”Kuole, kuole! Tänä yönä sä kuolet” ja rasismin lyyrinen dialogi
Äärioikeiston ja isänmaallisuuden eetoksen läpitunkema, populististen puolueiden kannatus on noussut ennätyslukemiin lähes koko Euroopassa. Tämä näkyy myös Suomessa, jossa oikeistopopulismin ’Kansan mandaatin oikeuttama rasistinen’ ja muukalaiskammoinen vihapuhe elää ja voi hyvin. Meilläkin erityisesti islaminvastaista, halventavaa, julkista puhetta pidetään yhä enemmän validina kannanottona sekä näkökulmana pakolaiskriisiin.
Julkisessa keskustelussa meillä on havaittavissa tendenssi, jossa rasistista puhetta kritisoiva puhe on käännetty suvaitsemattomuudeksi rasistia kohtaan ja puhutaan jopa siitä, miten rasistit ovat oikeasti ’toisinajattelijoita’, joita vainotaan mielipiteidensä takia (mm. case Ilja Janitskin). Tämä on ymmärrettävä strategia: isänmaallisuuden eetoksen arvojamme puolustavat Temppeliritarit positioivat itsensä uhreiksi, sillä uhripositiossa saa sääliä ja säälin sädekehä oikeuttaa yhä pahenevan vihapuheen.
Mutta puheet ’toisinajattelijoista’ sekä vainosta ovat vain puhetta, jolla pyritään neutraloimaan vastakritiikki – ts. pyrkimys on normalisoida rasismi oikeutetuksi mielipiteeksi ja oikeutetuksi kohdaksi julkisen keskustelun agendalla. Meidän on kriittisesti katsottava käytetyn retoriikan taakse ja ymmärrettävä, että oikeasti ’rasistinen toisinajattelija’ ei ole ihminen, joka 'ajattelee asioista eri tavalla'. Oikeasti, ihka oikea toisinajattelija on ihminen, joka esittää yhteiskunnissa valtavirtakäsityksistä poikkeavia näkemyksiä. Kun rasisti sanoo ’ajattelevansa eri tavalla’, ei hän oikeasti edes tee niin: hän toistaa samoja rasistisia fraaseja kuin on lausuttu muualla Euroopassa jo vuosia sitten ja kyse on oikeastaan valtavirrasta. Siitä kertoo jo sekin, että avoimen rasistiset puolueet Suomea myöten ovat päässeet tai pääsemässä hallitusvastuuseen.
Kun rasistia kutsuu 'toisinajattelijaksi', hänet vain glorifioidaan urheaksi, tavalliseksi ihmiseksi, joka ’rohkeasti esittää valtavirrasta poikkeavia käsityksiä’. Tämä on rasismilta sille kuuluvan negatiivisen latauksen poistamista ja siten rasismia normalisoivaa ja siten rasismia hyväksyvää puhetta. Rasismi EI kuitenkaan ole mitään toisinajattelua. Rasismi on vain rasismia, ei mitään muuta. Jos rasistia kutsuu ’toisinajattelijaksi’, niin yhtä lailla Jammu- setää voisi kutsua toisinajattelijaksi, sillä olihan hänelläkin ’valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä pienistä tytöistä’. Tästä on rasismin normalisoimisessa kyse.
Useat viime aikojen tapahtumat polttopulloineen sekä väkivallan uhkaa ylläpitävine sekä äärioikeistoa mainostavine katupartioineen ovat herättäneet keskustelua rasististen vihapuheiden pitäjien vastuusta. Vihapuheiden pitäjät Suomessa – kuten muualla Euroopassakin – ovat puheissaan loogisia ja johdonmukaisia, turha tätä on kiistää. Vihapuheita sekä vihan tekoja perustellaan johdonmukaisella, rasistisella oppirakennelmalla, joka kaikessa vastenmielisyydessään on näennäisesti koherentti kokonaisuus. Loogisuus saati johdonmukaisuus ei kuitenkaan tarkoita rasistisen oppirakennelman olevan totta. Sillä sitä se ei ole.
Kun esimerkiksi puhutaan ’elintilan kaventumisesta’, niin on helppoa luoda illuusio kyseisen ilmiön olemassaolosta: kun maahan tulee uusi ihminen, jonka päälle liimataan toiseuden leima, on tunnetasolla helppo ymmärtää, miten rasistien retoriikka ja logiikka pelaavat ja miten ’elintilan kaventuminen’ vaikuttaakin ihan loogiselta väitteeltä. Mutta mikä on ’elintila’? Miten minun ’elintilani’ kapenee toisen ihmisen seurauksena? Kun sain toisen lapsen, kapeniko ’elintilani’? Jos naapuriin rakennetaan uusi kerrostalo, niin onko se painajainen? ’Elintilani’ jälleen kapenee? Miten ihmiskunta voi lisääntyä ja kasvaa, jos muutos on aina ’elintilan’ kaventumista? Ja jos naapuri ei pese käsiään vessakäynnin jälkeen, kaventaako sekin juuri minun ’elintilaani’? Rasistien retoriikan tarkoitus on luoda tunnepitoisia, primitiivisiä pelkoja ylläpitävää puhetta. Tästä on kyse. Ja tämä on juuri se syy, miksi rasistinen retoriikka sekä sen perusteiden kestävyys tulisi aina avata ja kyseenalaistaa. Tällä tavalla toimien rasisminvastainen puhe saa konkreettista, silmiä avaavaa sisältöä ja silloin se purkaa pelkoja, eikä vain tyynnyttele niitä.
