Milloin sinä olet valmis antamaan samat oikeudet kaikille, valkoinen mies?
Suomi on kurja maa. Suomessa eletään ahdingossa.
On leipäjonoja.
On työttömyyttä.
On kurjistumista.
On usean asunnon omistamisen tuskaa.
On vääriä ihmisiä naapurissa.
Olemme suomalaisen ahdingon ytimessä, kun varakas 'perusgranilainen' kertoo sijoituksensa arvon mahdollisesta alentumisesta ja siitä, miten häntä odottavat 'karkotus' ja 'maanpako' toiseen asuntoon Helsingissä:
-"Suunnitellulla maahanmuuttajalasten kodilla tulee olemaan myös huono vaikutus alueen hintatasoon.
Voin vain kuvitella tämän ahdingon syvyyden ja sen eksistentiaalisen, syvän viillon, jonka tämä kaikki aiheuttaa. Päivä Kauniaisissa oli täydellinen. Aurinko paistoi. Hymy oli huulilla. Elämä maistui ja svingi toimi viheriöllä. Ja sitten katseen alle ilmestyi turvapaikanhakija. Siihen se vain tulla tupsahti, ilman varoitusta. Se hymyili, se puhui ja mikä pahinta: se oli olemassa, se oli jumalauta siinä naaman edessä ja hengitti samaa ilmaa sviitin omistajan kanssa!
Päivä oli pilalla. Seuraavakin päivä oli pilalla. Ehkä jopa seuraava viikko oli pilalla. Kaikki oli pilalla. Elämä oli mallillaan, mutta sitten tuli apartheid, sorto ja fasismi suomalaisia kohtaan, eikä valkoinen mies enää ollutkaan yksin Kauniaisissa, vaan saman tilan joutui jakamaan jonkun perkeleen neeker…eiku musl…eiku terror…eiku siis turvapaikanhakijan kanssa. Kyllä voi olla länsimaalaisen ihmisen ahdinko syvä, eikä kukaan tee mitään, vaikka naapurintalossa asuu vääränlaisia, pelottavia, rodullistettuja ihmisiä. 9 lasta. 9 sotaa paennutta lasta. Eikö kukaan enää välitä talonomistajien traumoista?
Olen sanaton tämän typeryyden edessä.
Tämän koko tilanteen absurdius: ihminen, joka omistaa useita asuntoja, valittaa sijoituksensa mahdollista arvonalennusta ja syyttää siitä lapsia, joilla ei ole yhtään mitään. Lisäksi tarinan perusgranilainen ei pohdi lainkaan, että mitä se kertoo yhteiskunnastamme, jos turvapaikanhakijat 'pudottavat' asuntojen arvoa. Kun oma etuoikeus on tärkeämpi kuin toinen ihminen. Tätä voi sitten siellä maanpaossa Helsingissä pohdiskella ja miettiä, että mikä tässä oikein meni pieleen.
Tätä samaa vois miettiä myös Teuvo Hakkarainen, joka tuoreessa ulostulossaan jälleen kerran väittää, miten suomalaiset naiset ovat turvapaikanhakijoiden vuoksi hylänneet peräkylien miehet:
Tosiasiassa vastaanottokeskuksissa työskentelee niin miehiä kuin naisia.
Kansanedustaja selittää väestöpoliittista teoriaansa seuraavasti:
'Seksiturismia'. ’Niiden tarkoitus on vaihtaa miespuolinen väestö’. Näin kertoo meille ihan vakavalla naamalla hallituspuolueen kansanedustaja. Mitäpä tuohon nyt sanoisi?
