Matka Utöyasta Brysseliin ja takaisin - eli tarina vihasta ja identiteetin puolustamisesta
ISIS tappoi juuri Jemenissä yli 20 ihmistä.
ISIS tappoi perjantaina Irakissa 30 ihmistä.
ISIS on surmannut Turkissa kuluneen vuoden aikana satoja ihmisiä.
ISIS tappaa kaikkialla:
Mutta kun ISIS tappaa Euroopassa, on kyse yhtäkkiä islamin aiheuttamasta terrorista, jota pakolaiskriisi tukee. Kun ihmisiä surmataan, ovat syyllisiä länsimaisessa, oikeistopopulistisessa narratiivissa yhtäkkiä siis Koraani sekä turvapaikanhakijat ja vaatimukset ovat suoraviivaisia: rajat kiinni sekä islam on kiellettävä.
Mutta ISIS tappaa kaikkialla. ISIS tappaa erityisesti muslimeita. ISIS on sodassa koko maailmaa vastaan. ISIS vihaa kaikkea. ISIS ei ole islam. ISIS on halua valtaan ja hallintaan. Ja ISIS:in terrorilla ei ole mitään tekemistä maahanmuuton kanssa. Ei yhtään mitään.
On yksinkertaisesti banaalia sanoa terrori-iskujen olevan suoraan islamin vika. On yhtä banaalia sanoa terrori-iskujen olevan millään tavalla maahanmuuton ongelma. Ne eivät sitä ole.
Meidän on lopetettava terrorismin liittäminen pakolaiskriisiin. Sillä se on täydellinen virhetulkinta, eikä sille löydy mitään perustetta. Terrorismin ongelma ei ole saapunut Eurooppaan pakolaisten myötä. Terroristit eivät ole ujuttautuneet tänne Välimeren yli tulleissa veneissä. Meidän katsottava totuutta silmiin ja todettava: ne terroristit ovat jo täällä. Pääosin he ovat olleet Euroopassa syntyneitä ihmisiä, jotka eivät ole edes olleet kovin uskonnollisia saati he eivät edes ole olleet yhteiskunnasta syrjäytyneitä, vaan päinvastoin yhteiskuntaan integroituneista ihmisiä, joilla on ollut työ, koulutus ja elämä.
Jotkut terroristeista ovat olleet pikkurikollisia, päihdeongelmaisia, mutta silti: normaaleita yhteiskunnan jäseniä, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet Euroopassa. Silti pääosa niistä 4000:sta ISIS:in riveihin matkustaneista eurooppalaisista ovat olleet ihan tavallisia, Euroopassa syntyneitä ihmisiä.
He vain sekosivat. Ja nyt en tarkoita mielenterveyttä, vaan sekoamista vihaan ja jihadismiin.
Siksi rajojen kiinni laittaminen ei auta terrorismiin, sillä ne terroristit ovat jo täällä. On helppo sanoa, miten maahanmuuton syyttäminen terrorismista ja jihadismista on väärä paradigma. Ja tuo virheellinen paradigma vain lisää vihaa (joka lienee tarkoituskin) ja vain lisää mahdollisuutta siihen, että yhä useampi 'sekoaa' jihadismiin ja luon vihan rintaman tänne Eurooppaan. Emme me siihen pakolaisia tarvitse, me teemme sen ihan itse.
Miettikää hetki sitä, että ihmiset Molenbeekissa sanovat näin:
-“We’re sitting between two fires: one from the whites and one from the Islamic extremists.”-
Tässä on paljon viisautta. Ihmiset Molenbeekissa ovat puun ja kuoren välissä: toisaalta heille asettavat vaatimuksia ekstremistit (jotka ovat haistaneet veren ja mahdollisuuden lietsoa vihaa) ja toisaalta heidän elintilaansa ovat kaventamassa erityisesti oikeistopopulistinen identiteettipolitiikka, joka määrittelee muslimien elintavat vääriksi ja virheellisiksi.
