Jussi Halla-aho, Australian malli ja disinformaatio
-”Turvapaikanhakijat Lähi-itään ja Afrikkaan – hakemukset käsiteltävä Euroopan ulkopuolella.
Jussi Halla-aho on puhunut. Jussi Halla-aho on jälleen disinformaation ja pelon lietsonnan asialla.
Jussi Halla-ahon puheenvuoro on täynnä puolitotuuksia, virheellisiä asioiden toisiinsa liittämistä sekä tietenkin: ihan puhdasta valhetta. Ullatus, sanoisi eräs ihmisarvokriittinen MEP tässä kohtaa.Tämä on minun suosikkini tuossa Halla-ahon disinformaatiossa:
-"Dublin-järjestelmä romahti viime vuonna, kun Eurooppaan saapui noin miljoona turvapaikanhakijaa. Halla-aho on edelleen sitä mieltä, ettei Dublin-järjestelmä toimi.
– Se on kuollut kirjan, koska EU-tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen perusteella Dublin-tapauksia ei voida palauttaa Kreikkaan, joka on tärkein sisääntuloreitti.
Dublin-säännön mukaan turvapaikanhakijan hakemus pitää käsitellä siinä EU-maassa, johon hän ensimmäisenä saapuu."-
Herra Halla-aho luo tässä tunnelmaa. Hän haluaa luoda tunnelmaa, että Dublin- asetus sinällään olisi jotenkin vioittunut, kun ihmisiä ei voida palauttaa esim. Kreikkaan. Ei niitä muuten voida palauttaa Unkarinkaan. Ja uskokaa tai älkää: se palautuskielto ei ole Dublin- asetuksesta kiinni. Tämän vuoksi Dublin- asetuksen kutsuminen ’kuolleeksi kirjaimeksi’ on vääristävää puhetta: palauttamisen kielto ei ole kyseisen sopimuksen mukaan tehty päätös. Yksinkertaisesti: jos jokin EIT:n päätös estää palauttamasta ihmisiä esim. Kreikkaan, ei se ole Dublin- asetuksen perusteella tehty päätös, joten se ei sinällään pilaa Dublin- asetusta, eikä edelleenkään edes halvaannuta sitä. Analogisesti sama periaate pätee siihen, että kansainväliset sopimukset kieltävät palauttamasta ihmisiä ei-turvallisiksi määriteltyihin maihin, joten se, että emme voi sen yli kävellä ja palauttaa ihmisiä esimerkiksi sotia käyviin maihin, ei tarkoita Suomen lainsäädännön olevan nyt 'kuollut kirjain'.
Rautalankaa: Suomi on allekirjoittanut ihmisoikeussopimuksen. Suomi ei luovuta ihmisiä maihin, joissa yksilöllä on esimerkiksi mahdollista saada kuolemantuomio. Ensimmäinen sopimus on siis Halla-ahon logiikan mukaan 'kuollut kirjain', vaikka todellisuudessa tämä ihmisoikeusopimus ei kumoudu esim. Dublin- asetuksen takia. Sitä ei vain sovelleta tilanteessa, jossa perustuslakiin sidottu ihmisoikeus ajaa sen yli. Ja tämä on oleellista: on nimittäin olemassa sellainen asia kuin järjestys siitä, missä järjestyksessä lakeja sovelletaan. Toiset lait ovat painavampia kuin toiset. Perustuslaki ja sen sisältö ovat sellaisia ja siellä ovat myös ihmisoikeudet. Sama siis kansainvälisellä tasolla. ('Rautalankaa'- osio luotu Jarno Liimataisen avulla pohjautuen RASMUS- ryhmän keskusteluun aiheesta)
Halla-aho siis todennäköisesti tarkoituksella rinnastaa kaksi täysin erillistä asiaa: Dublin- sopimuksen sekä sen, että Kreikkaan ei voida palauttaa ihmisiä, sillä se on määritelty 'ei-turvalliseksi maaksi'. Dublin- sopimus sinällään on pätevä sopimus, jonka tehtävä on määritellä minimirajoja sille, kuka on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä, mutta se ei kumoa ihmisoikeussopimuksia saati muita sen yläpuolella olevia kansainvälisiä lakeja/ - sopimuksia.
Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta tämä on näemmä pakko toistaa uudelleen ja uudelleen: Dublin- asetuksen tarkoitus on ollut määritellä, mikä maa on vastuussa yksittäisen turvapaikanhakijan hakemuksesta ja asetus pitää sisällään säännöt, jonka mukaisesti turvapaikkahakemusten käsittelystä vastuussa oleva maa määritellään. Dublin- asetuksen perusperiaatteiden määrittelemä vastuu turvapaikkahakemuksen käsittelystä kuuluu sille jäsenvaltiolle:
· Jossa ihmisellä on jo laillisesti oleskelevia perheenjäseniä.
· Joka on myöntänyt hakijalle oleskeluluvan tai viisumin.
· Jonka kautta hakija on tullut toiseen maahan (kolmannesta maasta).
· Jossa hakija on aikaisemmin hakenut turvapaikkaa.
· Jossa ihminen on viettänyt yli 5 kuukautta, eikä tulomaata kyetä osoittamaan.
· Jos hakija on asunut vähintään viiden kuukauden jaksoja useissa jäsenvaltioissa, se jäsenvaltio, jossa hän on viimeksi asunut, on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.
Nämä ovat ne periaatteet, jotka tulee huomioida vastuun määrittelyssä. Lisäksi Dublin- asetuksen mukaan jäsenvaltio voi niin halutessaan käsitellä sellaisenkin turvapaikkahakemuksen, josta sille ei vastuu sopimuksen mukaan suoranaisesti kuuluisi. Myös sopimukseen kuuluvan ’humanitäärisen lausekkeen’ mukaan jäsenvaltio voi niin halutessaan käsitellä sellaisen hakemuksen, joka ei sille oikeasti kuuluisi erityisistä humanitäärisistä syistä. Dublin- asetus ei siis ole mikään ’pakkolaki’ yhdellekään jäsenvaltioille, vaan kaikilla asetuksen velvoittamilla mailla kuitenkin säilyy kansallisvaltion suvereenius turvapaikanhakijoiden kohdalla.
Ei kannata keskustelussa myöskään unohtaa, että ihmisten käännytys Suomesta toiseen Dublin-maahan ei kuitenkaan ole mikään yksinkertainen operaatio. Käännytys on nimittäin selkeää ja suoraviivaista vain, jos turvapaikanhakijalla on esimerkiksi perhesiteitä, viisumi, oleskelulupa tai turvapaikanhakija on jo rekisteröitynyt toisessa Dublin-maassa. Jokaisen Dublin- asetuksen vastuuperusteen olemassaolo täytyy pystyä erikseen todistamaan ennen käännytystä. Eli jos turvapaikkahakemus on tehty Suomessa, Suomi joutuu esittämään tuolle toiselle Dublin-maalle todisteet siitä että ratkaisuvastuu kuuluukin sille. Ihmistä ei voi vain palauttaa ilman perusteita, eikä varsinkaan perustuen virheelliseen asetuksen tulkintaan.
Ehdoton, kategorinen, pakottava ja jäykkä tulkinta Dublin-asetuksesta a’la lyyrinen Halla-aho ei ole siis oikeastaan vain virheellinen ja juridisesti kestämätön, vaan se on myös koko asetuksen hengen vastainen: se on epäinhimillinen ja ihmisoikeudet aktiivisesti unohtava. Dublin- sopimus myös sanoo, että jokainen maa saa ihan itse päättää, jos käsittelevät kaikki hakemukset riippumatta siitä, mistä ovat Eurooppaan tulleet. Tämäkin on siis puhtaasti Dublin- asetuksen mukaista.