Ensinnäkin: Perussuomalaiset ovat itse ajaneet mallia, jossa turvapaikanhakijat nimenomaan laitettaisiin asumaan kuntiin, joissa on halvinta asua. Siis juuri niihin kuntiin, joissa suomalaiset poikamiehet ovat nyt sitten uhattuina. Toiseksi: valtaosa turvapaikan saaneista tulee kuitenkin asumaan isoihin kaupunkeihin ja enemmistö pääkaupunkiseudulle. Joten ole huoleti, Teuvo, kantasuomalaiset poikamiehet saavat olla torpissaan ihan rauhassa: ei vaivaa heitä muslimit saati naiset. Kolmanneksi: ajatus ’väestönvaihdosta’ on suoraa perua Eurabia- salaliittoteoriasta, jonka mukaan valkoinen rotu on uhattuna muslimi-invaasion vuoksi.
Jykevä on herra Hakkaraisen dystopia. Hän taitaa todella uskoa noihin luomiinsa uhkakuviin, sillä hän jaksaa toistaa niitä eri muodossaan vuodesta toiseen ja hän jaksaa uhota, miten ’linja ei tule muuttumaan’. Keskustele noiden kanssa sitten rationaalisesti (no, ei se nyt ole onnistunut vuosiin, kiitos harhaisen kiihotuksen ja niiden kaikkien niiden ajatuskriittisten tolvanoiden, jotka noita hakkaraisia äänestävät). Jokseenkin surullista on, että herra Hakkarainen on hallituspuolueen jäsen ja hallituksessamme nuo rasistiset ulostulot hyväksytään täysin ja siten vain ylläpidetään rasistista tarinaa Suomessa. Hallituspolitiikkaa, miettikääpä sitä.
Niin. Ja sitten naiset. Miettikääpä hetki naisia tässä Hakkaraisen tarinassa.
Nainen on nimittäin tuossa Hakkaraisen narratiivissa vain resurssi, johon miehellä on omistusoikeus, joka ei nyt toteudu. Naiset ovat kuin oikeutettu tarve, kun niistä puhutaan sanomalla 'kun ei niitä riitä'.
Ja miehet. Mietitään hetki myös sitä, minkälaisina herra Hakkarainen pitää maaseudun miehiä.
Hakkarainen ei nimittäin oikeasti tunnu ymmärtävän sitä, miten hän maalaa kuvaa syrjäseutujen miehistä jonain tuvan nurkassa passiivisesti maailmaan suhtautuvina reppanoina, jotka odottavat kotiinsa keittiössä viihtyvää Eloveena- tyttöä, jonka arkeen kuuluu miehen palvelu, naapurin rouvan kanssa reseptien vaihtelu sekä joka lauantai kontallaan oleminen makuuhuoneessa. Hakkaraisen mies on passiivinen odottaja, joka syyttää omasta naisettomuudestaan yhteiskuntaa sekä tietenkin naisia, jotka tässä pelkonarratiivissa ovat muslimien vietävissä, eivätkä tue hauraan valkoisen reppanan hiljaista kutsua tulla nöyrästi palvelemaan.
Näiden hakkaraisten maailmassa naisen tehtävä on toimia juuri kuten mies tahtoo ja jos nainen ei näin toimi, on maailmassa virhe ja naiset ovat pilanneet tämän maailman. Siksi he kehtaavat kertoa näitä tarinoita, sillä he ovat ihan tosissaan. He eivät tunnu tajuavan, että nainenkin saa tehdä omia päätöksiään. Nainenkin voi sanoa, että ’minä en halua tätä elämää, minä en halua olla kotipiikasi, joka siivoaa, luuttuaa, hoitaa lapset ja vielä antaa illan viimeisenä rutiinina pakolliset suuhoidot’. Maailma on muuttunut ja teidän pitää itse muuttua halutummaksi, hyvät miehet. Ilmiössä, jossa ’naisia ei riitä’, saattaa olla kyse yksinkertaisesti siitä, että naiset sanovat 'kiitos ei' heille huonosti sopiville, vanhan maailman parisuhteille. Kyse on vapaudesta ja kyse on ihmisen oikeuksista, hyvät miehet.
