Hän on nyt sitä todellista ääripäätä. Hän on äärimmäisen kuollut. #JimiKarttunen
Hyvä Timo Soini.
Minulla on sinulle yksi hyvin yksinkertainen kysymys. Kun sinun puolueesi yllyttää ihmiset sanomaan näin…:
…niin tuntuuko pisto sydämessä, kun tällä viikolla kuolleen nuoren pojan kunniaksi Olli Immosen ystävät lausuvat näin:
Kuoppaa ei taidettu Helsingin keskustassa kaivaa, mutta henki sentään saatiin riistettyä. Olet varmasti ylpeä, Timo Soini, puolueesi aikaansaannoksista? Olette tavoitelleet vihaa ja vihaa olette saaneetkin. Sitä saitte, mitä te tilasitte, hyvä herra Soini.
Meillä Suomessa on ylläpidetty myyttiä siitä, miten rasismikeskustelussa olisi kaksi ääripäätä ja että totuus löytyy sieltä väliltä. Ja minä alan ymmärtämään tätä myyttiä. Sillä se on se Tolkun Ihmisen keskitie, joka löytyy ääripäiden 'elävä' ja 'kuollut' väliltä. Ja te tolkun ihmiset olette siellä välissä, siellä keskitiellä, puoliksi kuolleita. Te sallitte sen, että 'punikkien' veri valuu Helsingin kadulla. Te tosiaan annoitte 'öykkärille' opetuksen, sillä eihän eri mieltä saa julkisessa tilassa olla:
Onko hieno fiilis, Tolkun Ihminen? Onko voimakas olo, Timo Soini? Te yhdessä teitte tämän mahdolliseksi, sillä näin niitä asioita vaan koetaan ja syksyistä hupsutteluahan tässä vain on harrastettu!
Oikeasti Tolkun Ihmisen väkisin ylläpitämä ääridikotomia vain ja ainoastaan ylläpitää tarinaa siitä, miten ihmisoikeuksia kunnioittavat ihmiset ovat samalla tavalla 'ääripää' kuin ne, jotka haluavat ampua 'neggeriä' päähän. Sanon tämän lyhyesti ja selkeästi: keskustelussa on vain yksi ääripää. Enkä se ole minä. Eikä kukaan muukaan, joka kunnioittaa ihmisarvoja ja pitää ajatusta 'kirosanojen, räkimisen ja uhkailun' sisältämän 'öykkäröinnin' kurinpalautuksesta väkivalloin vääränä sekä yliampuvana:
Mutta tämä yhteiskunta on sanonut: "Viha, mikä ihana tekosyy". Tämä yhteiskunta on sanonut, että 'pojat on poikia', 'kyllä lapsia pitää saada viedä harrastuksiin' ja että 'rasistisen agitaation suhteen ainoa ongelma on se, että joku osoittaa mieltään sitä rasismia vastaan'.
Rasismin vastustamisen määritteleminen ääripääksi sille, joka uhkaa väkivallalla ja jopa toteuttaa väkivaltaansa, on uskomaton älyllinen bluffi: pitää saada kutsua naisia ’suvakkihuoriksi’, mutta tätä ei saisi kritisoida, sillä se on äärimmäistä (ja saunan takana on siksi tilaa). Kun kriittinen puhe on ääripää nyrkille ja huorittelulle, niin mitä jää siihen väliin? Siihen jää juuri se nykyisten Tolkun Ihmisten hiljaisuus, joka sallii mölyn elävän, kasvavan ja voivan hyvin:
Ääripääretoriikka ei ole oikeaa keskustelua. Ääripääretoriikka on mielikuvien luontiin jämähtänyttä tunnepolitiikkaa ja siksi se on periaatteessa turhaa, sillä se ei vastaa mihinkään asiakysymykseen. Ääripääretoriikka on puhdasoppinen väistöliike, jossa tarkoitus on kiinnittää huomio muualle, pois siitä, mistä ei haluta tarkemmin keskustella - eli omista näkemyksistä. Ääripääretoriikka on suojakilpi sille, että ei oikeasti haluta keskustella kriittisesti, vaan halutaan nostaa jalustalle omat mielipiteet sekä pelot kuin tosiasioina ja joihin jokaisella on oikeus – ja juuri siksi kritiikki on tässä narratiivissa aina hyökkäys mielipiteenvapautta vastaan (vaikka kyse on avoimesta keskustelusta, johon ääripääretoriikkaan jumittunut vähä-älymystö ei ikinä suostu, sillä silloin heidän tulisi paljastaa omien mielipiteiden tunnepitoinen perusta).
