Forssan taistelu ja raatokärpästen herra #SuomiEnsin
Joukkotappelu Nurmijärvellä – osallisena useita nuoria!
Turussa väkivaltainen viikonloppu – erityisesti ulkomaalaiset syyllisinä!
Nämä tapahtumat ovat innoittaneet suomalaiset, omasta kansastaan huolissaan olevat ihmiset puhumaan uhista, joita maahanmuutto tuo mukanaan. On puhuttu jopa Forssan sodasta. On puhuttu islamisaatiosta. On puhuttu suomalaisuuden katoamisesta. On puhuttu maahantunkeutujista, jotka eivät vain sopeudu.
Forssassa järjestettiin jopa mielenosoitus, jossa mottona oli ’Forssa ensin‘. Forssa on tarinoissa muuttunut verisen taistelun tantereeksi, jossa panoksena on Suomi, suomalaisuus, meidän veren oikeutemme maahan, josta on taisteltu. Ja tuota maata yrittää viedä meiltä pois globaali eliitti, jonka aseina ovat islamisaatio sekä maahantunkeutujien inha vyöry.
Elämme kovia aikoja.
Forssan taistelu paljasti sen, mistä isänmaallisessa liikehdinnässä on kyse. Kyse on arvoistamme ja tulevaisuudestamme. Siksi isänmaan parhaat voimavarat, meidän nuorisomme, on isällisesti ohjattava terveellisen liikunnan ja raittiin ilman pariin. Ei terve nuoriso Pokemoneja kaipaa, se kaipaa nyrkkirautaa.
Myös rauhanomainen lyyrinen puhe on merkittävä osa Forssan taistelun mytologiaa:
– Ne uhkasi hakata minut, forssalaismies sanoi silminnähden järkyttyneenä.
No, eivät tietenkään kyenneet dialogiin, sillä ei Forssan taistelun hekumassa elävien ihmisten ole tarkoituskaan käydä dialogia. He haluavat vain vihata ja lietsoa sitä vihaa.
Oikeasti näissä tapauksissa on ollut paljon yksinkertaisemmasta asiasta kuin jostain kulttuurien sodasta. Kyse on ollut ihan normaalista ihmisen käytöksestä. Kun Nurmijärvellä ’joukkotapeltiin’, ei siinä ollut kyse yhtään enempää, eikä vähempää kuin yhdistelmästä nuorta rakkautta, pettymystä ja nuorten eripuraa. Ei kyse ollut Forssan taistelun uusinnasta. Ja Forssassa ihmiset olivat jo pidemmän aikaa tapelleet keskenään ja myös Forssassa kyse on ollut nuorten ’nujuamisesta’, epäluuloista ja väkivaltaisesta kierteestä, jossa syyllisinä olivat yhtälailla paikalliset kuin tappeluihin osallistuneet turvapaikanhakijatkin.
Jotenkin tässä tiivistyy niin paljon sitä ’Forssan taistelun henkeä’:
-”He myönsivät, että forssalaisten osalta juttu lähti käsistä, mutta heidän mukaansa turvapaikanhakijat aloittivat tappelun. Forssalaiset kuulemma vain pelottelivat.
– Moni maahanmuuttaja ahdistelee tyttöjä, tytöt perustelevat kielteistä suhtautumistaan turvapaikanhakijoihin.
– He odottelevat baarin edustalla, kun baari menee kiinni. Meitä ei ole kuitenkaan ahdisteltu.”-
Mitään ihmeellistä ei siis oikeastaan ole tapahtunut. Jotain on ollut. Ehkä. Näin huhut kertoivat. Ja siksi veren on valuttava. Totta tai ei, mutta näin niitä asioita nyt vaan koetaan.
Jos jotain on tapahtunut (kuten ilmeistä on), pitää siihen reagoida. Välittömästi. Mitään väkivaltaa, lähentelyä, ahdistelua, ei tule sallia keneltäkään. Forssassa tarinat ovat kehittyneet ja yksittäiset tapaukset ovat saaneet mittasuhteet, joiden ansiosta tavallinen tarina muuttuukin tarinaksi Forssan sodasta ja uhkaavasta väkivallan ja islamisaation hyökyaallosta, jolle voidaan VIELÄ tehdä jotakin laittamalla rajat kiinni ja huutamalla reippaalla, isänmaallisella kiihkolla: ”Suomi ensin, Forssa ensin!”.
