-”Norjaa kuohuttaa oikeuden joukkoraiskausjutussa maallikkoäänin antama vapauttava tuomio.
Eikä tässä ole luonnollisestikaan mitään järkeä. Sillä edelleen puuttui naisen suusta sana ’KYLLÄ’.
Eikä hiljaisuus ole suostumus. Ikinä.
(Kuva täältä)
