Karavaani kulkee ja Soini räksyttää - tarinaa jytkystä ja sen kuolemasta #vainrasismijäi
Timo Soini kirjoitti 4.5.2016 seuraavasti:
-"Poraaminen ei vie eteenpäin. Pettymykset ovat elämää. Olemme pitkään olleet myötämäessä. Nyt on huonompi jakso. Meidän on haastettava oppositio . SDP pullistelee nyt kuin punarinta -ahven, vihreät vaappuvat onnensa kukkuloilla. Tykit on suunattava näihin kahteen ryhmään. Kokemuksesta epäilen, että siellä ei kestetä painetta. Viime vaalien loppukirissä jäykistyminen on tuoreessa muistissa. Sympatia on eri asia kuin äänet."-
Mietin jo tuolloin, miten Timo Soini vaikuttaa väsyneeltä ja strategisesti täysin nollalta. Sillä tuo kirjoitus henkii sitä vanhaa soinilaista retoriikkaa, jossa huomio oman puolueen tekemisistä siirretään ulkopuolelle ja oma saamattomuus piilotetaan muiden puolueiden haukkumiseen. Karavaani kulkee ja Soini räksyttää, voisi kai sanoa. Ei mitään uutta, vaan sitä samaa vanhaa ja kulahtanutta.
Toinen ulottuvuus Timo Soinin kirjoituksessa oli vielä ennalta-arvattavampi. Sillä kirjoitus on perinteinen spam & destroy- päiväkäsky PS:n kannattajille. Eli Soini kertoo, mihin mölyä tulisi kohdistaa ja kuuliaiset käskyläiset toimivat. Tämä on normaali, perussuomalainen tapa toimia, josta erityisesti Jussi Halla-aho on tunnettu. Ja Olli Immonenhan hyvin harjattuna ja kuuliaisena käskyläisenä toteutti Timo Soinilta saadun spam & destroy- käskyn:
Melko löysää puhetta vailla mitään konkretiaa. Mutta ajatus on selvä: nyt pitää mollata vasemmistoa ja Vihreitä, sillä päiväkäsky on tullut. Olli Immonen linkkaa vanhan harhaisen kirjoituksensa saatesanoilla:
-"Kirjoitin muutama vuosi sitten blogiini siitä, miten vasemmistopuolueet Euroopassa ovat vaarassa muuntua islamistisen politiikan käsikassaroiksi."-
Näin kirjoittaa mies, joka uskoo myös islamisaatioon ja suomalaiseen, Suomen Sisun hyväksymään, tarkkarajaiseen kulttuuriin. Tuntuu myös olevan trendikästä yleisestikin tuossa Soinin, Immosen ja persujen populismiskenessä väittää, miten mystinen vihervasemmisto sokea on ääri-islamismille. Melkoista harhahumppaa, sanoisin. Jotenkin tuntuu, että perussuomalaisten hörhödemagogien todellisuuskriittisyys on astunut jälleen askeleen kohti Pahkasikaa, jossa totuus on vain yksi näkökulma, vain mielikuvitusta ja tunnetta kahlitsevaa ankeutusta. No, totta tai ei, näin niitä asioita koetaan.
Herra Immonen käyttää saatteensa esimerkkeinä kahta ruotsalaista poliitikkoa:
-"Nyt tilanne on kuitenkin se, että useat vasemmistopuolueet Euroopassa ovat joutuneet toinen toisensa perään julkisuuteen selvittelemään puolueidensa merkittävissä asemissa toimivien henkilöiden kytköksiä islamisteihin ja islamismiin. Esimerkiksi Ruotsissa esiin nousi jokin aika sitten maan hallituksessa istuvan ympäristöpuolueen asuntoministerin, Mehmet Kaplanin kytkökset islamisteihin. Vain pari päivää asuntoministerin eron jälkeen ympäristöpuolueen poliitikko Yasri Khan kieltäytyi kättelemästä TV4:n naistoimittajaa islamiin vedoten."-
Koko Olli Immosen narratiivi islamismin 'pesiytymisestä' vasemmistolaisiin ja erityisesti vihreisiin puolueisiin, on vailla katetta ja eikä oikeastaan perustu muuhun kuin löysään spekulaatioon kättelystä ja sen välttelystä sekä yhden poliitikon yhteyksistä turkkilaiseen nationalismiin. Oikeasti minä en ole ihan varma siitä, missä todellisuudessa herra Immonen noin yleisesti elää, sillä kun ajattelee, miten juuri Immosen mainitsemat tahot nimenomaan systemaattisesti tuomitsevat esim. ISIS:in sekä kaiken mahdollisen ääri-islamismin toimet, niin Immosen väitteitä ei voi kuvata kuin yhdellä termillä: käsittämätön.
