Ja voittaja on konsultti! #Budjettiriihi2016
Suomen hallitus esitteli 2.9.2016 uusia toimenpiteitä nostaakseen Suomen talouden taantumasta.
Suomen hallituksen 'budjettiriihen suurimmat odotukset kohdistuivat etukäteen keinoihin, joilla hallitus aikoo parantaa työllisyyttä ja alentaa korkeaa työttömyyttä'. Tuosta hallituksen keinovalikoimasta löytyy esimerkiksi 'haastattelu', johon työtön työnhakija velvoitetaan osallistumaan kolmen kuukauden välein:
Kyllä, luitte aivan oikein. Haastatteluilla Suomi nousuun!
Kun itse luin tuon kohdan, minun oli pakko lukea tuo kohta uudelleen. Ja uudelleen. Luin sen useamman kerran, sillä halusin olla täysin varma, että luin varmasti oikein ja etten ollut esimerkiksi unessa. Minä nimittäin olen parina yönä nähnyt pahoja unia. Viime yönä esimerkiksi unessa olin Yön 35- vuotisjuhlakonsertissa Lauri Tähkän kanssa. Ymmärrätte varmasti, mitä tarkoitan.
No, minun oli pakko hengittää pitkään. Minun oli pakko kaivaa sisältäni hetki todellista zeniä ja sitten kohdata todellisuus. Tuossa jutussa siis käytännössä oikeasti sanotaan, että hallituksen mielestä suomalaisten työllisyyttä tuetaan ja erityisesti tehostetaan palkkaamalla yksityisiä palveluntuottajia työttömien haastatteluihin. Eli oletus on, että nuo suunnitellut haastattelut parantavat työllistymisastetta.
En tiedä syytä, mutta jostain syystä tuossa kohtaa mieleeni tuli tarina säkistä ja siitä, miten säkillä kannetaan valoa pimeään tupaan. Ajatus haastattelusta työllisyyden parantavana voimana on nimittäin aivan yhtä absurdi. Se on kuin uskottelisin itselleni, miten katsomalla netistä pornoa, saisin kaikki maailman naiset. Toki pornon katselussa olisi se hyvä puoli, että se olisi edes hauskempaa kuin jossain haastattelussa istuminen konsulttia vastapäätä, joka hikisenä istuu kyselemässä , että 'mikäs se on päivän tahtotila' ja 'onko innovatiivinen olo' samalla fläppitauluun piirtämällä voimaannuttavan työnhaun prosessikaavioita positiivisen pöhinän hengessä.
Lasketaanpa hieman. Jos yhden työttömän haastatteluun menee valmisteluineen päivineen konsultin aikaa varovasti arvioiden puoli tuntia ja kun Suomessa on sellaiset 350.000 työtöntä ja jos jokainen haastatellaan kerran kolmessa kuukaudessa, vaativat nämä haastattelut vajaat 400 konsulttia 7,5 tunnin päivittäisellä työajalla viitenä päivänä viikossa. 400 päätoimista konsulttia siis vaadittaisiin tämän rumban hoitamiseen.
Luonnollisesti konsultteja tarvitaan enemmän, jos yhteen haastatteluun menee yli 30 minuutin kokonaistyöpanos. Jos konsultin palkkaamiseen em. spekseillä menee kokonaisuudessaan vaikka 4000 € kuukaudessa, kustantaa tuo konsulttien määrä pelkästään työvoimakuluina 1,6 miljoonaa euroa kuukaudessa. Jos lasketaan tilat ja muut kiinteät kustannukset mukaan, saadaan kulumaan vuodessa jo hieman enemmän kuin tuo nyt luvattu 17 miljoonaa.
Ja lisämausteena vielä: jos jokainen työtön velvoitetaan lisäksi lähettämään aktiivisuutensa osoittamiseksi vaikka 4 työhakemusta kuukaudessa, tarkoittaisi se sitä, että jokaiseen avoimeen tehtävään tulisi vajaat 50 hakemusta. Siinä on pienen yrityksen HR- osastolla tekemistä, jotta saa jokaisen halemuksen käsiteltyä ja raakattua sieltä ne, jotka oikeasti ovat potentiaalisia hakijoita, sillä pakottamalla ei kasva muu kuin roskapostin määrä ja HR:n turha työ. Ei ehkä ole kaukana se hetki, kun yritykset vaativat käsittelymaksua jokaisesta työpaikkahakemuksesta. Ja luonnollisesti hakija maksaa.
Voinee sanoa, että kyllä Suomella rahaa on. Sitä voidaan käyttää parikymmentä miljoonaa vaikka haastatteluihin, joista ei ole mitään hyötyä. En ole tässä kohtaa hallitusta irvaileva vain siksi, että hallitusta nyt pitää mollata, vaan irvailen ihan vain siksi, että ne haastattelut eivät korjaa edelleenkään sitä epäsuhtaa, jossa jokaista avointa työpaikkaa kohden on pyöreät 10 tarjokasta. Jotenkin tuntuu, että nykyinen hallitus ei ymmärrä sitä, että yhteen työtehtävään yritys ei palkkaa kuin yhden henkilön. Hallitus ei ilmeisesti tajua myöskään sitä, että työnantajat eivät tarjoa työpaikkoja enemmän kuin on tarve.