Mutta ei tämän tarinan ’perusgranilainen’ saati herra old school-rasisti Teuvo Hakkarainen olleet edes ainoita kuluneiden viikkojen maahanmuuton uhkakuvien vuoksi mielenrauhansa menettäneitä herkkiä, valkoisia sieluja. Myös Timo Hännikäinen loukkaantui, kun hänen saamaansa apurahaa kritisoitiin. Herra Hännikäisen mukaan kyse on vain ’internet huutosakin’ mölystä. Hyvä herra Hännikäinen, olet väärässä, kuten aina. Se, että hevosen kyrvistä, valkoisen rodun ylivallasta sekä naisista lähinnä huorina kirjoittava rasisti saa apurahan, niin sitä saa ja sitä tuleekin kritisoida. Sitä kutsutaan mielipiteen vapaudeksi. Usko tai älä, herra Hännikäinen, meillä tavallisilla ihmisilläkin on oikeutemme (jotka sinä luonnollisesti olisit ottamassa pois mahtivalkoisessa hyperventilaatiossasi, jotta historiaton ja kaikista tosiasioista vapautettu ihmiskuvasi muuttuisi vallitsevaksi asiantilaksi).
En voi myöskään olla palaamatta ’Pekka ja Pätkä n*******ä’- elokuvan aiheuttamaan julkiseen keskusteluun, jota - uskokaa tai älkää - edelleen käydään ja joka myös osaltaan kuuluu tähän nykyiseen julkiseen maahanmuuttokeskusteluun, jonka keskiössä on lähinnä valkoisen miehen hauras sielu sekä tuon hauraan sielun pelkotilat. Tuo keskustelu 'Pekka ja Pätkä'- elokuvasta keskustelu on ollut miltei poikkeuksetta banaalia ja yliampuvaa. Kun ajattelee elokuvan ydintä siitä, miten elokuvan ajankohtana ei ollut tummaihoisia ihmisiä juuri lainkaan suomalaisessa katukuvassa ja siksi elokuvan pääosan esittäjä maalasi naamansa mustaksi, niin oikeastaan elokuvassa tarkoitus olikin irvailla suomalaisten omille stereotyypeille, ei tummaihoisille. Tuo elokuvan tekemän stereotyypin luonti paljasti vain sen, mitä se paljasti: me operoimme stereotyyppien varassa, kun me emme omaa kokemusta saati silloin, kun kyse on vieraasta ihmisestä (ja meitä pelottaa). Tuossa tarinassa sinällään on jotain hyvin tuttua ja oleellista, sillä tuo sama asetelma pätee edelleen: siellä, missä mustaa miestä ei ole näkynyt, sieltä löytyvät juuri ne herra Hakkaraiset, jotka peloissaan mölisevät minareeteista sekä väestönvaihdosta. Pelko on helpointa politiikkaa. Tuo mainittu ’Pekka ja Pätkä’- elokuva ei sinällään ole mitenkään ongelmallinen elokuva. Tuo elokuva nimittäin on kuin kuvaus meidän ajastamme. Elokuva kertoo meidänkin aikamme stereotyypeistä, sillä emme me ole juuri tuon elokuvan tekoajankohdan jälkeen henkisesti kasvaneet, eikä se elokuva oikeastaan uusinna saati vahvista stereotyyppejä, vaan auttaa avaamaan niitä. Elokuva uusintaa vain niiden ihmisten rasismia, jotka jo ovat rasisteja, eikä heiltä voi vaatia kykyä nähdä asioita niiden oikeassa kontekstissaan, vaan meidän tolkun ihmisten pitää auttaa heitä siinä.
