Maailmassa on virhe. Korjataan se. #Ääripäät
Minä olen pohtinut.
Kun SVL pieksee ohikulkijaa turpaan, on kyse reagoinnista yhteiskuntaan ja siitä, että ihminen ei ole saanut ääntään kuuluviin. Pitää hyväksyä ja ymmärtää ja ympäristön tulisi muuttua. Natsi onkin uhri.
Ja kun ulkomaalainen reagoi halveksuntaan ja kiusaamiseen, onkin kyse yksilön ja hänen kulttuurinsa ominaisuudesta. Tätä ei pidä hyväksyä, eikä kenenkään ainakaan tarvitse muuttaa omaa käytöstään, sillä 'maassa maan tavalla, saatana'.
Kun kaksi turvapaikanhakijaa tappavat ihmisen, on kyse yhtäkkiä poliittisesta väkivallasta.
Ja kun suomalainen tappaa poliittisin motiivein, onkin kyse vain nakkikiskatappelusta.
Kun natsi tappaa, pitää tuomita vasemmisto, anarkistit, islam, muslimit, voodoo, kannibaalit, Vihreät ja vielä muistaakseni ainakin metsän menninkäiset, mutta ei yksinään natseja. Ei, natseja ei tuomita, sillä muista Stalin!
Ja kun vastaavasti anarkisti rikkoo ikkunan kuin yhteismitallisena väkivaltaan, pitää tuomita vasemmisto ja vain vasemmisto, sillä ne haluavat Suomesta uuden Neuvostoliiton.
Kun kansanedustaja tekee yhteistyötä rasistien kanssa, ei hänellä ole silti mitään tekemistä rasistien kanssa. Heidän kanssaan ollaan vain kavereita, heidän kanssaan vain järjestetään isänmaallisia tapahtumia ja heidän tilaisuuksissaan vain pidetään puheita.
Ja kun minulla ei ole mitään tekemistä yhdenkään väkivaltaisen maahanmuuttajan kanssa, niin silti minä olen syyllinen jokaiseen maahanmuuttajan tekemään raiskaukseen ja siksi vaimonikin ansaitsee tulla raiskatuksi (kuten muutkin suvakkihuorat).
Kun kritisoi poliittista väkivaltaa, on se kyynistä puhetta ja siksi tuomittavaa.
Ja kun kritisoi maahanmuuttajien rikollisuutta yhdistäen sen aina omaan poliittiseen agendaansa syyttäen siitä jopa mahtivalkoisen tekemää rikollisutta, sillä luonnollinen vastareaktio, niin se ei ole kyynistä puhetta, vaan se on maahanmuuttokritiikkiä.
Jokin tässä koko yhtälössä mättää. Jokin tässä kokonaisuudessa on pielessä. Ja pahasti. Ja natsien väkivalta paljasti sen.
Voisikohan natsien väkivallan kritisoimisen ja erityisesti sen kritiikin puutteen kohdalla pielessä olla se, että poliitikot ovat joko tarkoituksella tai vahingossa unohtaneet asioiden todelliset mittasuhteet ja niiden yhteydet?
-"Pääministeri ja ulkoministeri rinnastavat molemmat Otanmäen ryöstömurhan ja Helsingin Asema-aukion natsikahakan. Erittäin lukutaidoton ja typerä rinnastus. Ryöstömurhia rahan takia sattuu Suomessa vuosittain, poliittisin motiivein tapahtuneita kuolemantuottamuksia taas viimeksi vuonna 1948, 68 vuotta sitten.
Suomessa sattuu vuosittain yksi murha tai tappo n. 70 000 asukasta kohden. Jos Suomessa on 35 000 turvapaikanhakijaa ja he tekevät yhden henkirikoksen, on tp-hakijoiden osuus henkirikosten tehneistä ryhmän kokoon nähden kaksinkertainen.