Rahaa saataisiin toki säästymään hieman siten, että työttömät itse laitettaisiin palkattomaan työhön siihen konsulttifirmaan haastettelemaan niitä toisia työttömiä. Ja tämän mahdollisuuden tarjoamisesta valtio maksaisi luonnollisesti konsulttifirmalle tuntuvan korvauksen. Tällä tavalla saataisiin vielä helpommin sama summa rahaa siirrettyä konsulttifirmalle kuin silloin, jos konsultit tekisivät itse kaikki haastattelut. Kun työttömät koulutettaisiin tekemään työt, saisi konsulttifirma mahdollisesti saman summan rahaa ilman omia panostuksia. Ainoa voittaja on jälleen konsultti.
Yhtenä detaljina hallituksen esityksessä on, että hallitus keventää perintö- ja lahjaverotusta. Eli samalla, kun leikataan sosiaalietuuksia (erityisesti työttömyysturvaa ja eläkkeitä) käytännössä kautta linjan, niin samalla hallitus helpottaa jo hyväosaisten elämää. Ja jollakin ihmeen joustavalla moraalilla, hallitus edelleen uskottelee, miten kaikki osallistuvat talkoisiin. Siis juuri niihin talkoisiin, jonka avulla käännetään Suomi taloudelliselle nousu-uralle ja katkaistaan velkaantuminen. Väärin. Kaikki eivät todellakaan osallistu talkoisiin. Niihin osallistuvat vain vähäosaiset ja työttömät, joille suunniteltu haastattelukäytäntökin on vain yksi tapa alleviivata, miten heitä pidetään vain laiskoina ja että työttömyys on heidän oma vikansa. Pitäisi vaan tsempata enemmän ja kaikki on hei ihan itsestä kiinni!
Hallituksen henkiseen ytimeen päästään, kun katsomme kokonaisuutena hallituspuolueiden puheita budjettiriihen yhteydessä. Hallitus nimittäin mainosti torjuneensa lakiesityksen päivähoidon maksukorotuksista. Käytännössä hallitus siis kehuu myös omia toimiaan torjumalla omia esityksiään.
Nykyinen hallitus myös omii muiden vanhoja ideoita. Hallitus hyväksyi nyt Lex Lindströminä jo aiemminkin toteutetun kertalain 60 vuotta täyttäneiden pitkäaikaistyöttömien päästämisestä eläkkeelle. Tämäkin on lisäksi vain kertaluontoinen toimenpide, jonka perusteella eläkkeelle pääsee noin 5 000 työtöntä. Päätös on toki reilu noita 5000:tta kohtaan, mutta kokonaisuutena tämä on pelkkää kosmetiikkaa, jonka esiin nosto on lähinnä oman hännän nostoa, kun muuten on aika köyhä tarjooma.
Hallituksen puheita seuratessa tulee mieleeni väkisinkin, miten vaikuttaa olevan ideologian vastaista investoida johonkin oikeasti järkevään ja tuottavaan ja vaikka palkata ilman vakityötä olevia ihmisiä tekemään jotain oikeastikin hyödyllistä ja arvoa tuottavaa. Mutta nyt tarjotaan haastatteluita ja pakkoa ja pyritään tuottamaan väkisin palvelua, jolle ei ole oikeaa markkinavetoista tilausta saati josta ei ole yhtään mitään hyötyä. Valtiohan tässä vain jakaa yhteistä rahaa yrityksille ja tavalliset ihmiset saavat keppiä. Minusta tässä haisee vain kehno keskusjohtoinen kommunismi, jossa yritykset saavat nauttia uussosialismin eduista ja tavalliset ihmiset puolestaan saavat pärjätä markkinatalouden ehdoilla ja säännöillä.
En tiedä, mitä muuta sanoa. Järjetön on pöhinä Suomen hallituksessa vuonna 2016.
Kuten minua viisaampi mies sanoi: "Suomen hallitus yksinkertaisesti suunnittelee rankaisevansa kaikkia niitä työttömiä, joille on vaikeinta nyt jo työllistyä. Se on väärin ja haitallista työllistymiselle ja osallisuudella yhteiskunnassa.
Sosiaaliturvassa usein nöyryytyksen tunne on se, joka painaa ja ahdistaa ihmistä eniten. Se lamaannuttaa. Tämän byrokratian lisäämistä hallitus suunnittelee kaikille työttömille: kolmen kuukauden välein pitäisi tehdä tiliä olemisestaan. Jos on tehnyt alle viisi päivää töitä, turvasta leikataan joka kerta 3 prosenttia pois!"
Näin sanoi meille Vihreiden Ville Niinistö. Ja hän on täysin oikeassa. Nykyisen hallituksen politiikka on kosmetiikkaa ja kiusantekoa.
Ja oleellista koko työllisyysproblematiikan suhteen on edelleen askutaito. Pitäisi nimittäin ymmärtää, miten 10 litran ämpäriin ei mitenkään mahdu 100 litraa vettä. Pitäisi saada isompi ämpäri. Eikä siihen auta kosmetiikka, eikä kroonistunut bluffi.
Melko hapokasta, sanon minä.