Luonnollisesti myös pitkän linjan rasisti Sebastian Tynkkynen, jonka mielestä muslimit pitäisi turvallisuusuhkana poistaa maastamme, oivalsi jälleen tuoreessa ulostulossaan, miten äärimmäinen pahuus asuu keskuudessamme. Ja se pahuus on tällä kertaa ’feministit’, jotka tarjosivat rodullistetuille ihmisille turvallisen tilan. Tämä ei luonnollisesti herra Ihmisoikeustaistelijaa innostanut, sillä:
”Room 418 - NO WHITES ALLOWED"
Kun ajattelee, että herra Rasisti on itse rajannut ihmisiä ihmisarvoisen kohtelun tuolle puolen vain siksi, että ihmisen uskonto on väärä, on tämä kannanotto vain falskia mölinää. Ilmeisesti herra Rasisti kuvittelee, että ihmiset eivät muista, mistä hän on aiemmin puhunut tai sitten hän uskottelee omassa kuplassaan, että ristiriidoilla ei ole väliä, kun ristiriidat ovat valkoisen rodun ylivertaisuutta fanittavan ja sitä jatkuvasti promoavan junttinationalistin eetoksessa.
Todellisuudessa mainitun tapahtuman rajauksesta (’no whites allowed’) voisi kysyä: entä sitten?
Sillä miksi kaikkien ihmisten pitäisi päästä tilaisuuteen, jonka tarkoitus on luoda turvallinen tila ihmisille, jotka ovat joutuneet valtaväestön (’valkoihoiset’) solvaamaksi, loukkaamaksi tai tilaltaan kutistamaksi? Turvallisen tilan luonti ei nimittäin ole millään tavalla syrjivä, vaan syrjintää avaavaa ja sitä ennaltaehkäisevää. Syrjintään liittyen meidän ei tule unohtaa, miten esimerkiksi sukupuoleen perustuva toiminta ei automaationa edes ole syrjintää (vrt. sukupuolten mukaan määritellyt vessat, tyttöjen ja poikien erottelu kouluissa - ja moni muu sukupuolen mukaan tehty jaottelu). Tämä on periaatteessa hyvin yksinkertaista: syrjintä tarkoittaa, että yksilöä tai ryhmää kohdellaan eri tavalla ilman hyväksyttävää syytä. Jos ihmiset esimerkiksi uskovat, että vastakkaista sukupuolta ei saa koskea, se on oikeasti hyväksyttävä syy olla koskematta ja kättelemättä. Syrjinnällä tarkoitetaan myös yksilön tai ryhmän torjumista muiden ihmisten muodostamasta ryhmästä alistamistarkoituksessa.
Herra Tynkkysen mainitsema tapahtuma on oikeasti osa isompaa kokonaisuutta, jossa pohditaan erilaisten ihmisten tiloja ja mahdollisuuksia elää omaa elämäänsä ympäristön paineessa. Minä toki voin kuvitella herra Tynkkysen vaativan itselleen oikeutta mennä turvalliseen tilaan kertomaan rodullistetulle ihmiselle, miten hänen kohtaamansa syrjintä on hänen itsensä vika ja miten herra Sensitiivinen vaatisi itselleen oikeutta kertoa turvallisessa tilassa transeksuaaliselle ihmiselle, miten hän on vain sairas, sillä ’kaikki me olemme vain tyttöjä tai poikia’.
Herra Sensitiivinen osoittaa juuri sen, miksi turvallinen tila ei-valkoisille on täysin oikeutettu. Kun kaksilla standardeilla ajeleva rasisti pahoittaa mielensä siitä, ettei etuoikeutettu valkoinen mies pääsekään kaikkialle, olemme etuoikeutetun ryhmän identiteetin ytimessä, josta kumpuaa tuo etova valkoinen hauraus, joka ei siedä mitään säröä omassa maailmankuvassaan saati pienintäkään kiellon elettä. Nuo valkoiset loukkaantujat, jotka itselleen toki sallivat etnisyyden ja ihonvärin perusteella tapahtuvan syrjinnän, edustavat Suomessa selkeää valtaenemmistöä ja he edustavat meillä hegemoniaa miltei jokaisessa kuviteltavissa olevassa elämän osa-alueella. Tynkkyset ja muut etuoikeutetun ryhmän valkoisen loukkaantumisen edustajat ovat juuri sitä hyväosaisten ryhmää, jota ei pysäytetä kadulla, jonka naamalle ei syljetä kadulla, jota ei jätetä bussipysäkille, joka saa töitä CV:nsä perusteella, eikä heiltä kysellä papereita kadulla mielivaltaisesti. Mutta rodullistetut ihmiset ovat meillä Suomessa vähemmistönä, eivätkä nauti tästä valkoisen ihon etuoikeudesta.