Ei kannata unohtaa, että tuo pahamaineinen 'punavihervasemmisto' lienee ainoa poliittinen ryhmittymä Suomessa, joka on johdonmukaisesti tuonut esiin esimerkiksi Saudi-Arabian ihmisoikeusrikkomukset. Siihen on syynsä, miksi esimerkiksi Vasemmistoliitto on vastustanut selkein sanoin asekauppoja Saudi-Arabiaan ja selkeimmin niitä ovat kannattaneet Perussuomalaiset Euroopan parlamenttia myöten. Myös punavihervasemmiston poliitikkojen kannat jihadistien roolista Syyrian sisällissodan lietsomisesta on ollut niin näkyvää, että on vaikea käsittää herra Immosen väitteitä.
Ajatus siitä, että esimerkiksi Vihreät eivät kritisoisi islamia ja Lähi-idän politiikkaa, vaan toimisi 'islamistien käsikassarana' on myös vailla pohjaa. Katso vaikka täältä, täältä ja täältä. Ja Dan Koivulaakso puolestaan summasi mielipiteensä vasemmiston harrastamasta islamin hyysäämisestä puolestaan täällä. Ja Li Andersson sanoi aiemmin aiheeseen liittyen Vasemmistoliitosta seuraavaa:
-"Mikään puolue ei ole kritisoinut Suomen Saudiarabian kanssa tehtävää asekauppaa niin johdonmukaisesti ja näkyvästi kuin vasemmistoliitto.
Viime kaudella vasemmistoliitto äänesti kranaatinheitinkauppoja vastaan ollessaan hallituksessa. Helmikuussa tänä vuonna puolueen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki teki hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa kritisoi hallituksen päätöstä viedä aseita Arabiemiraatteihin.
Tämän lisäksi vasemmisto on kampanjoinut iranilaisten toisinajattelijoiden käännytyksiä vastaan ja kritisoinut Erdoganin hallintoa Turkissa.
Suomalainen oikeisto taas on puolustanut asekauppoja, ylläpitänyt hyviä välejä Turkin johtoon ja Perussuomalaiset viihtyvät jopa Erdoganin AKP-puolueen kanssa samassa europuolueessa."-
On siis käsittämätöntä, miten herra Immonen antaa ymmärtää, miten 'punavihervasemmisto' ei tietäisi, millaisia islamistiryhmät ovat ja mitä ne tavoittelevat. Jos joku on tätä tuonut esille jatkuvasti ja paljon, on nimenomaan tuo 'punavihervasemmisto'. Oikeistolainen ja maahanmuuttokriittinen vähä-älymystö puolestaan on esimerkiksi nimenomaan pyrkinyt häivyttämään islamistien eroa ihan tavallisista muslimeista puheillaan siitä, että ei ole olemassa maltillista islamia, vaan kaikki muslimit ovat loppujen lopuksi islamisteja. Eihän tuossa ole mitään järkeä, sillä tuo puhe on juuri sitä parasta 'hyödyllisen idiootin puhetta', joka varmistaa islamistien suosiota täällä Euroopassa.
Immonen viittasi kirjoituksessaan poliitikkoon nimeltä Mehmet Kaplan. Immonen haluaa väittää, miten 'punavihervasemmiston' islamistisympatiat elävät myös läntisessä naapurissamme Ruotsissa, jossa asuntoministeri Mehmet Kaplan joutui eroamaan tehtävästään väitettyjen islamistikytkentöjensä ja puheidensa vuoksi. No, oikeasti herra Kaplan on sanonut esimerkiksi näin:
-"...jihadists were nothing to worry about and were similar to Swedish freedom fighters who joined the Finns in World War Two to fight the Soviets."-
Ja lienee helppo todeta, että ei noilla puheilla ole sovelias ministeriksi. Ei todellakaan. Sillä mikään puhe, joka edes hitusenkaan puoltaa islamisteja, ei ole ministerille soveliasta.