Siihen on siis syynsä, miksi tarvitaan vahvaa rasisminvastaista puhetta sekä toimintaa. Jos suvaitsemattomuutta, ihmisvihan agendaa sekä rasismia ei päättäväisesti ja selkeästi torjuta, edessämme on hyvin nopeasti tuntemamme yhteiskunnan lopun alku.
Minä kirjoitin siitä jo aiemmin, mitä me voisimme yhteiskuntana sekä yksilöinä tehdä rasismin sekä ihmisvihan suhteen ja haluan edelleen painottaa yhtä asiaa: rasismiin tukeutuvia puolueita saati poliitikkoja EI tule vastustaa vain siksi, että ne mahdollisesti inspiroivat joitain yksittäisiä väkivallantekoja – joita me jo Suomessakin todistamme - vaan siksi, että niiden ohjelmat ovat perusarvojamme vastaisia, epäinhimillisiä ja ne ovat uhkia vakaalle ja yhtenäiselle yhteiskunnallemme. Me olemme myös historian tapahtumien kautta oppineet, miten rasismiin ja ihmisten etniseen erotteluun pyrkivät politiikat ovat loppujen lopuksi eskaloituneet systemaattiseksi ihmisvihaksi ja väkivallaksi. Me todistimme tätä Euroopassa äärimmäisessä muodossaan viimeksi Jugoslavian sodan yhteydessä: sielläkin vihapuhe edelsi ihmisten tappamista.
Meidän on rehellisesti alettava kysymään: missä määrin nykyinen ja päivittäin koveneva vihapuhe johtaa suoranaiseen väkivaltaan? Missä on vihapuhujan vastuu? Kun me kuulemme puheita siitä, miten islamistiset vihapuhujat pitää saada hiljennettyä, sillä heidän puheensa johtaa radikalisaatioon ja ruumiiden syntymiseen, niin siihen on nolla syytä, miksi vastaava vihapuhe ei toimisi rasistisen, isänmaallisuuden kaapuun peitetyn väkivallan voimalähteenä. Me kyllä tunnistamme vihapuheen ja väkivallan yhteyden, mutta me haluamme nähdä sen vain vieraan puheessa.
Kun me näemme uutisen, jossa suomalaiset miehet huutavat potkimisen lomassa: ”Kuole, kuole! Tänä yönä sä kuolet” ja oikeus toteaa näin…:
-”Hän on työssään ilman mitään syytä tai ainoana syynä etninen alkuperä ja uskonto, joutunut kahden humalaisen miehen jahtaamaksi ja useaan otteeseen pahoinpitelemäksi, oikeus totesi tuomiossaan”-
…emme voi välttyä pohtimasta, miten tällainen etnisyyden innoittama väkivalta on hyvin mahdollisesti rasistisen vihapuheen synnyttämää. Vihapuhe kun synnyttää väkivaltaa. Todistetusti.
Poliittista tukea tässä asiassa lienee vaikea saada. Niin kauan, kun rasismi saa esimerkiksi rehottaa kansanedustajien tukemana Rajat Kiinni- ryhmässä, niin juuri niin kauan rasismilla on Suomessa parlamentaarinen tuki takanaan. Niin kauan kuin tuon rasistisen ja väkivaltaorgiaryhmän jäseninä on esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustajia sekä Perussuomalaisten oman lehden päätoimittaja, ei rasismiin suhtauduta vakavasti muuna kuin oikeutettuna kannanottona.
Rasismi on jo niin vakiintunut käytäntö ja rasistinen puhe on jo niin normalisoitunutta, että poliitikot uusintavat ja ylläpitävät rasismia ja neutraloivat rasismia ’pojat on poikia’- puheillaan. Perussuomalaiset kansanedustajat Laura Huhtasaaresta lähtien jopa käyvät puhumassa noissa Rajat Kiinni- tilaisuuksissa alleviivaten hyväksyntäänsä rasismille. Kyse ei siis ole muutamasta hullusta tai yksittäisestä ryhmästä, vaan kyse on ilmiöstä ja ihmisvihan asenteesta, joka leikkaa läpi koko yhteiskunnan ja jolle suomalainen poliittinen eliitti antaa hyväksyntänsä.
Vihapuhe elää ja voi hyvin. Milloin vihapuheesta aletaan kantamaan Suomessa huolta? Ja milloin vihapuheen puhujia aletaan pitämään vastuussa omista puheistaan?
Sitä odotellessa: nollatoleranssi. Hyvät ihmiset eivät saa olla hiljaa.
