Kättelystä kieltäytyminen ei ole syrjintää, vaan perusoikeus
-”Tapahtunut Ruotsissa: ympäristöpuolueen poliitikko Yasri Khan ei kätellyt naispuolista tv-toimittajaa. Nainen loukkaantui ja tulkitsi eleen niin, että Khan ei pidä häntä arvoisenaan.
Khan taas sanoi, että on saanut kasvatuksen, jossa fyysinen kosketus vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ymmärretään intiimiksi.
Syntyi iso poru, ja Khan vetäytyi politiikasta. Ei auttanut, että hän sanoi vastustavansa syrjintää ja patriarkaalisia rakenteita.
”Khanin perustelu ei ole kestävä”, kommentoi Vihreän langan toimittaja asiaa Suomessa.
”Khan sanoo haastattelussa vastustavansa patriarkaalisia rakenteita, mutta ylläpitää niitä samalla itse kohtelemalla miehiä ja naisia eri lailla.”
Tietenkin yksinomaan sukupuoleen perustuva tapa perustuu patriarkaalisiin rakenteisiin – yleisemmin siihen, että maailma on jaettu miehiin ja naisiin.
Tervehtimiseen liittyy paljon sukupuolittuneita tapoja, joita ei tule huomanneeksi. Miksi esimerkiksi miesten ja naisten tavatessa miehet kättelevät miehiä mutta halaavat naisia?
Mitä siinä sanotaan miehistä ja naisista?
Itsekin vastustan patriarkaalisia rakenteita. Toimin kuitenkin päivittäin tavoilla, joista ulkoavaruuden antropologi saattaisi päätellä, että ennemminkin korostan sukupuolijakoa.
Asioin naisille merkityissä vessoissa ja saunoissa, käytän uimahallissa yläosan peittävää uimapukua, käytän mekkoja.
On ollut tapana.
Ajatus, että pakkokättelisin ihmistä, joka kokee sen liian fyysisenä, tuntuu oudolta. Eikö se olisi toisen koskemattomuuden loukkaus? Miksi haluaisin väkisin tehdä niin?
Muistin, kuinka olin vuosia sitten Tokiossa. Olin käynyt kaljalla kahden nuoren lesbonaisen kanssa, jotka olin tavannut edellisenä päivänä. Hauskan illan päätteeksi hyvästelin heidät ja unohdin, että japanilaiset eivät usein kättele, saati halaile. Halasin molempia hyvästiksi. Mieleeni on tallentunut kuva: laskeudun liukuportaita, ja tytöt seisovat ylätasanteella jähmettyneinä, silmät lautasina. Olin kai lähennellyt heitä julkisella paikalla.
Eivät he siitä suuttuneet. Sain kohteliaan meilin, jossa minulle toivotettiin kaikkea hyvää. Jos joskus näemme, en enää käy heidän kimppuunsa.
Yasri Khan ei kieltäytynyt tervehtimästä. Hän tervehti naista asettamalla käden sydämelleen.
Netissä kiertää lukuisia kuvia Kanadan pääministeristä Justin Trudeausta, joka on koko maailman mielestä komea, hyvä ja ihana. Yhdessä kuvassa Trudeau tervehtii musliminaista: molemmilla on käsi sydämellä ja suu naurussa.
Trudeauta ei ole vielä pyydetty eroamaan, eikä naistakaan käsittääkseni. Eronnut Yasri Khan on jakanut kuvan Twitterissä.“- (boldaukset minun)
Näin kirjoittaa Anu Silfverberg ’Me Naiset’- lehdessä 12.5.2016 otsikolla ’Pakkokättely ei tuo tasa-arvoa’.
Kun minä luen kirjoituksen kommenttiraitaa, ymmärrän jälleen kerran, miten keskustelu on rikki liittyen mihin tahansa, johon liittyy islam. Edes etäisesti. Edes millään tavalla.
