Lukan tarina
Kun sellaiset kaksikymmentä vuotta sitten koputin erään ystäväni oveen, maailman pahuus konkretisoitui minulle ensimmäistä kertaa.
Kun ovi avattiin ja menin sisälle, halasin ystävääni ja kysyin, missä Luka- poika on. Hän oli mennyt sängyn alle piiloon.
Kun Lukan isä kuoli, sitä edelsi poliisin vierailu heidän kotonaan entisen Jugoslavian alueella. Poliisi oli koputtanut juuri samalla tavalla kuin minä, vienyt isän, eikä isä enää palannut. Sillä Lukan isä tapettiin hänen uskontonsa vuoksi. Luka oli isänsä kuollessa kolmen vuoden ikäinen.
Ja kun minä menin kylään, meni Luka sängyn alle piiloon, sillä koputus sai hänet muistamaan kuolleen isänsä. Tuo hetki ja sen tunne vainoaa minua edelleen, vuosikymmenien jälkeen, sillä se oli hyvin surullinen hetki.
Jos te ikinä mietitte, miksi rasismia sekä vihaa vastaan pitää taistella, niin miettikää silloin Lukaa. Pienten poikien ei kuuluisi pelätä oveen koputtavaa ihmistä. Ikinä.
Etninen viha, rasismi. Ei kiitos, ei meidän aikanamme.
Konfliktien ja vainon vuoksi pakenemaan joutuneita ihmisiä oli maailmassa vuoden 2015 lopulla yli 60 miljoonaa. Välimerellä on kuollut viimeisten parin kymmenen vuoden aikana kymmeniä tuhansia ihmisiä pyrkiessään Eurooppaan, kohti parempaa elämää.
Suomeen on tullut minun elinaikanani turvapaikanhakijoita viime vuotta lukuun ottamatta joitain tuhansia vuosittain.
Kylmää on.
Kun me ajattelemme nykyään kustannustehokkuuden kieliopin mukaisesti ’muukalaisia’ lähinnä kuluerinä, me voisimme joskus vaihtaa näkökulmaa ja nähdä muukalaiset ihmisinä. Sillä ihmisiä hekin ovat ja tekevät juuri sitä, mitä tekisi kuka tahansa meistä vastaavassa tilanteessa: pyrkisi kohti parempaa huomista. Tätä meidän ei tule unohtaa.
Niin karmeaa, kuin se onkin, niin ihminen on aina ollut muuttoliikkeessä, ihminen eri syistä on aina vaeltanut sinne, missä hän uskoo olevan paremman olla. Nykyaikana sodat, konfliktit, taloudellinen taantuma, ylikansoitus ja ilmasto-olosuhteet varmistavat, että ei se muuttoliike ole vähenemässä. Ikävä kyllä. Vain täydellisessä maailmassa ei tätä liikettä olisi.
Tämän vuoksi Suomeenkin saapuu ’muukalaisia’, kuin luonnonlakina, haluamme sitä tai emme. Siksi meidän tulisi muistaa seuraavat asiat:
- Eurooppa ei voi vastaanottaa määräänsä enempää ihmisiä. Eurooppa voi ottaa vastaan vain sen, mihin se pystyy. Aivan kuten Suomikin. Tämä on fakta.
- Silti niitä, jotka tänne pyrkivät ja jäävät kiinni, ei tarvitsisi kohdella epäinhimillisesti.
- Eurooppa tarvitsee siirtolaisia, mutta pitää heidän elämäntilanteensa vaikeana, jotta voisi käyttää heitä mahdollisimman tehokkaasti hyväkseen huonosti palkatuilla aloilla, sillä ihmisreservi, tehokkuus ja globalisaatio!
- Euroopassa on yli 10 miljoonaa laitonta siirtolaista, jotka yrittävät elää kurjissa lähiöissä töissä, joista ei makseta palkkaa tilanteessa, jossa he eivät saa mitään apua. Nämä laittomat siirtolaiset ovat kaikkein heikoimmassa asiassa, aivan kuten miljoonat kollegansa USA:ssa.
- Ne ihmiset, jotka tänne meillekin päätyvät, voivat olla juuri Välimeren kautta tulleita, helvetin läpikäyneitä. He eivät ansaitse ylenkatsettasi, he eivät ole ’loisia’, he eivät ole ’pedofiiliuskonnon raiskaajia’ – he ovat ihmisiä, jotka ansaitsevat ihmisarvoisen kohtelun. Aivan kuten sinäkin.
- Eurooppa on rikkauksineen globalisaation ikeessä peloissaan. Siksi ympärillemme rakennetaan muureja niin fyysisesti, kuin henkisestikin - ja Eurooppaan saapumista tavoittelevat ihmiset leimataan propagandalla vaaralliseksi massaksi. Vai luulitteko, että Europpan islamisaatio on oikeasti olemassa? Luulitteko tänne tulevan erityisesti terroristeja ja sosiaaliturvan perässä tulevia ’loisia’? Salaliittoja ja propagandaa on aina ollut. Ja on edelleen.