On siis täysin oikeutettua luoda edes hetkeksi turvallinen tila, jossa rodullistettu ihminen voi olla täysin oma itsensä ilman hännikäisiä puhumassa hevosen kyrvistä ja valkoisesta mahdista saati ilman tynkkysiä, hakkaraisia ja muita rasisteja kertomassa, miten herkkiä valkoisia syrjitään, kun rodullistettuja kohdellaan tasavertaisesti. On siis täysin hyväksyttävä syy luoda ’no whites allowed’- tila. Tuon tilan luomisen takana ei ole mitään sellaista valtaa saati alistussuhdetta, jota voitaisiin käyttää hyväkseen estämään omasta etuoikeudestaan tarkan valkoisen ihmisen toimintaedellytyksiä tässä valkoisen miehen eetoksen läpitunkemassa maassa, joka on rakennettu valkoisuuden tarinan varaan.
Älkää myöskään unohtako, että rodullistettuja ihmisiä on aina sorrettu myös Suomessa, eikä heillä ole ollut samoja mahdollisuuksia elämäänsä. Enkä minä tarkoita, että Suomessa olisi ollut ikinä mitään sellaista sortoa kuin on ollut räikeimmillään USA:ssa tai vaikka Etelä-Afrikassa, mutta tämä johtuu vain siitä, että Suomessa vähemmistöt ovat aina integroituneet hiljaisesti joko vapaaehtoisesti tai sitten pakolla. Mutta tuo sama, vanha valkoisen ihmisen rasismi elää hyvin vahvana suomalaisessa kulttuurissa, sillä meidän ei ole tarvinnut sitä ennen kohdata samalla pieteetillä kuin nyt aikana, jolloin maahanmuuttajien määrä Suomessa on suurempi kuin koskaan ennen. Tuo suomalainen valkoisen herkän sielun rasismi näkyy vaateina ja puheina, joissa ’perusgranilainen’ voi julkisesti, ilman mitään tunnontuskia, kauhistella asunnon arvon laskua maassa, jossa ’valkoinen pako’ on termi, jota pidetään järkevänä ja jossa kaiken maailman hakkaraiset Suomen hallituksessa ollessaan voivat puhua ’väestön vaihdosta’ ilman mitään sanktioita ja jossa Sebastian Tynkkynen voi loukkaantua siitä, että häntä ei päästetä öykkäröimään rodullistetuille tarkoitettuun turvalliseen tilaan.
Kuten eräs itseäni viisaampi on sanonut:
-"We have come too far. Too many people have gone to jail and too many have died in the struggle for equal rights. We are not going back to a bigoted society."- (Bernie Sanders)
Minäkään en halua tästä maailmasta, enkä tästä maasta sellaista, jossa epätasa-arvo ihmisten välillä on normi.
Minä en halua, että Suomesta tulee maa, jossa ihmisen arvo vaihtelee sen mukaan, mikä on poliittinen ilmasto, oletettu sukupuoli tai mikä lompakon paksuus. Minä en halua, että Suomesta tulee maa, jossa voi sanoa 'näytä tissit' tai 'panen teitä kaikkia perseeseen' tai että 'muslimit ulos' ja näitä ihmisiä kiitellään rohkeudesta. Rohkeudesta mihin? Rohkeudesta öykkäröintiin? Rohkeudesta solvata, alentaa ja alistaa? Rohkeudesta kiusata? Milloin koulukiusaajista tuli meille suomalaisille roolimalleja?
