Kun Kansa taisteli ja Kempsu joutui putkaan #RajatKiinni
Kansa ei nujerru. Ei ikinä. No parmesan!
Todellisuudessa 28-vuotias Jimi Karttunen menehtyi ihan itsekeen, 16. syyskuuta 2016, viikko sen jälkeen kuin Suomen vastarintaliikkeen aktivisti ei edes pahoinpidellyt häntä Helsingin Elielinaukiolla. Tänään, 24. syyskuuta, Helsingissä järjestettiin Karttusen muistolle sekä rasismia ja fasismia vastaan mielenosoitus, johon osallistui arviolta 15.000 ihmistä.
Ja tämä mielenosoitus on falskia epäisänmaallisuutta, joka ratsastaa vihervasemmiston oman vihan uhrilla ja unohtaa aktiivisesti vasemmiston tolkuttoman väkivallan määrän.
Vähemmistö sai nyt päivänsä auringossa, median pimentämä Kansa on se musta pilvi, joka esti suvakkifasistien yksinjuhlinnan valtamediassa ennen mielenosoitusta ja sen jälkeen.
On helppo lukea tilanne väärin ja ajatella, että Kansa sai tänään käkättimeen. Näin ei ole. Me, Kansa, laskimme varjomme vähemmistöfasistien näennäismoraalien päivänpaisteen ylle; tosiasiat eivät muutu miksikään ja tuo anarkistien ja muiden ääriäärien eli vasemmiston näennäis kansanmielen ilmaisu oli pelkkää poliittista teatteria ja todellisuuspakoista psykoosia.
Kansa näkee tämän läpi ja Kansa on valtaisa massa, se oikea enemmistö.
Maahanmuuttokriittiset ja -vastaiset koetettiin pelotella tänään hiljaiseksi. Osa Kansasta alistui tähän ja jäi kotiin ja siksi vasemmiston marginaalieliitti pääsi nyt näyttämään jotenkin suuremmalta ja merkittävämmältä kuin se oikeasti on. Me puhuimme silti. Me olimme siellä. Me jouduimme kiinniotetuiksi. Me jouduimme pelkäämään väkivaltaa.
Kansaa ei voi höynäyttää. Ei enää!
Me olimme siellä ja me puhuimme. Todellinen rohkeus on Kansan riveissä, emmekä me tule koskaan antamaan periksi. Tänään saavutettiin torjuntavoitto: suvaitsevaiston äärivasemmistolaiset valheet haastettiin ja haastetaan vastakin.
Mutta minä kysyn sinulta, Suomen Kansa, miltä näyttäisi sellainen anarkistien vihan ja teitä suomalaisia vastaan kohdistuvan rasismin ja viherfasismin vastainen yhteisymmärrys, joka ei hyväksyisi nykyhallituksen yhteistyötä viherpunakommunistien kanssa? Joka ei hyväksyisi sitä, että kokoomuksen ministerit Petteri Orpo, Paula Risikko ja pääministeri Juha Sipilä sanovat jakavansa noiden hullujen, noiden todellisuudesta vieraantuneiden ultrarasistien, tänään mieltään osoittavien ihmisten kanssa saman arvomaailman? Arvomaailman, joka nakertaa sinivalkoista Kansaa sisältä?
Miltä näyttäisi sellainen isänmaallinen yhteisymmärrys, jonka paineessa kokoomuksen ja keskustan ministerien olisi sanottava perussuomalaisille, että heidän politiikkansa on parasta, mitä Suomen kärsinyt Kansa voi ansaita? Minun Mannerheim on valkoinen.
Miltä näyttäisi sellainen isänmaallisuus, jonka suojassa jokainen isänmaallinen Kansalainen voisivat havaitessaan anarkisteja syömässä sieniä saati piripäissään rikkomassa Nordean tuulikaappien lasisia seiniä, voisivat ottaa anarkistin kiinni ja antaa perisuomalaista kurinpalautusta ja valuttaa hieman verta kadulle. Kyllä se koirakin lyömällä oppii!
Mitä sanoisitte sellaisesta Suomesta, sellaisesta isänmaasta, sellaisesta Kansasta, joka olisi niin vahva ja voimakas, jossa tuon vasemmistobluffin synnyttämän suvakkihysterian oikeuttama yhteisen omaisuutemme ehkä jopa geneettisenä erityispiirteenä tapahtuva vasemmistolainen ryöstely ja verovaroilla loisiminen, kiellettäisiin ja tehtäisiin rikolliseksi?
Minun Suomessani Kansan valtuuttamat Kansallisen Eheyden Miliisit voisivat partioida jalkakäytävillä ja jaella sähköpiiskalla tärskyjä mölyäville pultsareille, häiritseville hare krishnoille ja Unicefin rahankerääjille, ihmisiä töniville mummoille sekä räkiville ja kiroileville teineille sekä ampua luodin päähän raiskaaville muslimeille ja kiviä nakkelevalle vasemmistolaiselle ihmissaastalle, joka on vain liikaa amerikkalaisia elokuvia nähnyt vinkuva ja kitisevä Kansan perintöä tuhlaava hyytelötytinä, joka kaatuu puhaltamalla ja joka marssii tänään rasistisen unelmansa puolesta.
Entä miltä näyttäisi sellainen suomalaisia kohtaan kohdistuvan rasismin vastustamisen vastainen yhteisymmärrys, jonka turvin suomalaiset isänmaalliset kansalaiset uskaltaisivat puuttua heihin kohdistuvaan rasismiin ja syrjintään ja tietää, että he eivät jää yksin? Jossa jokainen, joka haastaa rakenteellisen ja arkisen anarkistien väkivaltaisen rasismin, tietää, että ympäröivät ihmiset yhtyvät hänen vastalauseeseensa ja sanovat ylpeydellä: "Rajat kiinni, Suomi ensin”.
Minä sanon sinulle, Suomen kärsinyt Kansa: "No parmesan!"
Kansa on tänään kärsinyt taistelussa epäisänmaallisuutta vastaan. Kempsukin joutui vankilaan.
Kansa taisteli, mutta Kansa ei luovuta. Kempsu on tämän Sodan marttyyri ja Kansan on kostettava Kempsun kohtalo. Muistakaa, että Musashin mukaan samurai valitsee aina kuoleman. Samaten me valitsemme aina sen, että tuomme kantamme esiin mistään riippumatta.
Todellisuus on meidän. Psykoosi on vasemmalla. Taistelu jatkuu. No parmesan!
PS. Kts. IS ensin, siellä on juttua ja Kansan haastattelu. Myös Helsingin Uutisissa on jotain. Videot seuraa, kaikki on Eero Tillanen kamerassa. Kempsu on vielä putkassa.
PS2. Tillanen kuvasi, Kempsu on yhä putkassa. Ketä muita Kansan jäseniä oli paikalla, sitä selvitellään yhä.
PS3. Kirjoitus on parodiaa Rajat Kiinni- mölymystön harmistuksesta. Kun heitä oli noin kolme ja silti: he ovat enemmistö. Toivottavasti Kempsu on jo päässyt putkasta.