-”Yllättäen samaa aikaa rummutetaan sukupuoliroolien poistoa:). Tuo islam-kulttuureineen ei sovellu länsimaihin, siksipä rajat kiinni.”-
-”Hyvä. Minä kieltäydyn kättelemästä muslimeja ja näitä muka-feministejä. Perustan sen siihen, että uskon lentävään spagettihirviöön ja hän on näin "määrännyt". Lisäksi syljen tekopyhien toimittajien päälle, koska spagettihirviö.
Ällöttävää naisasialiitto Unioni! Ja hävetkää Me Naiset!!“-
-”Tuo kättelemättömyys edustaa ääri-islamia ja sen jyrkkää sukupuolierottelua. Pohjois-Afrikassa harrastetaan muslimienkin kesken jopa poskisuudelmia ja tuo täysin vankkumaton kättelemättömyys on tullut muotiin vasta ääriradikaalin ja poliittisen islamin tulkinnan myötä.
Ja käytännössähän tuo ele osoittaa naisen paikan olevan miestä alempana esim. juuri politiikassa, eikä sellaista pidä sallia meillä länsimaissa - muslimimaissa tehkööt likipitäen mitä hyvänsä, mutta tänne eivät naista halveksuvat eleet kuulu!
Länsimaissa on pidettävä kiinni länsimaisista perusarvoista, eikä pidä antaa tuumaakaan periksi ääri-islamille, sillä muutoin ollaan todella kaltevalla pinnalla!”-
-”Nautinto seurata tätä feministien kiemurtelua, kun kyseessä on ns. toiseus. Vallankin kun yritetään selittää että joissain tapauksissa sukupuolisegragaatio onkin yhtäkkiä täysin OK. Jatkakaa.“-
'Islam'. 'Rajat kiinni'. 'Ääri-islam'. 'Naisen halveksunta'. 'Muka-feministit'. 'Toiseus'.
Noita kommentteja lukiessani ei voi välttyä ajatukselta, että meillä Suomessa asuu joukko ihmisiä, joilla ei ole alkeellisintakaan käsitystä siitä, mitä on keskustelu ja miten sitä käydään. Aitoon keskusteluun kuuluu tuoda esille kommentoitavan tekstin kohdat, joita haluaa tarkastella kriittisesti, ei oman mielipiteen tuputus. Nyt keskustelu – jälleen kerran - puuroutuu jälleen jokaisen kommentoijan harrastamaksi rinnakkaismonologiksi, eikä keskustelua oikeasti ole, sillä mielipiteitä vain laitetaan jonoon ja itselleen uskotellaan keskustelua käydyn. Ja tämä rinnakkaismonologin tauti vaivaa kaikkea keskustelua nykyään ja perustavoite tuntuu olevan islamin solvaaminen, rasismin normalisointi sekä sen loputtoman itsevarmuuden helliminen, joka kumpuaa ajatuksesta, miten ’jokainen mielipide on yhtä arvokas’. Että mielipiteen vaihto on keskustelua. No, ei se ole mitään keskustelua. Se on ajanhaaskausta. Tarroja voi vaihdella. Postimerkkejä voi vaihdella. Mielipiteitäkin voi vaihdella, mutta älkää kutsuko sitä keskusteluksi, sillä se ei sitä ole.
Minä kirjoitin jo aiemmin samasta asiasta kuin Anu Silfverberg: kun me pysymme kättelymättömyydessä herra Khanin kontekstissa, on ymmärrettävä, miten kyseessä on pyrkimys äärimmäiseen 'siveellisyyteen'. Nyt tämä on julkisessa keskustelussa 'käännetty' siten, että kyseessä olisikin vain ja ainoastaan naisen seksualisointi, joka luonnollisesti sellaisenaan olisi vähintäänkin epätasa-arvoista. Mutta kun kyse on kumpaakin sukupuolta koskevasta kiellosta koskettaa, niin missä se epätasa-arvo on? Kyseessä on toki meidän suomalaisten näkökulmasta outo ja vanhakantainen tapa osoittaa molemminpuolista kunnioitusta, mutta silti on vaikeaa ymmärtää, miksi sen takia pitää poistua politiikan estradilta herra Khanin tavoin? Miksi kirjoituksessa mainittu herra Trudeau kykeni näkemään tuon tavan taakse ja hän tervehti musliminaista käsi sydämellä?