Elä siinä sitten osana yhteiskuntaa, sen täysivaltaisena jäsenenä, kun se yhteiskuntakaan ei tahdo sinua hyväksyä ja sietää:
Muslimit eivät ole ainoa ryhmä Euroopassa, joka tuntee eriytyneensä ja eristyneensä nykyisen yhteiskunnan instituutioista sekä prosesseista. On työttömyyttä, on taantumaa, on köyhyyttä, on kurjuutta, on epävarmuutta ja harva asia tuntuu varmalta ja pysyvältä.
Euroopassa on tämän vuoksi voimistunut tarve määritellä itseään kulttuurien ja identiteettien näkökulmasta. Tästä näkökulmasta katsoen ei ole sattumaa, miten jihadismi, poliittinen islamismi, rasistinen populismi sekä nationalismi nostavat Euroopassa päätään, ne ovat loogisia seurauksia epävarmuudesta ja tarpeesta suojautua epävarmuudelta identiteettipolitiikan keinoin:
On sanottava suoraan ilman turhaa kiertelyä ja turhaa politisointia, että jihadistit eivät ole radikalisoituneet islamin takia. He eivät ole radikalisoituneet myöskään maahanmuuton saati kurjuuden vuoksi. Molenbeek ei radikalisoinut ketään. Sen on tehnyt viha, vihapuhe, identiteettien vahvistamisen tarve, pelko omasta olemassaolostaan. Tämän vuoksi maahanmuuton syyllistämiseksi ei riitä analyysiksi, että 'he löytyivät Molenbeekista'. He ovat radikalisoituneet identiteettipoliittisista syistä ja ottaneet oman radikalisminsa tueksi identiteettiään parhaiten tukevan jihadismin. Kuten kirjoitin aikaisemmin:
-"Ja sodassa uskonto on vain väline. Uskonto ei ole syy. Uskonto ei ole edes seuraus. Uskonnolla on sodassa vain välinearvo. Kun sodassa on tarpeen lujittaa rintamaa, on uskonto siinä mitä mainioin väline. Kun uskonnolla saa perusteltua itselleen ja joukoilleen, että ’meillä on oikeus ja velvollisuus tappaa’, on kyse työkalusta.
Mekanismi on tismalleen sama isänmaallisuuttaan uhoavilla oikeistolaisilla, jotka haluavat muslimit pois Euroopasta: luodaan illuusio identiteetistä, puhtaasta opista, puhtaasta kulttuurista, uhasta ja väkivallan oikeutuksesta. Ja näin ylläpidetään virheellistä tarinaa, rasismin narratiivia, jossa ihmisen erilaisuus on se manifestoituva uhka."-
Kun poliittisiin tavoitteisiin sidottu tulkinta uskonnosta tekee tuhoaan, me emme voi ummistaa silmiämme tältä. Olemme keskellä ideologista kamppailua, jossa pitää erottaa islamin usko itsessään poliittisen ideologian islamismista, jihadismista, joka puolustaa omaa identiteettiään, omaa kulttuuriaan, omaa oikeuttaan olla olemassa (aivan kuten ovat tehneet radikalisoituneet ihmiset ja ryhmät läpi koko historian).
Olemme samalla keskellä sotaa, jonka ytimessä ovat valta, resurssit sekä poliittiset intressit. Ja kun tämä valtapolitiikka kohtaa ideologian ja identiteettipolitiikan, on lopputuloksena sota ja taistelu, jota me juuri nyt todistamme myös Euroopan maaperällä. Kuten sanoin, meidän ei tule unohtaa, että islamin usko on eri asia kuin islamismi ja jihadismi:
Ja kun me Euroopassa kohtelemme muslimeita huonommin ja huonommin, saa poliittinen ideologia ja politisoitu jihadistin identiteetti vain tukea.
Kun länsimaat pudottavat pommejaan muslimimaihin ja samalla poliittinen ilmapiiri Euroopassa on yhä enemmän ja enemmän muslimeita halveksiva, onko ihme, jos muslimia alkaa ahdistamaan? Kun toisaalta täällä solvataan ja kaukana Euroopan ulkopuolella soditaan juuri sinun uskoasi vastaan, niin me Euroopassa luomme hyvän maaperän vihalle ja radikalismille. Tie jihadismiin on katettu poliittisin päätöksin ja populistisella mölyllä.
