Meidän on uskallettava #JimiKarttunen
Helsingin asema-aukiolla tapahtuneen törkeän pahoinpitelyn tekijä Jesse Torniainen tuomittiin perjantaina Helsingin käräjäoikeudessa kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Syyte kuolemantuottamuksesta hylättiin.
Tämä on melkoinen tapaus.
Mitä me tiedämme itse tapauksesta nyt käräjäoikeuden käsittelyn jälkeen? No, suunnilleen tällaista:
· Vastarintaliike oli mainostamassa poliittista agendaansa 10.9.2016, jolloin Jimi Karttunen pysähtyi lippurivistön luokse ja kutsui rivistössä olleita rasisteja ilmeisesti rasisteiksi.
· Jesse Torniainen tunsi tulleensa loukatuksi.
· Herra Karttunen kaatuu ja lyö kallonsa kadun harmaaseen kivetykseen. Herra Karttusen kallo murtui. Lisäksi tuomiolauselmasta kerrotaan, että tuo hyppypotku aiheutti uhrilleen myös aivoruhjeen ja pään kovakalvonalaisen verenvuodon. Näiden vammojen vuoksi herra Karttunen oli teho-osastolla kahden vuorokauden ajan.
· Herra Karttunen kuoli kuuden päivän päästä tästä pahoinpitelystä.
· Kuolemantuottamusta ei käräjäoikeuden mukaan voitu osoittaa ja siksi tuomio tuli vain törkeästä pahoinpitelystä. Ja tähän on perusteensa. Sillä oikeudenkäynnin lausuntojen mukaan herra Karttusen tilan olleen paranemaan päin, eikä mikään ollut viitannut vamman pahenemiseen. Ennusteen sanottiin olleen hyvä.
· Herra Karttunen oli jo sairaalassa poistunut osastolta oma-aloitteisesti ja loppujen lopuksi myös lähtenyt sairaalasta omalla päätöksellään, vaikka häntä oli muistutettu ennen sairaalasta poistumistaan, että hän voisi jäädä sairaalaan seurantaan. Karttunen oli kieltäytynyt tästä mahdollisuudesta.
· Oikeuslääkärin laatima kuolemansyynlausunto kertoi seuraavaa: Karttusella oli hengenvaarallinen vamma. Vamma johtui väkivallanteosta. Vamma muuttui kuolettavaksi ja Karttunen kuoli siihen. Kuolema ei johtunut lääkkeistä tai päihteistä. Ainoaksi kuolemaan johtaneeksi vammaksi diagnosoitiin aivoruhjevamma.
· Oikeuskemiallisessa tutkimuksessa ei todettu alkoholeja, lääkeaineita tai huumausaineita, jotka olisivat aiheuttaneet tai vaikuttaneet kuolemaan.
· Käräjäoikeuden käsittelemässä lausunnossa myös todetaan, että stimuloivat huumeet kuten amfetamiini ja kokaiini voivat aiheuttaa verenpaineen nousua ja olla itsenäinen riskitekijä aivoverenvuodolle. Toisaalta useat rauhoittavat huumeina käytettävät lääkeaineet kuten bentsodiatsepiinit sekä morfiinijohdannaiset puolestaan aiheuttavat hengityslamaa, joka puolestaan lisää kallonsisäistä painetta altistaen potilaan aivoverenvuotojen vaikeutumiseen.
Ei tuo niin suoraviivainen tapaus ole kuin miltä se aluksi näytti ja näyttää helposti esimerkiksi minun silmiini edelleen julmine potkuineen. On selvää, että potku on raju ja että kaatuminen näyttää tappavalta. Tuo potku on kammottava. Mutta se, miltä jokin näyttää, ei riitä tuomion perusteeksi, tämä täytyy muistaa. Se riittää kyllä mainiosti siihen, että me voimme olla järkyttyneitä teon brutaaliudesta ja siitä, että tuollaista tapahtuu keskellä kaupunkia, ihan tuosta vain. Kyllä: me saamme olla pöyristyneitä ja minusta meidän pitääkin olla.
Ja jotkut vielä puolustelevat tuollaista ja ehdottelevat politiikan 'oikeistolaistamista', jotta natsit eivät olisi vihaisia. Elämme melkoisia aikoja, sanoisin.