Mutta meillä on myös uutisoinnissa vamma, kun Turun väkivaltaisesta viikonlopusta uutisoidaan tuomalla esiin tarkasti erityisesti ulkomaalaisten teot. Sama uutinen kuitenkin lyhyesti kertoo, miten tapahtumia oli kaikkiaan yli 1000. Ja niistä tuhannesta poimittiin juuri ulkomaalaisten rikokset. Vieläkö joku väittää, että suomalaisia ei kiinnostaisi juuri nimenomaan ulkomaalaisten rikokset? Että meillä on julkisessa keskustelussa voimakas bias sen suhteen, mikä meitä kiinnostaa? Kun suomalainen lyö, who cares? Kun turvapaikanhakija lyö, kansallinen hätätila!
Kun vihaa lietsotaan, siinä käy juuri sillä tavalla, jota me nyt todistamme: me puhumme vain niistä ’muista’ ja me alamme pelkäämään ’vierasta’. Kun vihaa saa ja voi poliisin suojeluksessa mennä lietsomaan paikan päälle, huutaen 'jihadistit ulos', ei liene yllättävää, mikä on lopputulos. Ja silti edelleen osa ihmisistä kehtaa vielä osoittaa sormellaan vain turvapaikanhakijoita, kun Suomi Ensin- fanaatikot ovat ne ainoat, jotka kiihottavat mopopoikia tekemään likaisen työn heidän puolestaan. Propaganda on tehnyt kriittiseksi itseään kutsuvan kansaosan kognitiivisille kyvyille paljon hallaa ja menee aikaa, ennen kuin kaikki vihapuheen vauriot on saatu korjattua.
En voi olla pohtimatta näitä yliampuviksi maalattujen tapahtumien, näiden ’Forssan taisteluiden’, ympärillä pörräävien ihmisten motiiveja ja heidän kroonistunutta todellisuuden vinoumaansa. Heistä tulee väkisinkin mieleen eläin nimeltä ’raatokärpänen’, joita paikasta toiseen, potentiaaliselta haaskalta toiseen, vaeltavat rasistidemagogit muistuttavat. Kun yksi heistä haistaa mahdollisen haaskan, sen jälkeen he lentävät kuin yhteisestä käskystä välittömästi paikalle usean raatokärpäsen laumassa ja sitten he yhdessä kollektiivisen tajuntansa ohjaamina munivat vihaansa ja visvaansa, potkivat tunkiolla ruhoa hieman, jotta se ymmärtäisi olla hiljaa tai jopa kuolla. Ja tämän kaiken jälkeen syntyvät ne sankaritarinat, joita levitetään kuin suurina totuuksina ja osoituksina omasta oikeassa olemisestaan.
Eikä ole niin väliäkään, onko raato ja haaska edes totta, sillä se mikä todellisuudessa hävitään, se mielikuvituksella paikataan. Eikä mikään ole näille raatokärpäsille pyhää, edes nuoriso, joita käytetään surutta hyväkseen Forssan sodan ja muiden vastaavien isänmaallisten puolustustaisteluiden tulevina veteraaneina. Koko raatokärpäsen tarina on pitkälle viety rasistisen jankutuksen kehäpäätelmästä, jonka isänmaallinen eetos itse synnyttää ja jota se itse ylläpitää.
Ja nyt on saatu se, mitä tilattiin: väkivaltaa, vastakkainasettelua, vihaa. Onko hieno fiilis, Suomi? Onko upea tunnelma, Forssa? Te nimittäin ihan itse tilasitte epäluulon ja pelon sinne vastaanottokeskukseen:
En tässä kohtaa voi olla miettimättä sitä, miten nämä maahanmuuttokriittiset raadonhaistelijat nimittävät myyttisiä suvakkeja ’hyödyllisiksi idiooteiksi’. Sillä jos ihan rehellisiä ollaan, ilman turhaa poliittisen korrektiuden vaadetta, he ovat itse sitä. He nimenomaan ovat niitä, joiden avulla julkisen keskustelun fokus on sujuvasti poissa leikkauksista, poissa Panaman tileistä, poissa hyväosaisten ihmisten verohelpotuksista, kohdistuneena pieneen turvapaikanhakijoiden vähemmistöön, jonka kurjistamisesta Perussuomalaiset ovat tehneet ainoan poliittisen agendansa.
Ja tätä fokuksen kohdistamista tehdään aikana, jolloin ihmisten elinehtoja sekä työoloja jatkuvasti huononnetaan leikkaamisen välttämättömyyden paatoksella. Mutta ei tämä haaskalla kiinnosta, sillä haaska haisee hyvälle ja sehän riittää, kunhan irakilaista kiusataan, ei millään muulla ole mitään väliä. He sanovat olevansa Suomen kansan asialla, mutta he vetävät housunsa nilkkoihin ja näyttävät persettä suurimmalle osalle suomalaisista. Ja tuossa pyllistäessään, he kumartavat niitä, jotka vain kiittävät tästä brutaalista eleestä, sillä meidän poliittiselle eliitillemme sopii vallan mainiosti syntipukkien etsiminen kaikkeen pahaan jostain ihan muualta.