Mutta jos Suomen ehkä n. 100 - 200 aktiivista uusnatsia tekevät yhden henkirikoksen, on heidän osuutensa henkirikoksen tehneistä 400-800-kertainen. Sama ryhmä on jo aiemmin tehnyt väkivaltarikoksia poliittisin motiivein, joten ei ole epäilystäkään, että se on heidän ideologiansa mukaista toimintaa. Mitään poliittisiin motiiveihin liittyvää väkivaltaa eivät tp-hakijat tai muutkaan maahanmuuttajaryhmät ole Suomessa tehneet. Jos ei huippupoliitikko tajua tätä eroa tai mielistelee äänestäjiään peittääkseen sen, niin voi voi meitä."- (Janne Saarikivi)
Vai voisikohan se pielessä olemisen tunne johtua esimerkiksi siitä, että Jussi Halla-aho puhuu näin omaa maahanmuuttokriittistä dadaansa:
Miettikää: kun somalin puukotuksesta (joka tapahtui USA:ssa), oli uutisissä ympäri maailmaa, myös Suomessa, sillä tekijän väitetään olevan ISIS:in sotilas, niin on vain puhdasta disinformaatiota luoda mielikuva siitä, miten puukotuksesta ei puhuttu lainkaan ja että somalien kohtaamalla häirinnällä olisi jokin itse tekoa selittävä yhteys itse puukotukseen (vrt. SVL:n kohtaama mahdollinen häirintä ja siihen reagointi).
No, olihan sillä häirinnällä periaatteessa yhteys itse tekoon tuolla USA:ssa. Nimittäin somalit joutuivat tapauksen jälkeen häirinnän ja kiusaamisen kohteiksi siellä Minnesotassa. Minulle on toki mysteeri, miten USA:n tapahtumilla on mitään tekemistä Suomen tapahtumien kanssa, mutta noin niitä asioita vaan koetaan. Sillee asiallisesti, kiihkottomasti, asialinjan puolueelle tyypillisellä tavalla.
Natsien väkivalta ja selkeästi havaittava vimmainen halu hämärtää Elielin aukion tekoa ja sen motiiveja, paljastaa hyvin paljon ajastamme. Ehkä eniten tässä koko case SVL:ssa ja yhden ihmisen kuoleman mitätöimisessä mättää se, että siinä aktiivisesti unohdetaan yksi merkittävä asia, jota ei saisi unohtaa. Sillä vaikka uhrin itsensä kannalta on aivan yhdentekevää, miksi hän kuoli, niin yhteiskunnan kannalta ei näin ole. Kun ryöstömurhia tapahtuu Suomessa vuosittain, niin poliittisin syin ruumiita on tullut viimeksi 67 vuotta sitten.
Kun yhteiskuntaan kehittyy sellainen joukkio, joka ajaa poliittisia päämääriään väkivallalla, uhkaamalla tai vihapuheella vihaa ihmisryhmien välille luoden, asettaa tuo joukkio itsensä olemuksellisesti yhteiskunnan lakien, moraalin sekä prosessien yläpuolelle, meidän pitäisi huomata tämä ajoissa ja ymmärtää sekä purkaa ilmiön koko luonne ja dynamiikka, eikä piilotella sitä. Sillä tuollainen mahdollinen joukkio muodostaa uhan yhteiskunnan rauhalle, yksilöille ja yleensä erityisesti vähemmistöille. Tällöin kyse olisi ja on yhteiskuntarauhaa uhkaavasta ideologiasta tai aatteesta ja se on täysin eri asia kuin random väkivalta ja on aivan käsittämätöntä, miten näitä kahta asiaa ei haluta selkeästi erottaa edes poliittisen eliittimme toimesta:
Minä en silti automaationa kieltäisi yhtäkään aatetta. Minä en kieltäisi yhtäkään ideologiaa. Minä kieltäisin ne vasta, jos ne perusteiltaan olisivat poliittista väkivaltaa ihannoivaa ja perustuisivat ihmisen eriarvoisuuteen ja erityisesti, jos niiden kannattajat olisivat jo syyllistyneet poliittiseen väkivaltaan, niin silloin kieltäminen olisi ehdottoman tärkeää. Kieltäminen sinällään on reagoimista jo tapahtuneeseen, eikä sinällään vaikuta juurisyihin, mutta kielto on myös viesti: me emme halua tätä, tämä ei ole arvojemme mukaista.