Herra Kaplanilla on ollut myös yhteyksiä joukkioon nimeltä 'Harmaat Sudet', joka on äärinationalistinen ryhmä ja jonka tavoitteina on yhdistää kaikki turkinsukuiset kansat, joihin kuuluivat mm. turkmeenit, Kiinan uiguurit, Venäjän tataarit ja azerit. Voisi siis sanoa, että herra Kaplan ei oikeastaan vaikuta islamistilta, vaan hän vaikuttaa normaalilta turkkilaiselta nationalistilta nähdessään Syyriaan taistelemaan lähtevät samanlaisina kuin Suomen puolesta taistelleet ruotsalaiset. Harmaiden Susien iskulauseen mukaan 'yksi kansakunta, yksi kieli, yksi isänmaa, yksi lippu ja yksi valtio' on valtion yhtenäisyyden välttämätön ehto ja tämä myös paljastaa, mistä tuossa ryhmässä on kyse: eivät he ole mitään islamisteja, he ovat nationalisteja.
Turkille on muutenkin tyypillistä islamofasistinen poliittinen järjestelmä, jonka kontekstiin Harmaat Sudet sopii kuin nyrkki nenänkulmaan normaalina turkkilaisena ilmiönä. Fasismille tyypillisesti voi siis hyvällä omalla tunnolla sanoa, että Harmaat Sudet ovat ensisijaisesti nationalistinen ryhmä islamofasistiselle klangilla:
Siihen on syynsä, että herra Kaplanista puhuttiin Ruotsissa islamismin narratiivissa mieluummin kuin nationalismin vastaavassa. Nationalismi ja isänmaallisuus ovat myös oikeistopopulismin ytimessä, mutta herra Kaplanin uskonto on väärä: islam. Hyvää, eurooppalaista nationalismia ei haluta pilata islamilla ja siksi narratiivi on saatava muutettua. Ja islamismi on aina mainio maalitolpan siirto ensin Ruotsissa ja sitten apinoiden täällä Suomessa (Vai luulitteko, että Immonen keksi itse tuon 'punavihervasemmiston' islamsympatiat?).
Silti Turkki on eurooppalaiselle oikeistolle mitä loistavin kumppani. Sillä nämä kummatkin jakavat samat arvot ja Turkin nykypolitiikka on luonteeltaan nationalistista, rajoja sulkevaa, omaa erinomaisuuttaan uhoavaa kuin on isänmaallisuuden eetoksen läpitunkema oikeistopopulismikin niin meillä Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Aateveljiä, voisi sanoa. Ja kun arvot ovat samat, niin Euroopan on helppo myös maksaa kumppanilleen siitä, että maksettu kumppani tekee sen, mistä eurooppalaiset aateveljet vain unelmoivat: ampuvat pakolaiset jo rajalle.
Ruotsissa ollaan nyt muutenkin varmoja, että islamismi on ujuttautunut Vihreään puolueeseen, kun siellä oli myös poliitikko (aiemmin mainittu herra Khan), joka ei kätellyt naista. Voi sanoa, että syvissä vesissä mennään länsinaapurissamme. Ja hieman samaan pyrkii herra Immonen nyt täällä Suomessakin: olkiukkoilemaan Timo Soinin käskystä 'punavihervasemmistoa' vastaan ja luomaan kuvaa islamia sympatisoivasta, helposti höynäytettävästä 'punavihervasemmistosta'.
Todellisuudessa se, mitä Ruotsissa tapahtui herrojen Kaplan sekä Khan kohdalla, ei kumpikaan liittynyt suoranaisesti islamismiin. Näissä kahdessa tapauksessa toisessa on kyse tapakulttuurin eroavaisuudesta ja toisessa kyse siitä, miksi turkkilaisen fasismin kanssa edes tehdään yhteistyötä:
Näyttää siltä, että herra Immonen tuntuu elävän siinä samassa todellisuushaluttomassa eskapismin kuplassa, jossa elävät normaalit maahanmuuttokriitikot sekä muut MV:n lukijat: todellisuus ei ole niin kiinnostavaa, vaan se on pelottava, monimutkainen ja hankala kokonaisuus ja siksi omia, yksinkertaistavia harhoja on paljon kivempi uskoa.
Paljon oleellisempi kysymys koko Euroopan kannalta ei ole kysymys yhteistyöstä islamistien kanssa (sillä sitä ei ole siinä muodossa, kun nyt esim. Ruotsissa saati meillä Suomessa halutaan uskotella), vaan kyse on yhteistyöstä Turkin kanssa. Eivät turkkilaiset ole islamisteja, ei herra Kaplan ole islamisti. Kyse on nationalismista, kyse on fasismista, kyse on imperialismista, kyse on moraalista, joka sallii ihmisten erottelun ja heidän surmaamisensa EU:n rajalle. Ruotsissa tehtiin aivan oikein, että herra Kaplan sai lähteä, sillä turkkilainen fasismi ja epädemokratia eivät kuulu eurooppalaisiin arvoihin, eikä niitä tule tukea millään tavalla.