Todellisuudessa mikään määrä maahanmuuttajien kiusaamista saati vihapuhetta ei tuo senttiäkään lisää köyhille, sairaille, kurjistuneille, heikoimmille. Ei edes heidän karkottamisensa tuo sentin senttiä lisää näille ihmisille. Niin kauan kuin minä muistan, ovat kaikki puolueet julistaneet olevansa heikoimpien ja köyhimpien asialla. Ja silti nuo köyhät edelleen ovat keskuudessamme. Tuo tyhjä jargon ei ole maahanmuuttajien vika. Tuo on ihan meidän oma vikamme, että me aina uskomme nuo puheet.
Mutta ei tämä tällainen raatokärpäsiä kiinnosta. Heille riittää, että on raatoja sekä sontaa, mitä mutustella. Totuus ei isänmaallisessa folkloressa ole kiinnostavaa. Totuus ja rationaalisuus ovat tässä tarinassa kommunistien salaliitto ja feministien pyrkimystä tuhota Valkoisen Heteromiehen hegemonia.
Ai niin, miksi muuten irakilaisia tuli Suomeen kuluneen vuoden aikana niin paljon? Sosiaaliturva? Ilmainen raha? Juha Sipilän asunto? Helpot neitsyet? No, ei aivan:
-”Suomeen saapui vuonna 2015 turvapaikanhakijoita monista maista, mutta irakilaiset olivat ylivoimaisesti suurin maahantulijaryhmä.
Sisäministeriö ei ole löytänyt turvapaikkahakemusten kokonaismäärän kasvulle yksiselitteistä syytä.
Sisäministeriö ei katsonut, että Suomen sosiaaliturva, työmarkkinat tai muutkaan yhteiskunnalliset asiat toimisivat houkuttelevina tekijöinä, vaan kasvu selittyy lähtö- ja kauttakulkumaiden olosuhteiden muutoksilla.
Suomen naapurimaiden kiristyvä linja alkoi myös vähitellen ohjata yhä useampia irakilaisia tänne.
Pohjoismaista Ruotsi harjoitti aikaisemmin hyvin avokätistä turvapaikkapolitiikkaa irakilaisten suhteen, mutta linja muuttui vuonna 2007. Monen irakilaisen mielestä Ruotsi ja Saksa olivatkin jo tulvillaan turvapaikanhakijoita.”-
Ja edelleen meillä rasistinen suomifolklore ylläpitää myyttiä siitä, miten sosiaaliturvan perässä ihmiset saapuvat Suomeen. Vain nauttimaan eduista, joita uhrin positioon hirttäytynyt suomalainen ei ikinä saa.
En voi olla muistelematta kirjaa ’Kärpästen herra’ tässä kohtaa. Tuossa kirjassa tapahtui sama kuin on nyt tapahtunut Forssassa havaitulla tavalla ja tuo sama on tapahtunut kaikkialla, missä vain havainnoitte maahanmuuttokriittistä dialogia: sivistys rapistuu ja aiemmin turvallinen yhteiskunta (kirjassa saari) kätkee islamisaation peikon (kirjassa metsän pedon), jonka todenperäisyydestä riidellään kiivaasti. Kirjassa voittajan valta perustuu loppujen pelkoon ja väkivaltaan, jopa kidutukseen. Kirjassa kuvataan, kuinka poikien järki alkaa rakoilla ja mieli yksinkertaistua eläimellisemmäksi ja todellisuudesta päivä päivältä vieraantuneemmaksi. Ja tämä kaikki on havaittavissa myös ’Suomi Ensin’- mölysaatiossa sekä kiihkoilevissa puheissa Forssan taistelusta.
Ja tuosta aiheutuvan metelin suojassa herrat ne kuppaavat ja voivat hyvin. Ja kun hallitus leikkaa koulutuksesta ja kurjistaa lisää, löytyy koulutuksen puutetta korjaamaan raatokärpästen herra, Marco DeWit. Mies, joka opettaa lapsille nyrkkiraudan filosofiaa.
Kun totuus ei kiinnosta.
Raatokärpästen herraa kiinnostaa vain potentiaalinen raato. Se, joka lemuaa kansalliselta myötähäpeän traumalta. Nyrkkirauta, poliisi ja Forssan sota. Suomi vuonna 2016 on todellakin rohtunut maa.
NOTE! Tekstiä hieman siivottu toistolta, toistolta ja toistolta. Myös hieman turhaa paatosta poistettu. Pyydän anteeksi teiltä, raatokärpäset. Että vertasin teitä Suomi Ensin- mölymystöön. Te olette syyttömiä, mölysaation edustajat eivät ole.