Olisi järkevää länsimaidenkin tehdä sisäistä analyysia itsestään. Me emme voi vaatia muuta maailma tekemään sitä puolestamme, vaikka me teemmekin sitä muslimien puolesta ja vaadimme heitä uskomaan omat tulkintamme heistä. Me jopa vaadimme heidän uskovan länsimaiset tulkinnat islamin uskosta ja siksi meillä on vaatimuksia koko uskon kieltämisestä. Me olemme aika ylimielisiä, me länsimaalaiset, me eurooppalaiset.
On oikeutettua vaatia muslimimaailmaa pysähtyä pohtimaan, miksi heidän uskonsa näyttää liittyvän niin moneen pahaan asiaan maailmassa juuri nyt. Sitähän he kyllä jo tekevätkin. Mutta tämä pohdinta ei ole täydellistä, jos me Euroopassa emme tee samoin. Miksi me aiheutamme noin paljon vihaa? Miksi meillä on jatkuva siilipuolustus päällä muuta maailma kohtaan? Miten me oikeutamme itsellemme oman väkivaltamme? Miksi läpi Euroopan on kulkenut oikeistolainen, nationalismilla maustettu populismin hyökyaalto, joka retoriikaltaan sekä perusarvoiltaan juurikaan poikkea siitä, mitä vihaavat eniten: muslimit ja muslimien brutaalistetut arvot? Miten Euroopalle voi tulla yllätyksenä, että se omien rajojen ulkopuolelle siirretty sota, voi näkyä myös omalla etupihalla?
Islam on myös sisäisessä kriisissä sunnien ja shiiojen taistellessa repivästi omista eduistaan ja tämä maustettuna länsimaailmaa vihaavalla, fundametalistisella, wahhabistisella ideologialla, jota ISIS toteuttaa, niin olemme sotkun ja todellisen seikkailun ytimessä:
Islamin sisäinen tilanne ei ole kovinkaan helppo juuri nyt vuonna 2016.
Silti islamin sisäiset, islamismin ja jihadismin, vitsaukset voidaan voittaa vain sisältä niiden satojen miljoonien muslimien toimesta, jotka haluavat elää rauhassa ja jotka ovat yhtä tyrmistyneitä kuin kaikki muutkin inhimillisesti tuntevat ihmiset ovat jihadistien suorittamista teurastuksista. Heidän ääntänsä on nostettava esille ja heitä on kuunneltava ja heitä on tuettava. Me teemme pahan virheen, jos me emme tee eroa jihadistien ja näiden tavallisten ihmisten välille:
-"Islam is a religion, and like any other it is internally diverse. But Islamism is the desire to impose a very particular version of Islam on society. Hence, Islamism is Muslim theocracy. And where jihad is a traditional Islamic idea of struggle, jihadism is the use of force to spread Islamism. Defined in this way, it becomes easier to understand how this global jihadist insurgency seeks to recruit from Islamists, who in turn operate among Muslim communities."- (Maajid Navaz)
Analyysiksi ei siis riitä, että 'näyttää liittyvän islamiin'. Pitää muistaa, että myös islamin oppineet, sekä muslimimaailman selkeä enemmistö tuomitsevat ISIS:in terrorismin. Siksi on pohdittava syvemmin syitä jihadismin, radikalisaation sekä näihin liittyvän terrorismin taustalla.
Radikalisoitumista ei pohtiessa ei tule keskittyä vain islamilaiseen kontekstiin. Kun kulkee matkan lähtien Timothy McVeighistä, Dylan Rooffiin, sieltä Breivikiin, Bostonin pommittajiin, Myanmarin Rohingyaa surmaaviin buddhisteihin ja lopettaen Brysselin jihadisteihin, näkee helposti, miten radikalisoituminen on koko ihmiskunnan ilmiö, ei vain muslimimaailman ilmiö.
Kun Breivik surmasi nuoria demareita Utöyän saarella tai kun Timothy McVeigh surmasi lähes 200 ihmistä pommilllaan, eivät he oikeasti poikenneet juurikaan jihadisteista. Kun Breivik kulki Utöyän saarella ja ampui, hän puolusti meidän kulttuuriamme ja oikeuttamme identiteettiimme. Kun Brysselissä räjähti pommi, oli kyse samasta asiasta: oman kulttuurin ja oman identiteetin puolustamisesta.