Mutta lienee selvää, että oleellisia asioita käräjäoikeuden päätöksen takana olivat herra Karttusen oletetut, oman toimintansa vaikutukset omaan kohtaloonsa sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Lienee kiistatonta, että ilman potkua ei kuolemaa olisi tullut ja tätä mieltä oli myös oikeuslääkäri, mutta oikeuden päätöksen mukaan itse vamman kehittyminen kuolettavaksi saattoi johtua muustakin kuin yksin alkuperäisestä vammasta. Tässä oleellista on, että oikeus ei uskonut oikeuslääkäriä, vaan totesi neurokirurgin lausunnon osoittavan sen mahdolliseksi, että kuolinsyy ei olisikaan pään vamma yksinään. Oikeus loppujen lopuksi pohti siis sitä, olisiko herra Karttunen kuollut joka tapauksessa, myös hoidettuna vaiko ei. Nyt todisteiden valossa oikeudelle jäi riittävä epäilys siitä, että hän olisi hoidettuna todennäköisesti jäänyt henkiin ja että herra Karttunen omalla toiminnallaan edesauttoi kuolemaansa. Kuolemantuottamuksesta ei nyt vain yksinkertaisesti saatu pitävää näyttöä. Riittävä epäilys ei riitä suomalaisessa oikeuskäytännössä tuomioon, vaan näytön pitää olla 100%. Ei kuolemantuottamuksesta voida tuomita sillä perusteella, että 'tapauksessa voisi olla jonkun verran kuolemantuottamusta'. Elämme kuitenkin oikeusvaltiossa, hyvät ihmiset.
Syyttäjä tulee valittamaan päätöksestä hoviin ja sillekin on toki olemassa hyvät perusteet. Minuakin nimittäin häiritsee yksi asia tuossa kuolemassa erityisesti: sillä oikeuslääkäri totesi, että kuolinsyy oli alkuperäinen vamma, eikä esimerkiksi huumeet, mutta pelkkä neurokirurgin luoma epäilys riitti kumoamaan oikeuslääkärin lausunnon pitävyyden. Oikeuden mukaan oli siis mahdollista tukeutuen em. lausuntoon, että uhri itse myötävaikutti tilansa pahenemiseen ja siten kuolemaansa sairaalasta lähdettyään. Tällekään ei kuitenkaan esitetty muita kuin yleisiä perusteita, eikä todennäköisyydestä ollut mitään mainintaa. Mutta toisaalta: oikeuden mukaan kuolemansyynlausunnosta ei myöskään ilmennyt, millä perusteella oikeuslääkäri on päätynyt johtopäätökseen, että esimerkiksi huumausaineilla ei ollut vaikutusta kuolemaan. Tämä kyllä puoltaa nyt tehtyä päätöstä tuomiosta (ei kuolemantuottamusta) ja nämä mainitut ristiriidat myös puoltavat hovioikeuden käsittelyä. Voisin uskoa oikeuslääkärin lausunnon tarkentamisen olevan syyttäjän toivelistalla hyvinkin korkealla.
Toinen syy, miksi hovioikeuteen pitää tuon tuomion vuoksi mennä, on teon rasistinen motiivi. Oikeuden mielestä uhri ei valikoitunut rikoksen kohteeksi vähemmistöryhmään kuulumisen vuoksi, joten rangaistusta ei tästä syystä kovennettu. Tämä on hyvinkin outo lause, sillä ei rasistista motiivia pyritty koventamisperusteena edes tuomaan esille vähemmistöryhmään kuulumisen perusteella, vaan siksi, että Suomessa ei enää vaadita rikoksen kohdistuvan johonkin tiettyyn etniseen ryhmään. Yksinkertaisesti: tuollaista ryhmään kuulumisen rajausta ei enää varsinaisesti ole, vaan motiiviksi voidaan katsoa teko, joka kohdistuu rasistista kiihottamista vastustavaan henkilöön. Koventamisperusteeksi riittää siis rasistinen motiivi laajemmassa merkityksessä. Ja Vastarintaliikkeen natsit nyt ovat täysverisiä rasisteja, joiden koko toimintaa perustuu rasistiseen agitaation ja herra Karttunen osoitti mieltään juuri Vastarintaliikettä vastaan, ei satunnaista ohikulkijaa vastaan, ja siten vastusti rasistista kiihotusta (joka on jokaisen oikeus ja velvollisuus). Pahoinpitelyn motiivina syyttäjä piti siis sitä, että uhri oli arvostellut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen osaston mielenosoitusta.
Tuo rasistisen motiivin laajempi merkitys näkyy selkeästi kyseisen lain perusteluista:
-"3.2 Rikoslaki
6 luku Rangaistuksen määräämisestä
5 §Koventamisperusteet. Rasistinen ja vastaava muu motiivi on rangaistuksen koventamisperuste rikoslain 6 luvun 5 §:n 4 kohdan mukaan. Lisäksi rikoksen vaikutin tulee rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan muutoinkin ottaa huomioon rangaistuksen mittaamisessa.