Ääripääretoriikan tarkoitus on yksinkertainen: luoda illuusio kultaisesta keskitiestä, siitä mystisestä sijainnista, josta totuus löytyy. Kun keskustelun toisessa laidassa on rasisti ja toisessa ihminen, jonka ihmisarvon rasisti haluaa riisua ja jonka pitää perustella, miksi ylipäätään on ihminen, pitäisi jokaisen nähdä keskustelun epäsymmetrisyys.Rasistin ei pidä löytyä julkisesta keskustelusta. Rasistin pitäisi löytyä terapeuttinsa sohvalta.
Ja silti meille yritetään viestiä, miten on tässä tilanteessa ihan ymmärrettävää, miten maahanmuuttokriitikoita kritisoivien ihmisien kuolemaa toivotaan ja miten pitää vain pidättäytyä maahanmuuttokriitikoita loukkaavasta kritiikistä. He ovat herkkiä ja heitä pelottaa, he ovat vihaisia, pitää ymmärtää, kuunnella itkua, helliä kuin pientä lasta. Mutta äänen voimakkuutta ei lisätä sivistyneessä yhteiskunnassa valheilla, nyrkeillä, kadulle valuvasta verestä, vihapuheella saati polttopullolla. Ja jos viesti ei mene perille, sivistynyt ihminen kysyisi myös, onko viestissä jokin vika. Mutta tähän eivät maahanmuuttokriitikot saati muut rasistit pysty. Heille heidän viestinsä ja heidän huolensa ja vihansa on aina ensisijaista, joita kaikkien muiden pitäisi kuunnella. Kritiikittä. Hiljaa. Katsoen vierestä. Kutsuen itseään Tolkun Ihmiseksi. Mitähän sieltä televisiosta tulikaan?
Meille yritetään viestiä, että maahanmuuttokriittinen pelko on lähtökohta. Tuo pelko on se, jonka ympärillä meidän kaikkien pitäisi pohtia noiden pelkureiden tunteita ja ensisijaistaa ne pelot meidän kaikkien peloiksi.
Minä en kiellä peloissaan olemista. Pelko on inhimillistä. Minuakin pelottaa moni asia. Ja on pelottanut vielä useampi. Ihmisen elämään nyt vaan kuuluu tietty pelko ja huoli tulevasta ja se nyt vaan jumalauta pitää kestää ja sietää. Sitä sietoa ja kestämistä kutsutaan myös vanhanaikaisesti 'aikuisuudeksi'. Mutta aikuisuus ja rationaalinen ajattelu ovat nyt osalta kansaa unohtuneet, kun pakolainen tuli oven taakse pyytämään apua, maailma tuli liki ja me keksimme syyttää häntä omasta arvoahdingostamme (kun tuli kaikenlaista: tasa-arvoa ja tasavertaisuutta ja globaali muuttui pysyväksi). Rasismi sai oikeutuksensa ja Halla-aho ja muut natsivallankumousta larppaavat Immoset ja Odinin Temppeliritarit oivalsivat aikansa tulleen: vihaa luomalla he nyt oikeuttavat oman vihansa ja oman rasisminsa.
Tällainen on Suomi vuonna 2016.
Poliisi tutkii juuri parhaillaan Ruotsista ohjatun, suomalaisen natsilarppaajaryhmän tekemää mahdollista henkirikosta. Tuota kuolemaan johtanutta pahoinpitelyä kutsutaan lyyrisen puheen perinteitä kunnioittaen 'kurinpalautukseksi'. Juho Eerolan ja Olli Immosen frendit ovat muina miehinä käyneet dialogia. Sillä pitää sitä nyt lapsia saada harrastuksiin viedä.
Odotan jo jännityksellä niitä latteuksia, joilla tämän yhteiskunnan poliittinen eliitti tämänkin vähättelevät mitättömäksi ja kertovat, miten mielipiteen ilmaisu on pyhä asia ja että mitäs läksi ja että ei tämä ollut väkivaltaa, vaan 'välikohtaus'.
