Hermot pitää ja käänne tulee #TimoSoini
Odotin parempia galluplukemia. Uusimmissa ei ole mitään selittämistä, ne ovat huonot ja päävastuu on puheenjohtajalla. Ja vastuun kannan. En siis muuta mitään. Sillä ei tarvitse. Karavaani kulkee ja rakkikoirat räksyttää.
Nyt on hermojen pidettävä. Äkkikäännöksillä ei voiteta mitään. Käänne tulee, kun työtä tehdään. Ja mehän teemme. Ja paljon. Paskalaki on voimakas esimerkki. Ja pakolaisille näytimme kaapin paikan. Tuli enemmän kuin ikinä, mutta kaappi on meidän. Se on nuiva kaappi. Eikä meidän kanssa samaan kaappiin neekeri tule. Tuosta vaan. Viesti on mennyt perille. Meillä on edelleen Eduskunnassa toiseksi eniten paikkoja. Tätä resurssia on käytettävä paremmin.
Perussuomalaiset sopivat hallitusohjelmasta. Olen sellainen mies, joka pitää kiinni sovitusta vaikka kyyti on kylmää. Eihän miehellä ole kuin sanansa. Se sana oli ennen vaaleja eri, mutta nyt sana on sana. Ja sana pitää, olkoon se sana nyt tai huomenna sitten mitä tahansa. Mitään emme syöneet, sillä emme sanoilla puhu. Ei sanoista nälkä lähde, eikä sanat suuta halkaise. Nyrkki halkaisee ja poliisin pamppu. Taas oli vappuna hippejä liikenteessä ja sitä saivat, mitä tilasivat.
Kyllä kritiikkiä saa antaa ja kritiikkiä siedetään. Mutta asiaa pitää olla. Ja tapoja. Kyllä aina puhua voi yhtä ja toista ja vaikka kolmatta, houkat uskovat kaiken. Vihreät puhuu paljon. Mutta ääniä ei tule. Minä olen tekijämiehiä, Vihreät ituhippejä, jotka sähkön saavat pistokkeesta. Ja valon tuovat säkillä. Minä nauran Vihreille.
Me emme petä. Emmekä petä. Kansa on puhunut. Jytkyä pukkaa. Kättä päälle lyöty. Ja käsi kansan kukkarolla. Meidän kukkaro. Me olemme kansa. Nyt ja aina.
Nyt mitataan kantti ja kestokyky. On uskottava omaan asiaan ja pitää sitä selkä suorana esillä. Kentälle vaan, ihmisten pariin. Vastaamaan ja haastamaan. Mutta takki ei käänny. Takkia en pue. Takki on revennyt. Mutta kentälle mennään, vaikka Audi olisi rikki.
Poraaminen ei vie eteenpäin. Minä en poraa. Ei selkä taivu, eikä takki kestä. Pettymykset ovat elämää. Olemme pitkään olleet myötämäessä. Nyt on huonompi jakso. Meidän on haastettava oppositio. Kaikki on Vihreiden vika. SDP pullistelee nyt kuin punarinta -ahven, vihreät vaappuvat onnensa kukkuloilla. Tykit on suunattava näihin kahteen ryhmään. Kokemuksesta epäilen, että siellä ei kestetä painetta. Viime vaalien loppukirissä jäykistyminen on tuoreessa muistissa. Sympatia on eri asia kuin äänet.
Oppositio on turhautunut ja tuohtunut. Se haluaa valtaan, mutta vaaleihin on kolme vuotta ja se aika on pitkä. Ehdimme vielä uudistaa ja leikata Suomen uusiksi, sillä kuka kouluja kaipaa? Työtä tämä maa kaipaa, eikä humanisteja. Vetovoimatekijät on saatava pois. Ja tuloloukkuja ei tule, kun ei ole tulojakaan. Työnäytteillä mennään, se oli Jarin hyvä idea. Suomi nousuun. Periksi ei saa antaa. Antautuminen ei ole vaihtoehto.
Perussuomalaiset eivät antaudu. Minä en antaudu. Ja hermo pitää. Nyt tarvitaan pitkät piuhat ja suuret sulakkeet. Ja meillähän on pitkät piuhat. Olemme ylpeitä niistä. Pitkistä piuhoistamme meidät tunnetaan.
Me nousemme vielä kuin usva suosta. Ja suossa ollaan. Ja suo on märkä, sillä suolla on vettä. Ja vesi on elämän eliksiiri. Ja elämä on minunkin parasta aikaa. Ja aikaa on.
Hillotolpalla puhutaan. Tilipäivä. Ameriikasta asti on kysytty, miten mies jaksaa ja mies jaksaa hyvin, sillä säätiöllä on paljon rahaa. Minun ovat. Rahaa on niin, ettei paskalle taivu. Mutta kun taipuu, niin Vihreät tulevat pyyhkimään. Niinistö etunenässä.
Kateelliset louskuttaa. Minä en. Suomessa on miljoona köyhää, jolta ei saa eikä voi leikata, emmekä leikanneet, vaan rohkeasti uudistimme. Minä rukoilen Jeesusta. Rukoile sinäkin. Minä uhraudun Suomen puolesta. Ristillä tavataan.
xoxo