Mutta emme me kuulleet Breivikin jälkeen vaateita koko länsimaisen kulttuurin ja identiteetin olemuksellisesta pahuudesta ja siitä, miten kumpaakin tulisi päivittää ja miten Breivikin pahuus oli länsimaisen kulttuurin pahuutta. Muslimin kohdalla tilanne on aina ihan toinen: vain valkoinen terroristi voi olla yksinäinen susi, muslimi on aina osa suurempaa kokonaisuutta. Me kieltäydymme kollektiivisesti näkemästä näitä identiteettiensä puolustajien samankaltaisuuksia, sillä me haluamme ulkoistaa pahuuden itsellemme vieraaseen hahmoon (muslimiin), jotta meidän ei tarvitsisi katsoa peiliin ja pohtia, mikä radikalisoi Breivikin. Ehkä meidän tulisikin katsoa peiliin? Vai pelkäämmekö me näkevämme suoraan jihadistin sieluun? Pelkäämmekö me näkevämme sen, että radikalismi on ollut nousussa jo pitkään Euroopassa? Pelkäämmekö me liikaa tajuavamme, miten jihadistin tapa hahmottaa maailmaa on kanssamme identtinen?
Haluamme tai emme, niin ympäristöllä on vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen. Kun ihminen ei tunne kuuluvansa yhteiskuntaansa, hän on altis vihapuheella ja sen vaikutuksille. Siksi ei ole esimerkiksi sattumaa, miten Molenbeekista on lähtenyt ihmisiä Syyriaan sotimaan ISIS:in joukkoihin. Kun tarkastellaan radikalisoituneita ihmisiä ympäri maailman, ei niillä oikeastaan ole yhteistä tekijää:
Uskonto ei ole pelkästään se, mitä pyhissä teksteissä sanotaan. Uskonto on myös tapoja ja muotoja, joilla uskonnon jäsenkunta uskoaan toteuttaa. On siis täysin oikeutettua sanoa, että ISIS edustaa myös islamin uskoa, sillä erään islamin uskon tulkinta toimii ISIS:in jäsenillä heidän tekojensa oikeuttajana. Mutta oleellinen kysymys onkin: vaikka ISIS toimii islamin kontekstissa, onko kyse silti koko uskontokuntaa saati uskoa määrittävästä tulkinnasta ja toiminnasta?
Vastaus on yksinkertainen: ei ole. Jos minä tekisin Raamatusta tulkinnan, jossa ihmisiä pitäisi tappaa ja raajoja irroittaa, olisi sekin oikeutettua tulkita 'Raamatun lapseksi', sillä sieltä on mahdollista löytää ne perusteet. Mutta ei tämä 'puhdasoppinen' tulkinta voisi määritellä juutalaisten saati kristittyjen uskoa. Analogisesti Breivikin teko ei määritä koko meidän kulttuuriamme saati arvojamme, mutta silti Breivikin teoilla 'oli tekemistä eurooppalaisuuden kanssa'.
Meidän on hyväksyttävä, että sillä on merkitystä, mitä me täällä Euroopassa ja täällä Suomessa teemme: tuemmeko me eristymistä vai kohtelemmeko me ihmisiä ihmisinä. Pahin solvaus jihadistille on kohdella kaikkia ihmisiä tasavertaisesti ja inhimillisesti, sillä silloin ei vihapuheelle annettaisi tilaa kasvaa:
Jos minä voin tiivistää paljon yhteen lauseeseen, niin se lause olisi tämä:
-"Reforming Muslims need your help, not your hate."-
Muslimitkin vihaavat ISIS:iä. Kaikki vihaavat ISIS:iä. Miksi siis vihata kaikkia muslimeita? Jos me vihaamme, me annamme mandaatin Molenbeekin vihapuheelle ja jihadistirekrytoinnille.
Eikä tässä ole mitään järkeä.
Kun me vaadimme muslimeita toimimaan, tulee meidän myös katsoa peiliin. Se, joka on syytön, heittäköön sen ensimmäisen kiven.
