Media ja pääministerin luottamus #YLE
Suomen Kuvalehden mukaan pääministeri Sipilä lähetti kymmenkunta viestiä Ylen toimittajalle, mukana myös tavallisten ihmisten hänelle laittamiaan viestejä. Hän myös ilmoitti, ettei luota Yleisradioon lainkaan. Sipilä perui myös suunnitellun vierailunsa A-Studioon.
Ja tämä on melkoista humppaa. Kaiken maailman dosentit, asiantuntijat ja journalistit häiritsevät pääministeriä ja hänen serkkujensa elämää. Meidän poliittinen eliittimme pyrkii tänään vuonna 2016 välttelemään ja jopa hiljentämään vapaata tiedonvälitystä, jos se puhuu heistä tuhmasti. Meillä MV ja muut disinformaation lähteet saavat ja voivat suoltaa vihapuhetta viikosta toiseen ilman, että siihen puututaan, mutta YLE:n pitää olla hiljaa, jotta herra pääministeri ei loukkaantuisi. Ihan oikeasti:
-"Myönnetään, että minulla oli tunteet liikaa mukana ja se johtui siitä, että kun perheeseen kohdistuu syytteitä, se menee ihon alle, Sipilä sanoi."-
Meillä Suomessa kaiken maailman natsit saavat vihapuhua julkisessa tilassa aivan haluamallaan tavalla juuri niin paljon kuin heitä huvittaa ja he saavat marssia avoimesti kaduilla poliisin sujuvassa suojeluksessa. Ja sitten herra Pääministeri alkaa määrittelemään, mitä hänen toiminnastaan saa puhua ja mitä ei. Muslimeita saa kutsua pedofiileiksi, yksi hallituspuolue kutsuu suurta osaa kansasta halveksuen 'suvakeiksi' ja naisten raiskaamisilla hekumointi on ihan normaalia dialogia, mutta omasta etuoikeutetusta asemastaan sokeutunut herra Pääministeri, joka voisi tehdä tuolle vihapuheellekin jotain konkreetista, loukkaantuu Terrafame- uutisoinnista, jossa kyseenalaistettiin herra Sipilän aseman vuoksi jo tehdyt hankinnat Talvivaaran kaivokselle.
Ymmärrättekö, miten absurdilta tämä pääministerin primadonnareaktio alkaa vaikuttamaan? Ei hän oikeastaan tee tuossa perheeseen kohdistuneessa puheessa muuta kuin retorisen väistöliikkeen: hän kääntää huomion pois itse asiasta ja kääntää tilanteen päälaelleen. Tuo retorinen väistöliike on pyrkimystä saada perusteltu pohdinta herra Pääministerin jääviydestä Terrafamen investointeihin vaikuttamaan hyökkäykseltä hänen perhettään kohtaan. Mutta kun asian keskiössä olivat herra Sipilän sukulaiset, niin ei kyse ollut mistään hyökkäyksestä, vaan normaalista journalismista. Mutta tuollainen retorinen kääntö on vain normaalia poliittista bluffia räjähtävistä lepakoista lähtien. Ei mitään uutta siis bluffirintamalla.
Eikä ole montaa kuukautta siitä, kun herra Sipilä leikkisästi pohti, josko YLE vaikka loppuisi kokonaan. Ja miettikää hetki myös sitä, miten viime viikolla Pohjois-Suomen journalisteille Sipilä viesti: ”Suomen mediaympäristön voidaan sanoa olevan yksi maailman vapaimmista.” Vain muutamia päiviä myöhemmin pääministeri painosti Yleä luopumaan omaa korruptiotaan koskevasta uutisoinnista. Ylen johto taipui.
Tämä on lause, jota ei luulisi pääministerin suusta kuulevan. Mutta nyt sekin on kuultu. Lisäksi se, että pääministeri lähettää itse viestejä yo. kommentoinnin lisäksi luo vahvaa kuvaa siitä, miten tuossa viestinnässä on todellisuudessa kyse henkilökohtaisesta loukkaantumisesta ja aidosta pyrkimyksestä vaikuttaa ja häiritä toimittajan työtä.
Juha Sipilä ei ole ikinä oikein piitannut mediasta. Hän vältteli sitä eduskuntavaalien aikaan, hän välttelee sitä edelleen ollessaan pääministerinä, hän ei suostu haastatteluihin ja hän suostuu julkisiin esiintymisiin a'la Pääministerin puhe, kun hän saa itse hallita tilan, kontekstin ja raamituksen. Ja sitten pienimmänkin paineen alla hän jo aiemmin vihjaili YLE:n ja MTV3:n 'loppumisella' ivallisesti hymyillen. Tätä ehkä kannattaisi pohtia hieman laajemminkin, sillä tässä kohtaa herra Sipilän viesti alkaa tuntumaan melko irvokkaalta.