Turkin poliittinen järjestelmä on aina tuottanut epädemokraattista ja kansalaisoikeuksia polkevaa politiikkaa jo maallisten hallintojen aikakaudella, jotenka Turkin epädemokratian perinne ei ole sidoksissa islamin uskoon. Tilanne on analoginen Venäjän kanssa, sillä ei se kommunismi ollut Neuvostoliiton aikanakaan kuin väline ja kun hieman Stalinin politiikan pintaa raaputtaa, niin vanha tuttu, etova nationalismin löyhkä sieltä kaivautuu esiin - ja se sama ajatus suuresta Äiti Venäjästä on kaivettu naftaliinista jälleen kerran herra Putinin toimesta. Kun nationalismi yhdistyy aatteeseen tai uskoon, on jälki läpi historian ollut rumaa - ja niin on jälleen tapahtumassa ja me seuraamme tätä aitiopaikalta:
Turkin presidentti Erdogan puhuu lähes päivittäin siitä, miten 'Turkki ei ole sisäänpäin katsova valtio ja että Turkki on osmanien maailmanvaltion nykyinen jatkumo, jolla on vastuu pelastaa kaikki Lähi-idän sorretut muslimit'. Tällainen puhe ei kuulu 2000- luvulle. Tällainen puhe on sotaa edeltävää puhetta. Tämä puhe perustuu jonkun etnisyyden ylivertaisuuteen, jonkun etnisyyden alemmuuteen ja elintilaa ja voimaa herra Erdogan pyrkiikin haalimaan esimerkiksi Syyriasta rahoittamalla ja tukemalla useita islamistijärjestöjä, jotka taistelevat Assadia vastaan.
Voi siis sanoa, että kun me teemme yhteistyötä Turkin kanssa ja kun me jaamme EU:n tasolla yhä enenevissä määrin Turkin arvokonservatismin ja nationalismin, meidänkin kätemme ovat veressä. Ja me vielä maksamme siitä miljardeja euroja, jotta omat kätemme eivät likaantuisi ja jotta herra Erdogan ei suuttuisi.
Haluammeko me oikeasti tätä?
Kun herra Immonen puhuu pahasta 'punavihervasemmistosta', hän puhuu väärästä asiasta. Eikä hän ole yksin. Kun herra Immonen puhuu herra Kaplanista, ei hänen pitäisi puhua islamismista, vaan hänen pitäisi puhua Turkista.
Mutta tuota se islamin pelko teettää: islam muuttuu kaiken selittäväksi, läpitunkevaksi paradigmaksi, jolloin analyysistä tulee historiatonta höttöä, jossa ympäristön tapahtumat raamitetaan ja selitetään pelkästään poliittisten toimijoiden uskonnollisen taustan perusteella. Ja kun tausta on tämän narratiivin pahin mahdollinen - islam - kaikki puhe esimerkiksi siitä, miten muslimienkin oikeuksia länsimaissa, Ruotsissa ja meillä Suomessa puolustetaan perusoikeuksina, muuttuu se herra Immosen tarinassa ääri-islamia hyväksyväksi käsikassara- puheeksi.
Ja siksi 'punavihervasemmisto' on tässä tarinassa paha. Sillä he uskovat vielä perusarvoihimme. Niihin, joihin Immonen sekä muut jihadistit eivät usko.
Mutta mitä meistä jää jäljelle, jos me ihmiset emme elä arvojemme mukaan? Aivan. Meistä tulee juuri niitä, joita me kuvittelemme kritisoivamme. Silloin me emme enää ulkoista pakolaisten tappamista, vaan me alamme tekemään sitä ihan itse.
Kysyn uudelleen: tätäkö me oikeasti haluamme? Minä en nimittäin halua. En arvojemme dissaamista, enkä väsynyttä Timo Soinia, jonka päiväkäskyt ovat pelkkää vanhaa toistavaa huomion kiinnittämistä muualle. Seurauksista välittämättä.
Eikä Timo Soini välitä. Sillä säätiö porskuttaa ja kuka sitä kapinaa nyt enää muistaa? Valta söi jytkynsä ja jytky on kuollut. Vain rasismi jäi.
Ja me hyvät ihmiset joudumme siivoamaan sotkut.