Minä en käsitä kättelymättömyydestä syntynyttä tasa-arvoporua. Minusta on selvää, ettei kyse ole syrjivästä tavasta, sillä se koskee kaikkia ja sen vaikutukset ovat samat niin miehelle kuin naiselle, eikä tapaa johdeta jomman kumman sukupuolen ominaisuudesta (ero ei ole ominaisuus), vaan kyse on seksuaalisuuden määritelmästä ja sen rajoista (jotka ovat samat kaikille). Syrjinnässä on kyse ihmisoikeuksista ja/tai perusvapauksista:
-"...syrjinnän käsite tarkoittaa kaikkea erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, joka perustuu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan, ja jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien tai perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen."- General Comment No 18, para 7. Määritelmä seuraa läheisesti YK:n rotusyrjintäsopimuksessa (CERD-sopimus) sekä YK:n naissopimuksessa (CEDAW-sopimus) käytettyjä syrjinnän määritelmiä.
Uskon jokaisen ymmärtävän, että kättelyssä ei ole kyse kummastakaan em. oikeuksista saati vapauksista.
Syrjinnäksi määrittelyn kannalta tärkeitä kysymyksiä ovat: onko oleellista oikeus kieltäytyä kättelystä, oikeus kätellä vai oikeus tulla kätellyksi? Yksi näistä on ihan oikeasti perustavaa laatua oleva oikeus, kaksi muuta eivät. Oikeus tulla kätellyksi ei ole millään tavalla perustavaa laatua oleva oikeus, kuten ei myöskään oikeus kättelyyn, mutta oikeus kättelyn välttämiseen on perusteltua osana perusoikeuksia. Siksi kättelystä kieltäytyminen ei tämän kirjoituksen määrittelemässä kontekstissa ole ihmisen syrjintää, sillä se ei mitätöi, eikä rajoita kenenkään perusoikeuksia.
Syrjinnän käsitteen näkökulmasta voisi siis perustellusti sanoa, että mahdollinen kättelyn vaade rikkoisi ihmisen perusoikeuksia.
Ja jos ei muuta, niin olisi ainakin röyhkeää vaatia jotain (kättely), johon meillä ei ole mitään oikeutta. Se on vain tapa. Ei siitä kättelyn välttämisestä tarvitse pitää, mutta toisen tapojen pitäminen törkeänä, kun todellista törkeyden elementtiä ei ole, on törkeää ja alentavaa ja tällöin me suvaitsemme vain niitä, ketkä ovat kanssamme tapojaan myöten täysin samanlaisia. Mutta Suomessa kunnioitetaan ihmisen oikeuksia. Ihmisellä on oikeus määritellä oma fyysinen tilansa. Ihmisellä on oikeus määritellä oma uskonsa ja tapansa harjoittaa ja elää sitä uskoa (lakeja kunnioittaen). Jos tuon perusoikeuden haluaisi ottaa pois 'maassa maan tavalla'- perusteella, niin se on puhdasta Rajat Kiinni- retoriikkaa. Ja sille meidän tulee sanoa aina 'ei kiitos'.
Esimerkiksi minun tapani olla välillä röyhkeä ja julkea puheissani, on sananvapauteni oikeuttamaa samalla tavalla kuin ihmisen päätös kättelemättömyydestä on ihmisen perusvapauksien oikeuttamaa. Ei minunkaan röyhkeydestä pitää tarvitse, mutta sen perusteella puheeni kieltäminen rikkoisi oikeuksiani (sananvapaus) vastaavasti kuin rikkoisi vaade kättelystä.