Case Terrafamessa jotenkin paljastuu, että herra Sipilää ei ole oikeasti IKINÄ laitettu koville median toimesta. Ja nyt, kun kerrankin laitetaan koville, niin herra Sipilä valittaa, että häntä on kohdeltu jotenkin epäreilusti, eikä hän ole saanut kommentoida (vaikka hänelle se mahdollisuus YLE:n uutisen mukaan on selvästi annettu, mutta herra Sipilää ei ns. napannut kuin vasta sitten, kun oli jo liikaa serkkuja Talvivaarassa). Ja sitten kaiken välttelyn ja ivallisen puheen jälkeen herra Sipilä kehtaa valittaa, miten media ei ole antanut hänen kommentoida. Melkoisen väsynyttä, herra Sipilä. Mutta vikahan on nykyisen poliittisen eliitin mukaan aina muissa: kaiken maailman dosenteissa, huonoissa toimittajissa, kehnosti tehdyissä gallupeissa, räjähtävissä lepakoissa, fillarikommunisteissa, ääripäissä ja tietenkin Suomen perustuslaissa.
Ihan oikeasti, mitä helvettiä täällä Suomessa oikein tapahtuu juuri nyt? Mikä perkeleen banaanivaltio Suomesta on tulossa (tai osittain jo näemmä tullutkin)? Onko meillä vahvistumassa ajatus, että julkisin varoin rahoitetun median tulisi olla yhä enemmän poliittisessa ohjauksessa? Tiedotusvälineiden vapaus ja luottamus niihin ovat demokratian peruspilareita. Nyt poliittinen eliittimme nakertaa sitä luottamusta, jotta kriittinen puhe ei veisi siltä valtaa ja voimaa ja siksi median tulee mitä ilmeisimmin ensisijaisesti nauttia pääministerin luottamusta. Hyvin menee, Suomi!
Todellisuudessa herra Sipilän luottamus mediaan ja erityisesti YLE:ä kohtaan on suurinpiirtein yhtä kiinnostavaa kuin ovat kilo kikkeleitä. Ei kiinnosta, eikä ole oleellista. Tuo asetelma on syvällisesti virheellinen. On täydellisen väärin minkään tason päättäjältä millään tavalla ajatella, että median pitäisi nauttia pääministerin luottamusta. Ei vapaan median tarvitse, eikä edes kuulu. Tuohon periaatteeseen nojaa koko avoin yhteiskunnallinen keskustelu ja koko sananvapauden idea! Fokuksen pitäisi olla juuri nyt täysin herra Sipilän toiminnassa ja siinä, voidaanko häneen poliittisena toimijana enää luottaa. Ja herra Sipilän tulisi sietää tämä(kin). Mukisematta ja vatuloimatta.
Tapaus Sipilä osoittaa kiistatta sen, että meillä Suomessa on alettava käymään keskustelua siitä, miten julkisen median on aina kyettävä toimimaan erityisesti julkisen vallan vahtikoirana, riippumattomana, itsenäisenä ja täysin ilman poliittista painetta. Media ei ole olemassa siksi, että se toistaa poliittisen eliitin viestiä. Ja minusta on todella outoa, jos tätä viestiä pitää uusintaa Suomessa vuonna 2016.
Vaikuttaa siltä, että Juha Sipilä yrittää ohjata Suomea kuin yritystä. Mutta yhteiskunta ei ole yritys. Oikeastaan Juha Sipilä ei edes vaikuta yritysjohtajalta. Minä olen itse tavannut satoja yritysten johtajia työni takia viimeisen viidentoista vuoden aikana ympäri maailmaa ja voin sanoa, että Juha Sipilä olisi yritysjohtajana kelvoton huonon paineensietokykynsä sekä asioihin kelvottomasti paneutumisensa vuoksi. Media ei myöskään ole pääministerin käskyläinen, jonka pitää kritiikittä totella ja tehdä, mitä johtaja käskee. Mikään yritys ei kestäisi tuota soutamista ja huopaamista, johon onneton asioiden valmistelu on Suomen politiikan johtanut kuluneen vuoden aikana. Jos Juha Sipilä olisi vielä yritysjohtaja, olisi se yritys mennyt näiden nyt havaittujen toilailujen vuoksi konkurssiin. Juha Sipilän ongelma on, että hän ei pelkästään ole kelvoton yritysjohtajana, vaan hän ei osaa olla edes pääministeri, joka hallitsee protokollansa ja julkisen vastuunsa.
Ja tämä, hyvät ihmiset, on minusta hyvin huolestuttavaa.
Suomalaisten luottamus yhteiskuntaan on pahasti nakertumassa oman poliittisen eliittimme toimesta. Eikä tämä ole naurun asia. Kun me emme enää luota yhteiskuntaan, emmekä sen poliitikkoihin saati sen peruspilareihin, kuten ihmisten tasavertaisuuteen ja riippumattomaan mediaan, me voimme sanoa hyvästit yhteiskunnalle nimeltä Suomi.
Enkä minä ainakaan halua tätä. Haluatko sinä? No, minä haluan uudet vaalit.
MOT.
