Kulttuurinen hyväksikäyttö ja varastaminen, jota ei tapahtunut #ILO169
-”Saamelaiset kuvataiteilijat Marja Helander ja Outi Pieski eivät voi ymmärtää, että Kiasma ostaa saamelaiskulttuuria halventavan videoteoksen kokoelmiinsa.
– Ostamalla teoksen Kiasma on osana Kansallisgalleriaa mielestämme symbolisesti siunannut alkuperäiskansojen kulttuurisen hyväksikäytön, Helander ja Pieski kirjoittavat mielipidekirjoituksessaan Saamenpuvun väärinkäyttö koetaan loukkaavana – Kiasmaa tämä ei näytä liikuttavan.
Kuvataiteilijakaksikon mielestä saamenpukujäljitelmät ovat mukana teoksessa vain eksotiikan vuoksi.
Helanderin ja Pieskin mielestä viime vuosina Suomen valtio on lähinnä heikentänyt saamelaisten asemaa esimerkiksi jättämällä alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän ILO 169 -sopimuksen ratifioimatta.”-
Kuin luin tämän uutisen, mietin hetken, ollaanko tässä liian herkkiä ja liian hauraita oman kulttuurin symboliikan käytön suhteen. Pohditaanpa hieman lisää, siis.
Kulttuurinen hyväksikäyttö on termi, joka ei ole kovin tuttu suomalaisessa keskustelussa. Mutta ehkä sen pitäisi olla, sillä kyseisessä termissä on tietty viisaus. Kulttuurinen hyväksikäyttö on yksinkertaisimmillaan toisen kulttuuriin – yleensä alistetussa asemassa olevan sekä/tai vähemmistön - etniseen alkuperään liittyvän symboliikan sekä tunnusten omimista ja niiden esittämistä täysin irrallaan itse alkuperäisestä kontekstistaan.
Oma lukunsa on lisäksi kulttuurinen hyväksikäyttö, joka pitää sisällään puhdasta halventamista, pilkkaa, ivaa, dehumanisointia. Tätä voidaan myös kutsua rasismiksi, jonka kuvasto on useimmiten juuri kulttuurista hyväksikäyttöä, joka tukeutuu stereotyyppeihin sekä hyväksikäytetyn kulttuurin symboliikan tai pyhien asioiden suoranaiseen halveksuntaan.
Koska varastamalla alistetussa asemassa olevan kulttuurin omaa, se kulttuuri hiljalleen katoaa ja sen omimmat asiat tulevat valtakulttuurin ominaisuuksiksi. Ja kun näin käy, alistettu kulttuuri katoaa anekdootiksi historian kirjoissa, jolloin me tässä ajassa voimme pohtia, miten hienoa olisi, jos tuollaista kulttuuria vielä olisi (vaikka juuri itse syyllistyimme sen kulttuurin ominaisuuksien poisimemiseen sen alkuperäiseltä omistajalta).
Kulttuurinen hyväksikäytön ominainen piirre ja sen piilevä pahuus, on piilottaa sen taustalla olevan epätasa-arvo ja ihmisten välinen epäsymmetria ja siksi se tekee myös rakenteellisesta rasismista niin kovin helposti näkymätöntä: me emme näe sitä, sillä me olemme omineet jotakin toiselle kuuluvaa.
Jos kaikki etnisyydet, ihmiset sekä kulttuurit olisivat tasavertaisessa asemassa toisiinsa nähden, niin ei meidän tarvitsisi olla huolissamme vieraiden kulttuureiden symboliikan sekä tunnusten lainaamisesta. Ihminen on aina lainannut naapurilta ja kehittänyt uutta. Tätä kutsutaan kulttuurien vuorovaikutukseksi. Mutta se hetki, kun me varastamme omaksemme valtakulttuurin oikeutukselta jotain toisen omaa, me emme käy silloin vuorovaikutusta. Se on sitä kulttuurista hyväksikäyttöä, vuorovaikutusta, jossa on vain yksi suunta. Ilman valitusoikeutta.
Siksi meidän tulee olla tarkkoja, mitä me lainaamme ilman lupaa.
Eikä kulttuurisessa hyväksikäytössä ole kyse edes pelkästään hyväksikäytöstä ja toisen kulttuurin tyhjäksi imemisestä, vaan kyse on myös kunnioituksesta.
Ja minusta meidän tulee olla herkkiä näille asioille. Sillä ei rasismi ole vain yksilön halveksuntaa vierasta kohtaan, sarja yksittäisiä väkivallan ja vihan tekoja, vaan rasismi on kokonainen järjestelmä, jota ylläpidetään rakenteissa, käytänteissä, asenteissa, kuvastoissa sekä kunniattomassa kulttuurisessa varastamisessa. Kun me haluamme taistella rasismia vastaan, meidän on siis avattava tämä koko järjestelmä, identifioitava sen eri muodot ja purkaa se lopullisesti .
Jos me emme ole enemmän ja enemmän herkkiä kulttuuriselle symboliikalle, me oikeastaan vain ylläpidämme valkoista kulttuurista ylivaltaa, jota meidän ei tarvitse kyseenalaistaa ja jota me emme edes näe ja jos kukaan ei näe varkautta, onko sitä edes tapahtunut?
Siksi saamelaiset kuvataiteilijat Marja Helander ja Outi Piski eivät kritiikissään olleet liian herkkiä tai liian hauraita. He puolustivat vain omaansa varkaudelta, jonka he näkivät.
Jotta me emme enää varastaisi, meidän on alettava varmistamaan kulttuurisen kontekstin säilyminen niissä asioissa, joita me haluamme lainata. Ja tämä on myös kunnioituksen säilymistä.
Eikä kunnioitus ei voi ikinä olla paha asia, eihän? Sillä kunnioitus on ensimmäinen askel kohti yhteiskuntaa, jossa rasismia ei ole. Se, mitä kunnioitat, et halua sortaa ja kohdella huonosti.
Kunnioitus. Siitä on hyvä aloittaa.