Niin, ja muistakaa äärivasemmiston väkivalta! Ne ne vasta pahoja ovatkin!
Perkele.
Nyt vuonna 2016 natsit osoittavat mieltä. Sitten he pahoinpitelevät. He videokuvasivat. Ja nyt nuori mies, joka uskalsi sanoa vastaan, on kuollut. Ja ne yhteiskuntamme hellimät natsit nauravat, puhuvat 'punikin verestä' ja 'kurinpalautuksesta' ja tämä yhteiskunta vain levittää edelleen vihapuheelle kätensä.
Ja tuon videon lopussa me kaikki näemme verilammikossa makaavan nuoren miehen. Ja natsit rehvastelevat. Eikä tolkun poliisi ota kantaa siihen, liittyykö kuolemantapaus asiaan, eikä poliisi saa viikossa sanottua sitä ääneen, minkä natsilarppaajien ryhmittymä on jo omilla sivullaan ottanut omakseen. On jokseenkin outoa, miten poliisi ei viikkoon saa edes kerrottua äärioikeiston väkivallasta. Vasta nyt, kun kuolleen pojan isä kertoi asiasta julkisesti.
Minä syytän tästä typerryttävän turhasta poliittisesta väkivallanteosta Perussuomalaisia ja heidän puolueensa olemuksellista rasismiaan ja heidän omahyväistä junttifasismiaan edistävää politiikkaansa. Minä syytän siitä koko oikeistolaista hallitusta, joka haluaa luokitella ihmiset vuohiin ja lampaisiin, hyviin ja huonoihin, laiskoihin ja ahkeriin, rikkaisiin ja köyhiin.
Tuo 'sekakäyttäjä ansaitsi kuolla' on kyllä juuri sitä puhetta, jota tämä aika promoaa ja joka pursuaa esiin kaikkialta. Jos olet jotenkin 'heikompi', sinulla ei ole arvoa. Ja se näkyy. Kaikkialla.
Suomi 2016. Ja me teimme tämän itse. Ja juuri siksi meidän tarvitsee tämä itse korjatakin.
Sillä niin kauan kuin olemme yhteiskuntana kykenemättömiä ja tolkun nimissä haluttomia puuttumaan avoimen rasistiseen toimintaan ja niin kauan kuin hallituspuolueen jäsenet saavat politikoida avoimesti rasismin kanssa ja niin kauan kuin rasismi neutraloidaan ja hiljaiseksi hellitään yhtenä mielipiteenä muiden joukossa sallimalla julkisen tilan vihapuhe ja niin kauan, kun media ylläpitää rasismista kuvaa järkevänä ja tasapuolisena kantana poliittisiin kysymyksiin, niin juuri niin pitkään hallituspuolueet antavat hiljaisen hyväksyntänsä 'patrioottiselle' hallituskumppanilleen:
'Ikävä sattumus kaikin puolin'. Ihminen kuoli. Ja vain siksi, että oli eri mieltä.
Ja kuollut poika, Jimi Karttunen, tullaan muistamaan aina siitä, että hän puolusti loppuun asti ihmisen oikeutta olla ihminen. Hänkin on nyt sitä todellista ääripäätä. Hän on äärimmäisen kuollut. Niin kovin surullista ja turhaa. Tämä kaikki. Toivon kepeitä multia ja omaisille voimia.
Suomi vuonna 2016. Minä en suostu olemaan mitään ääripäätä. Sillä minä en ole mitenkään äärimmäinen. Olen tavallinen ihminen. Se tylsääkin tylsempi, tavallinen ihminen. En ole vasemmalla, enkä oikealla. Ole sinäkin ihminen. Äläkä siis ole hiljaa ja seuraa sivusta. Älä siis ole kuin Timo Soini ja seuraa sivusta. Älä siis ole Tolkun Ihminen.
Ole mieluummin ihminen.
-”Lapsena Pekka löi minua lapiolla. Huusin, ettei noin saa tehdä. Teppo vieressä oli hiljaa. Hän oli tolkun ihminen. Minä ja Pekka ääripäitä.“- (Jukka Lindström)