Ja vaikka me puhuisimme kättelyn problematiikassa syrjinnän kontekstissa, on muistettava, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolinen tunnustaminen ei tarkoita sitä, että kaikissa tilanteissa kaikkia ihmisiä edellytettäisiin kohdeltavan täsmälleen samalla tavalla. Esimerkiksi perusoikeutemme äänestysoikeus valtiollisissa vaaleissa voidaan rajoittaa tietyn alaikärajan ylittäneisiin valtion kansalaisiin. Tämä siitä huolimatta, että kyse onkin tällöin erottelusta toisaalta iän ja toisaalta kansalaisuuden perusteella. Sukupuolen perusteella äänioikeutta ei kuitenkaan voida rajoittaa. Syrjinnästä ei ihmisoikeuskomitean käytännön mukaan ole kyse silloin, kun erottelulla on hyväksyttävä ja objektiivinen peruste.
Miettikää tässä kohtaa tapausta Kanadassa, jossa katsottiin kypäräpakon voivan täyttää syrjinnän tunnusmerkistön sikhien kohdalla, koska nämä eivät uskontoonsa perustuvan turbaaninkäytön takia voi pitää kypärää päässään. Tämä olisi täysin mahdollista verrata kättelyyn pakottamiseen. Kättely ja tervehtiminen eivät ole perusoikeuksia, sillä jos ne olisivat oikeasti perustavaa laatua olevia oikeuksia, pitäisi meidän joka aamu valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistumelle, sillä naapuri ei taaskaan tervehtinyt käytävällä. Todella törkeää, eikö vain?
Mutta maailma nyt vain on tällainen. Sellaista sääntöä tai oikeutta ei tässä maailmassa ole, että se pakottaisi ketään kättelemään - ja meidän tulee vain sietää se. Kyse ei ole ihmisarvosta saati tasa-arvosta. Kyse on tapakulttuurista, joka ei nauti lain saati yhdenkään kansainvälisen sopimuksen suojaa. Meillä nyt vaan on sellainen maailma, että se sallii omista tavoistaan poikkeavia tapoja, vaikka ne olisivat meistä miten typeriä tahansa - ja meidän täytyy se hyväksyä. Sillä jos emme hyväksyisi, me kieltäisimme samalla oikeuden omiin tapoihimme. Eikä tässä olisi mitään järkeä.
Tässä kohtaa kättelemättömyys on hyväksyttävä tavaksi, joka ei ole syrjintäkysymys. Ja tämä kättelyn syrjinnäksi problematisointi juontaa juurensa toiseutetun muslimin alentamisesta omien toiveidemme ja ennakkoluulojemme kohteeksi (sillä muslimeihin ja islamiin tämä keskustelu taantuu ja palautuu). Me haluamme vaatia vieraita toimimaan haluamallamme tavalla, jotta me emme itse joutuisi kokemaan epämiellyttäviä tuntemuksia vieraan asian vuoksi. Ja tämä on melko omahyväistä, eikä meillä ole mitään oikeutta vaatia omia tunteitamme nostettavaksi jalustalle ja vaatia ketään toimimaan sen mukaisesti. Yhtä lailla voisi sanoa, että 'rajat kiinni, sillä meitä pelottaa'.
Mutta vieraat ja tavoiltaan meistä poikkeavat ihmiset eivät tule millään tavalla tasavertaisiksi meidän kanssamme sillä, että pakotamme heidät kättelemään, vaan kuten aiemmin osoitin, se vaade tekisi heistä syrjittyjä.
Ja oikeastaan on sanottava suoraan, että niin kauan kuin katsomme oikeudeksemme nostaa mölyn ja hälyn kaikesta, missä edes osa vieraista ihmisryhmistä ei tee asioita täsmälleen kuten valtaväestö, on keskustelu aiheesta pelkästään heidän toiseuttamistaan.
Meillä on selvästi yhteiskuntana opittavaa vierauden sietämisestä ja ymmärtämisestä. Ehkä me vielä opimme sietämään sen, että ihminen toimii mahdollisesti eri arvostelmien varassa kuin me olemme tottuneet. Ehkä. Toivottavasti.
Tie rasismiin on kivetty väärillä puheilla tasavertaisuudesta. Ja siksi meidän on opittava puhumaan oikeista asioita niiden oikeilla nimillä.
MOT.