Olen edelleen ihmeissäni ja hämilläni siitä, miten osa ihmisistä vain haluaa pitää pinnalle pyrkivän rasismin ja fasismin piilossa aivan kuin sen paljastaminen olisi jotenkin väärin ja rumaa. Minusta tuntuu, että tuo halu piilotella on halua kieltää ihmisen pimeä puoli. Ei kukaan halua myöntää olevansa rasisti, sillä sanalla on oikeutetusti paha klangi ja siksi tarvitaan eufemismeja, kuten 'maahanmuuttokriittisyys' ja 'isänmaallisuus'. SVL on 'maahanmuuttokriitikon' sielu ja siksi heillä on niin kova kiire oikeuttaa ja neutraloida 'valuva punikin veri'.
Sebastian Tynkkyseltä tuota erottelua en toki edes odota, sillä hän on rasistisen opportunisminsa läpitunkema ja hän ihan omin voimin, oma-aloitteellisesti, ilmoittautui jälleen kerran kisaan tyhmimmän poliitikon tittelistä sanoessaan näin:
Tuohon ei eläin pysty. Miettikää: turvapaikanhakijat ja SVL rinnastetaan näin surutta. Odotan Tynkkysen seuraavaksi julistavan SVL:n kansanryhmäksi ja kertovan, miten SVL:n kritisoiminen on rasismia.
Muistatteko muuten tämän tviitin?
Muistatteko, miten tähän reagoi esimerkiksi Timo Soini? No, hän tuomitsi sen poliittiseen väkivaltaan kannustavana:
-”Poliittinen väkivalta ja sillä uhkailu ei kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan. Se ei kuulu mihinkään yhteiskuntaan”, Soini totesi.
Soini ei nähnyt koomikon viestissä mitään humoristista. Hän otti Wickströmin twiitin itse esille puoluevaltuustossa pitämässään puheessaan, koska oli saanut asiasta paljon palautetta.
”Erikoista, huonotapaista ja vaarallista. Mikä oli tämän polun ensimmäinen askel ja mikä olisi viimeinen askel?”-
Mutta kun SVL tappaa ihmisen, sitä ei suoraan herra Soini vaan kykene suoraan tuomitsemaan. Mutta tviitin hän tuomitsee jyrkästi ilman turhia puheita oikeistosta, vasemmistosta ja perkele menninkäisistä ja peikoista.
Timo Soini. Minulla on sinulle viesti: tuo rukous EI ole poliittista väkivaltaa. Tuo rukous EI ole uhkailua. Rukous ON mielikuvitusta, Jeesusta EI ole olemassa ja vaikka uskoisi Jeesukseen, niin tuskin herra Wickström saisi manattua hänet henkiin. Yhtä rajua olisi sanoa, että minä rukoilen Joulupukin tulevan ja surmaavan kaikki pumpulipuikolla tai jos toivoisin Väinämöisen tulevan ja laulavan kaikki perussuomalaiset suohon. Joku voisi rukoilla myös Odinia pelastamaan suomalaisen kansan väärän väristen aiheuttamalta kadotukselta. Jos oikein äärimmäiseksi ryhtyisin, rukoilisin Zeuksen sinkoavan perussuomalaisten kansanedustajien ryhmäkokousta salamalla. Älä ole siis lapsellinen, hyvä Timo.
