Menkää kotiinne, isänmaalliset #Naisrauha
Näin kirjoittaa meille 30.5.2016 Marko Maunula Suomen Kuvalehdessä. Enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Kun epävarmuuden aikaan liitetään puheet valkoisen miehen uhristatuksesta, olemme myös eurooppalaisen mölymystön politiikan ytimessä. Tuo politiikka toimii äänien kalastuksessa, eikä ole sattumaa, miten Trump porskuttaa USA:ssa ja miten Suomessa pukkasi jytkyä vuonna 2011, joka yrittää pitää kiinni itsestään hallitusvastuun ikeessä vuonna 2016.
Tuossa suomalaisessa versiossa trumpilaista populismia, on oikeasti ytimeltään kyse vain ja ainoastaan vinkuvasta ja valittavasta bluffista, joka tarjoaa lohduksi rasismia ja vihapuhetta ja teeskentelee, että kyse olisi oikeasta politiikasta identiteettipolitiikan sijaan. Ja tämä kaikki vain siksi, että edes hetken uhriutunut valkoinen, hauras isänmaallisen eetoksen elähdyttämä mies voisi tuntea voimaa ja valtaa:”Viis muista, minä, minä, minä ja mun uhriuteni, sillä suihkussa maleksivat homot ja liberaalit kiusaavat minua jo pelkkänä ajatuksena, joten heistä on päästävä eroon”. Tästä on oikeasti jytkyssä ja sitä seuranneessa yhteiskunnallisessa lemussa kyse. Ei siis mistään muusta kuin harhaisesta pelosta muuttuvassa maailmassa, jossa uhaksi riittää, että ennen alistetut ihmisryhmät ovat saaneet samat oikeudet. Se on sitä valkoisen miehen etuoikeuden sortoa, perkele!
Suomalaisessa julkisessa keskustelussa näkyy erinomaisen hyvin, miten sinisilmäisesti on ostettu tämä rasistien uhrinarratiivi. Siis sen, jossa he ovat ’unohdettuja ja sorrettuja maan hiljaisia’ ja jossa rasistinen pullistelu on heidän oikeutettu hätähuutonsa ja koko muu maailma on luonnollisesti ylimielinen, omassa erinomaisuudessaan rypevä ’punavihreä kupla’, jonka edustajat yrittävät polkea valkoisen miehen uhanalaisuudesta huolissaan olevat toisinajattelijamme jalkoihinsa ja pakottaa homoavioliittoon, syömään tofua ja käymään suihkussa. Tuon uhriutumistarinan uskottavuuden voimistamiseksi on kehitetty väkinäinen ääripääkeskustelu, jossa uhriutuva valkoinen mies on pörröiseksi silitettävä kiusaamisen kohde, jonka maailmaa ollaan murskaamassa ja jonka pelot on nostettava keskiöön ja maailman pysyttävä samanlaisena, jotta ei niin paljoa enää pelottaisi.
En tiedä, mitä sanoa. Sanon noille uhriutujille heidän junttinarratiivinsa mukaisesti, sillee perusmachosti, että hankkikaa selkäranka ja kasvattakaa munat. Ei teitä kukaan uhkaa, vaan te uhkaatte kaikkea sitä hyvää, jonka varaan Suomi on rakennettu ja jonka vuoksi naiset, miehet, isämme, äitimme ja isovanhempamme ovat tehneet työtä ja taistelleet, jopa sotineet. Toivottavasti ymmärrätte tätä kieltä, jotta tajuaisitte oman nolouden marinoiman rappionne. Ei teitä oikeasti jaksa kuunnella.
Uhriutuvan valkoisen miehen dilemma purkautuu heidän suhtautumisessaan naisiin. Toisaalta he sanovat olevansa naisrauhan ja tasa-arvon puolella, mutta toisaalta he perinteisen muukalaispelon narratiivissa kutsuvat niitä naisia ’huoriksi’, jotka eivät niele rasistista, junttimachouden höystämää tarinankerrontaa ja jopa uskaltavat kritisoida sitä. Uhriutuva valkoinen mies tuntee itsensä ja maskuliinisuutensa uhatuksi välittömästi, kun nainen ei tottele ja jopa puolustaa ’vieraita’ rasistiselta puheelta, joten huoraksihan sitä tulee naista kutsua ja toivoa raiskatuksi tulemista. Sillä isänmaallisen miehen unelmoitu ja kauan elänyt etuoikeus on määrätä naista ja nyt sitä ollaan viemässä pois ja tilalla ovat tulleet vaateet tasa-arvosta ja tasavertaisuudesta. Elämme siis aikaa, jossa epätasa-arvon purku on valkoisen miehen aseman heikentämistä, sortoa, uhriutumisen oikeutus.
Näiden naisrauhan puolustajien maailmassa naisen tehtävä on toimia juuri kuten mies tahtoo ja jos ei toimi, on maailmassa virhe ja naiset ovat pilanneet tämän maailman. He eivät tunnu tajuavan, että nainenkin saa tehdä omia päätöksiään. Nainenkin voi sanoa, että ’minä en halua tätä elämää, minä en halua olla kotipiikasi, joka siivoaa, luuttuaa, hoitaa lapset ja vielä antaa illan viimeisenä rutiinina pakolliset suuhoidot’.
Maailma on muuttunut ja teidän pitää itse muuttua halutummaksi, hyvät isänmaalliset miehet. Ette te voi vaatia naisten alistuvan vanhakantaiseen sukupuoliroolitukseenne, jossa mies tekee päivät töitä ja nainen on kodinkone. Kyse on ihmisen vapaudesta, hyvät miehet. Emmi Tuomisto tiivisti ajan hengen oivasti 31.5 kirjoituksessaan:
Elämme ajassa, jossa vakavissaan väitetään alistettujen vähemmistöjen asemaa ajettavan valkoisten kustannuksella, että valkoista miestä demonisoidaan ja että valkoinen mies on se oikea uhri. Tuota samaa tarinaa ja metodia käyttää myös muuan ISIS, jonka mukaan heidän olemassaolonsa on uhattuna ja heidän on noustava puolustamaan omia, konservatiivisia arvojaan. Kuulostaako tutulta? Sama kaiku on askelten, kuten olen moneen kertaan jo aiemmin todennut.
Ei ISIS:in tarvitse tänne tulla. He ovat jo täällä ja heitä kutsutaan nimellä 'isänmaalliset'. Eikä heidän kotinsa ole Suomi. Heidän kotinsa on Saudi-Arabia. Menkää kotiinne, isänmaalliset.