- Jos sinua potkitaan päähän, sinä tuskin suutelet potkijan kengänpohjia. Jos uusi maa kohtelee huonosti, miten voidaan kuvitella kenenkään sopeutuvan? Sopeutuminen on aina kaksisuuntainen tie.
- Kun näet kadulla maahanmuuttajan, mieti seuraavan kerran, onko hän ’turvapaikkashoppaaja’, ’iPhonemies’ tai jotain muuta negatiivista, sillä tuskin hän on hyvistä olosuhteista tänne tullut – ja hänellä on lupa olla täällä.
Syitä ihmisen liikkumiselle on siis useita ja niistä jokaista tulisi käsitellä omana kokonaisuutenaan ja nykyinen ihmisen liikehdintä on niin suurta, että pelkästään pakolaisia on vuonna 2015 lähes 60 miljoonaa ja siirtolaisia yli 200 miljoonaa.
Ja pakolaisetkin voi nähdä koko liikehdinnän jäävuorenhuippuna, niin koko problematiikan skaala alkaa hahmottua paljon paremmin.
Kun ajattelee, miten esimerkiksi EU:n alueelle arvellaan tulevan vuosittain noin 500.000 laitonta maahantulijaa – eli yksinkertaisesti ihmisiä ilman oleskelulupaa saati edes tarkoitusta hakea oleskelulupaa, niin ymmärtää helpommin ongelman luonteen. Ongelma ei ole turvapaikanhakijuus ja turvapaikanhakijat sinällään, vaan yksinkertaisesti ihmisen halu ja tarve liikkua löytääkseen elämälleen edellytyksiä.
Ihmisen liikehdinnän taustalla olevien ongelmien korjaaminen on pitkä tie. Ja kansainväliselle yhteisölle oman haasteensa asettavat kurjistumisen mekanismit, jotka ovat lähtöisin jo siirtomaa-ajalta ja joita jatkuvat sodat ja uskontojen väliset konfliktit eivät juurikaan helpota.
Ja niin kauan, kun kurjimpien maiden johtajat eivät välitä kansalaisistaan luomalla infrastruktuuria, ei sinne voi edes investoida. Niin kauan, kun kurjimpien maiden johtajat eivät välitä ihmisistään luomalla yhteiskunnan prosesseja, ei paikanpäällä annettu kehitysapu riitä - koeta itse elää vuosikausia pakolaisleirillä vainottuna (joidenkin on vain pakko lähteä liikkeelle säilyäkseen hengissä).
Niin kauan, kuin kurjimpien maiden johtajat eivät välitä ihmisistään luomalla koulutusjärjestelmää, ei maa oikeasti voi kehittyä. Ja niin kauan, kuin kurjimpien maiden johtajat sallivat monikansallisten yritysten käyttää omia ihmisiään hyväkseen modernissa orjuudessa muutaman euron kuukausipalkalla, Eurooppaan on aina tunkua.
Mieti seuraavan kerran, kun ostat uusia vaatteita, että sinäkin edesautat tuon kurjuuden säilymistä.
Mieti seuraavan kerran, kun kohtaat ’muukalaisen’, ansaitseeko hän itseensä kohdistuvan rasismin.
Mieti seuraavan kerran, kun ajattelet rasistisesti, tuon ’muukalaisen’ menneisyyttä ja syitä, miksi hän on täällä. Ei se ole rasismia kysyä, mikä on sinun tarinasi. Sillä heillä kaikilla on oma tarinansa.
Mutta ei sinun ole pakko kuunnella. Ei kukaan ole myöskään vaatimassa sinun muuttavan tapojasi, saati arvojasi. Ei meidän myöskään tarvitse, eikä kuulu olla koko maailman sosiaalitoimisto (jota emme toden totta ole), sillä mekin voimme ottaa vastaan vain osan maailman kymmenistä miljoonista avun tarvitsijoista.
Mutta ne harvat, jotka tänne päätyvät, eivät ansaitse huonoa kohtelua, kuin automaationa. Maailma ei tule paremmaksi paikaksi avaamalla rajat täysin auki, mutta ei se maailma myöskään tule paremmaksi paikaksi kohtelemalla ihmisiä huonosti.
Sivistys.
Inhmillisyys.
Humaanius.
Nämä ovat suomalaisia arvoja. Pidetään Suomi edelleen suomalaisena.
Ja muistetaan Lukan tarina. Hänen ei kuuluisi pelätä oven koputusta. Eikä Luka ole ansainnut yhtäkään sylkäisyä vasten kasvojaan, joita hän nykyään kadulla kulkiessaan saa. Ei tänään, ei huomenna, ei ikinä. Hän ja muut kaltaisensa ovat ennen kaikkea ihmisiä.
Ja minusta on perverssiä, että tästä asiasta meitä suomalaisia täytyy muistuttaa vuonna 2016.