Lisäksi minä toivoisin yhtä asiaa: kun jatkuvasti puhutaan Suomen poliittisista ääripäistä, niin voisiko joku vihdoin avata sitä, mitä ne ovat? Mitkä ovat nämä 'äärijärjestöt'? Millä logiikalla 'ääriryhmäksi' pääsee? Kun SVL on äärijärjestö, niin millä perusteella jokin muu ryhmä on 'ääriryhmä'? Mitä ne ovat tehneet? Olli Immosen mukaan Ville Niinistö (Vihreät) ja Li Andersson (VAS) ovat 'äärivasemmiston' johtohahmoja. Ääripäitä. Ville Niinistö. Li Anderson. Hehän ovat kuin Jesse Torniainen, eikö vain...?
Minä en tajua, miten esimerkiksi minua kutsutaan toistuvaksi 'ääripääksi'. Olen siis ääripää rasisteille, natseille ja niille, jotka symppaavat väkivaltaa. Ja tämä on absurdia, sillä miten voi olla 'ääripää' puolustamalla meille kaikille kuuluvia perusarvoja? Vai siitäkö juuri on kyse? Että perusarvomme ovat vain mielipide, eivät lähtökohta ja siksi perusarvomme kuuluvatkin vain niille, joille ne annetaan? Ja tämän kiistäminen on 'äärimmäistä', ääripään politiikkaa?
Tämä kysymys 'ääripäistä' on minusta hyvin oleellinen, sillä tilastojen mukaan meillä on vain yksi äärimmäisiä tekoja harrastava 'ääripää' ja tämä 'ääripää' ei ole keskiluokkainen, keski-ikäinen perheenisä, kuten minä:
Puhe ääripäistä on vain retorinen väistöliike, pyrkimys välttää ottamasta oikeasti kantaa. Maailmassa on virhe, korjataan se.
MOT.
PS. Lauantaina Helsingissä on mielenosoitus, johon toivon jokaisen, joka pystyy ja kykenee, osallistuvan ja kertovan, mitä mieltä on Suomen ilmapiiristä juuri nyt vuonna 2016. Siitä ilmapiiristä, jossa ihmisen kuolema on kurja sattuma ja joka halutaan neutraloida sanomalla 'mutku ne anarkistitkin'.
Suomi on muuttunut ilmapiiriltään sellaiseksi, että kun pari vuotta sitten törmäsin mustamaalausväitteisiin itsestäni, joissa kerrottiin minun olevan pedofiilin ja sen jälkeen toivottiin vaimoni raiskaamista ja poikieni huostaanottoa, niin tämä ei tunnu enää miltään.
Ja tämä on oireellista!
Sen jälkeen postissa on tullut rottaa ja sähköpostiin tulee viikottain tappouhkauksia ja rodullistetut ihmiset kohtaavat päivittäin pilkkaa, sylkeä naamallaan ja heille kerrotaan kasvotusten, miten heidän tulisi poistua maastamme (sillä ovat raiskaajia ja pedofiileja ja loisia).
Nuo pedofiilipuheet eivät tunnu enää miltään, minäkin olen siedättynyt vihapuheelle. Ja se on vihapuheen tarkoituskin: siedättää meidät yhteiskuntana hiljalleen siihen, että väkivaltakin on vain kannanotto. Että mitäs läksi. Että mitä tuli tänne. Että ymmärtäähän sen. On hyssytelty. Se oli vaan joku narkkari. Ja tämä on oleellista: kun me sallimme vihan, joka kohdistuu vieraaseen sekä meidän omiimme, me sallimme muutoksen ihmisarvossa ja me sallimme tuolloin sen, että ihmisarvo kuuluu vain niille, joille se annetaan.
Minä en suostu tähän.
Rasismi ja viha ovat luikerrelleet Suomeen hiljalleen, kun me itse olemme sen sallineet. Tulkaa kaikki!
Minusta on aika sanoa, että 'Peli poikki'.