Halla-ahon puheista puuttuvat myös todisteet siitä, että kyseistä asetusta ei sovelleta oikein. Jos se nimittäin ei toimisi, eivät ihmiset tulisi salakuljettajien toimesta läpi Euroopan ja ensimmäisen kerran rekisteröityisi vaikka Saksassa tai vaikka Suomessa. Sillä Suomi esimerkiksi palauttaa ensimmäiseen maahan, jos se saadaan selville. Ihmisiä siis palautetaan ensimmäiseen maahan tai siihen, joka on vastuussa hakemuksen käsittelystä ja siksi reitti, jolla on Eurooppaan tullut, on joillekin edullista 'unohtaa'. Kaikki maat - kuten esimerkiksi Saksa - ovat myös tehneet päätöksiä, että ne esimerkiksi ottavat vastaan kaikki Syyriasta tulevat pakolaiset, eikä lähetä heitä mihinkään. Ja tämäkin päätös on täysin linjassa Dublin- asetuksen kanssa, sillä sen humanitaarinen lauseke alleviivaa tuota. On siis aivan liian yksioikoista sanoa, että 'Dublin on kuollut kirjain'. Tämä ei toki tarkoita sitä, että kyseinen asetus tai vaikka kansainväliset sopimukset olisivat virheettömiä ja vailla tarvetta päivittää tarvittaessa, mutta Halla-ahon kritiikki menee täysin ohi maalinsa jo ihan sisällöllisesti.
Toinen suosikkini Halla-ahon disinformaation täyteisestä puheessa on tämä:
-"Merialueilla, käytännössä Välimerellä, pitäisi Australian mallin mukaisesti ottaa tiukka linja ja palauttaa kaikki yrittäjät lähtösatamiin. Euroopan tulisi perustaa vastaanotto- ja rekisteröintikeskuksia Afrikkaan ja Lähi-itään ja käsitellä kaikki hakemukset siellä, Halla-aho sanoo."-
Australian malli on kallis sekä se ei vähennä turvapaikanhakijoiden määrä yhdelläkään, vaikka hän todennäköisesti noin haluaisi uskotella. Tuo Australian malli vain siirtää ihmisiä edestakaisin. Ei muuta. Halla-aho siis puhuu hölynpölyä.
Australian malli tarkoittaisi siis lyhyesti kahta asiaa:
1. Veneiden hinaamista merivoimien toimesta takaisin lähtösatamiinsa.
2. Pakolaisten sijoittamista leireille Euroopan ulkopuolelle.
Kohdan 1 problematiikka on täysin selvää, sillä veneestä käsin ei voi päältä päin nähdä ovatko turvapaikanhakijat oikeutettuja turvapaikkaan vai eivät, jotenka tuossa rikottaisiin kaikkia mahdollisia ihmisen humanitaarisia- sekä yleisiä oikeuksia . Kansainvälisten pakolaissopimusten mukaan tämän kaltainen palauttaminen on siis jo laitonta, mutta tämä on myös epäinhimillistä sekä mahdotonta: Välimerta ei kyetä IKINÄ valvomaan aukottomasti. Yksinkertaisesti: Euroopan pakolaistulvaa ei voida ratkaista rajavalvonnalla.
Kohdan 2 problematiikka liittyy kustannuksiin sekä käytännön toteuttamiseen. Esimerkiksi Australia on leirittänyt yhteensä noin 1600 venepakolaista keskuksiin Naurulle ja Manus-saarelle. Näiden pakolaiskeskusten kustannus vuonna 2013 oli sellaiset noin 260 000€ (400.000 AU$) per turvapaikanhakija. Tällä rahalla nämä ihmiset olisi voitu sijoittaa vaikka luksushotelliin tuon vaikeapääsyisen leirin sijaan. Halla-aho ei myöskään kuvaile millään tavalla, miten leirit järjestäisi ja mihin ja kuvitteleeko hän, että jos vaikka jokin Afrikan maa ottaisi maaperälleen EU:n oman keskitysleirin, niin se olisi jotenkin kustannustehokasta? Vai olettaako herra Halla-aho, että ihan pelkästään lojaalisuussyistä nuo maat suostuisivat Eurooppaa auttamaan?