Koventamisperuste on säädetty ennen kaikkea erilaisten vähemmistöryhmien suojaksi. Voimassa oleva koventamissäännös voisi kuitenkin poikkeuksellisesti soveltua myös enemmistöryhmään kuuluvaan henkilöön kohdistuvaan rikokseen, jos rikos on tehty jostakin lainkohdassa tarkoitetuista vaikuttimista (HE 44/2002 vp, s. 192/II). Voimassa olevassa koventamisperustetta koskevassa lainkohdassa rasistinen motiivi tulee koventamisperusteena kysymykseen ainoastaan silloin, kun rikos kohdistetaan sellaiseen henkilöön, jolla on ne tiettyyn ryhmään kuuluvat ominaisuudet, joiden vuoksi rikos tehdään. Puitepäätös edellyttää ensisijaisesti, että rasistisia vaikuttimia on pidettävä raskauttavana asianhaarana rikoksen laatuun katsomatta ja riippumatta siitä, keneen tai mihin rikos kohdistuu.
Rasistisesta vaikuttimesta tehty rikos voikin olla yhtä moitittavaa kohdistuessaan johonkin muuhun henkilöön kuten esimerkiksi rasistista kiihottamista ja väkivaltaa vastustavaan henkilöön tai rasistiseksi epäiltyä rikosta selvittävään viranomaiseen. Tämän vuoksi ehdotetaan, että rasistinen motiivi olisi rikoksen koventamisperuste riippumatta siitä, keneen tai mihin rikos kohdistuu. Kohdehenkilö voisi näin ollen olla aidosti tiettyyn rikoksentekijän tietämään tai olettamaan rotuun, kansalliseen tai etniseen alkuperään tms. perustuvaan ryhmään kuuluva henkilö. Mutta koventamisperustetta voitaisiin soveltaa myös esimerkiksi silloin, kun rikoksen kohteena on tehtäviään suorittava pakolaiskeskuksen henkilökuntaan kuuluva henkilö tai valtaväestöön kuuluva epäillyn rikoksen uhrin asiaa ajava asianajaja tai henkilö, joka ryhtyy puolustamaan väkivaltaisen rasistisen hyökkäyksen kohteena olevaa henkilöä."-
Tämänkin perusteella on siis täysin oikeutettua valittaa käräjäoikeuden tuomiosta hoviin ja pyrkiä saamaan selkeä rajanveto sille, noudatetaanko lain perusteita vai ei.
Myös Jesse Torniainen varmasti haluaa, että hovioikeudessa selvitetään hänen kannaltaa yksi oleellinen asia. Sillä hän on edelleen loukkaantunut. Hän on edelleen tuohtunut siitä, miten häntä on kutsuttu nimellä 'uusnatsi'.
Niinpä. Onhan se ihan kohtuutonta kutsua avoimesti natsiksi tunnustautuvaa henkilöä natsiksi. Jaksan aina hämmästellä yhtä asiaa: miksi kaikenmaailman natseille ja rasisteille on niin vaikeaa hyväksyä, että heitä kutsutaan heidän oikeilla nimillään? Häpeävätköhän he sittenkin itseään? He vaativat sananvapautta ja poliittisesta korrektiudesta luopumista, mutta natsiksi ei saisi natsia kutsua, rasistia ei saisi rasistiksi sanoa, sillä heille tulee paha mieli.
Tuo yksipuolinen poliittinen korrektius todellakin on nyt.
Ja jos et niele sitä, sinulta voidaan potkia kallo hajalle. Suomessa vuonna 2016.
Meidän on uskallettava ja voitava kutsua rasistia rasistiksi, natsia natsiksi, ilman eufemismeja, ilman rasistien ja natsien itse määrittelemää tarinaa. Meillä on tuohon puheeseen historiallinen velvoite: me olemme liian monta kertaa nähneet miten käy, kun vihapuheesta tulee normaali ja ihmisarvosta vain yksi mahdollinen näkökulma. Jos ikinä on ollut aika vetää raja, paljastaa vihan puheiden retoriset temput, tuoda esille asioiden kontekstit, niin nyt on se aika. Nyt on aika alkaa puhumaan suoraan, rehellisesti, ilman poliittisen korrektiuden vaivaa. Se, mistä puhumme, on maailmamme, jonka tunnistamme ja johon voimme vaikuttaa.
Jimi Karttunen ei ollut mikään supersankari. Silti hän veti rajan ja silti hän ansaitsee loppuun asti viedyn oikeusprosessin.
Ja näin vuoden viimeisenä päivänä kiitän jokaista ihmistä, joka on blogiani lukenut ja sitä rakastanut tai inhonnut tai vain tuhahtanut sille. Tuo kaikki on kuitenkin dialogia, sillä sitä kirjoittaminen ja kirjoitetun tekstin lukeminen loppujen lopuksi aina ovat.
Hyvää tulevaa vuotta 2017, ihmiset! Lupaan pitää edelleen ääntä, perkele. Hymiö.