Ei kannata myöskään unohtaa, että Australiaan tulee vuosittain sellaiset 20.000 pakolaista, joista puolet pyrkivät tulemaan vesireittiä. Australian valitsema tapa hoitaa pakolaisongelmansa on siis kallis, epäinhimillinen ja oikeastaan typerä, eikä se toimi minkäänlaisena referenssinä Euroopalle, sillä sen toimivuus on kyseenalainen jo noilla Australian määrillä. Australian malli on oikeastaan vain tyhmän populistisen politiikan kaheli lopputulos.
Halla-aho unohtaa myös yhden oleellisen asian: vaikka EU sulkisi rajansa ja tekisi mitä tahansa byrokraattisia kuperkeikkoja, niin silti tänne tulisi ihmisiä massoittain. Ja tätä eivät ’maahanmuuttokriitikot’ suostu tajuamaan: vaikka rajat laitettaisiin kokonaan kiinni, niitä ihmisiä tulee silti, sillä ne syyt, jotka ihmisiä liikuttavat, eivät katoa. Ne ihmiset kyllä keksivät reittinsä ja siksi pelkkä rajapolitiikka on pelkkää silmälumetta. Rajakontrolli ja säännöt pitää silti olla, mutta nämä eivät ole pakolaiskriisin ratkaisutekijöitä. USA:ssa on muuten myös yli 10 miljoonaa laitonta siirtolaista (sama määrä käytännössä kuin Euroopassa), joten rajavalvonnan tehokkuus näkyy USA:n rajalla oikein hienosti (se ei auta, kun ihminen haluaa selviytyä). Meidän pitää tehdä paljon muita asioita, jotain kokonaisvaltaista, joka huomioisi koko problematiikan kompleksisuuden halpojen 'rajat kiinni ja ihmiset leireille'- retoriikan sijaan. Jotain sellaista, jota itse hahmottelin täällä sekä täällä.
Tuossa artikkelissa Halla-aho osoitti vain sen, miten kujalla hän on maahanmuuttoon liittyvistä asioista. Jälleen kerran. Halla-aho on pelkkä rasisti, jolla on rasistin ratkaisut, kehnot perustelut ja artikkelin mukaan hän vain liimaa negatiivisia määreitä maahantulijoihin: 'käyttävät hyväkseen', 'ne eivät työllisty', 'integroitumishaasteellisia' jne. Tuo on puhdasta rasistista retoriikkaa ja yleistävää, negatiivista puhetta, joka on omiaan varmistamaan ihmisryhmiin kohdistuvia ennakkoluuloja niin Euroopassa kuin meillä Suomessa. Ja tämä on omiaan vain aiheuttamaan ongelmia ihmisten kotoutumisessa ja uuteen maahan totuttautumisessa.
Minä toivon Halla-ahon ja hänen kannattajien seuraavan erästä esimerkkiä, sillä ei voi olla helppoa elää itsensä kanssa tehden jatkuvasti loogisia kuperkeikkoja sekä kylvämällä vihaa sekä inhoa ihmisiä kohtaan:
-”Olen tuhlannut viimeiset 15 vuotta elämästäni uusnatsismille Suomessa ja ulkomailla. Olen lietsonut rotuvihaa ja kiihottanut kansanryhmiä vastaan.”- (Esa Henrik Holappa)
Tämän minä haluaisin jokaisen Halla-ahon kannattajan sekä muiden rasistien kätkevän sydämeensä ja tekevän samanlaisen muutoksen. Kaikki on mahdollista, kun vain haluaa. Katumus ja anteeksianto eivät ole menneet pois muodista.
Tehkää muutos, maahanmuuttokriitikot. Voimia matkallanne takaisin ihmiskuntaan.