Epätasa-arvon ylläpidossa on kyse yksinkertaisesta asiasta. Nimittäin vain ja ainoastaan valkoisen ihon omaavan ihmisen ja erityisesti miehen oman etuoikeutetun ja hegemonisen asemansa menettämisen pelosta. Tämä on se syy, miksi vastustetaan vaikka tiloja, johin rodullistetut voivat mennä ihan vain olemaan rauhassa ilman uhkaa rasismista. Epätasa-arvoa vaaditaan ylläpidettäväksi, sillä samat oikeudet ovat uhka vallan tunteelle ja samat oikeudet vaativat kohtelemaan ihmisiä tasavertaisesti ja sehän vaatii muutosta maailmankuvassa. Siksi tasa-arvo on uhka. Se on uhka valkoisen miehen vallalle ja totutulle tavalle polkea ihmisryhmiä.
Mutta ole huoleti, valkoinen mies. Tummaihoinen ihminen on myös ihminen, eikä hän ole sinulta ihmisarvoa kiistämässä. Hän vain haluaa sen myös itselleen. Eikä tämä ole liikaa vaadittu saati oikeasti keneltäkään pois (paitsi valkoisen miehen omaa valtaa onanoivasta hegemoniasta).
Huomaatko, hyvä valkoinen mies, miten sinä elät valkoisen haurauden tilassa, jossa pienikin määrä rodullistavaan toimintaasi liittyvää kritiikkiä, on sinulle sietämätöntä kestää ja laukaisee kouristuksenomaisesti joukon puolustusliikkeitä? Sinulle, hyvä valkoinen mies, rodullistettu tasapaino on sitä, että sinä omistat ympäristön, kielen ja keskustelukulttuurin, etkä sinä kestä kaikessa banaalissa hauraudessasi tämän asetelman purkua saati haastamista.
Oletteko huomanneet, miten valkoinen mies uhriutuu tunteenomaisesti välittömästi, jos joku kehtaa näyttää suomalaisen misogynian sekä rasismin kasvot ja jopa kehtaa kertoa, mistä nämä kummatkin voisivat johtua? Kyllä valkoista miestä sorretaan. Valkoisessa, hauraassa miehessä on yksi leimallinen piirre: heidän alemmuuskompleksinen vieraan pelkonsa ja primadonnamainen herkkyytensä kaikkea kritiikkiä kohtaan, joka ei edes kohdistus suoraan heihin.
Tiesitkö, valkoinen mies, että ihmisellä on sellainen taipumus, että hän ei halua tulla kohdelluksi huonosti ja epäreilusti?
Minä en vain ymmärrä, miten tuo vaade olla tulematta kohdelluksi huonosti uhkaa sinua, valkoinen mies? Sillä sinä, valkoinen mies, voit edelleen kulkea vapaasti kadulla ilman pelkoa rasismista, voit edelleen solvata muslimia, sinä voit edelleen vaatia rajoja kiinni, sinä voit edelleen saada ansiosi mukaan töitä, sinä voit edelleen valittaa, miten musta mies naapurissa laskee asuntosi arvoa, sinä voit edelleen sanoa Turvatalon naisille, miten ’nussit heitä kaikkia perseeseen’.
Mutta valkoiselle miehelle saati yhdellekään yksittäiselle valkoiselle ihmiselle ei tapahdu yhtään mitään, jos he eivät pääse mukaan yhteen ’no whites allowed’- tapahtumaan tai jos heitä kritisoidaan kapeasta naiskuvastaan tai naisvihasta, jossa nainen typistetään huoraksi sekä kodinkoneeksi. Valkoiset miehet pääsevät edelleen jokaiseen paikkaan, jokaiseen tilaan koko ajan, joka ikinen päivä. Tässä tiivistyy sinun etuoikeutesi, valkoinen mies.
Milloin sinä olet valmis antamaan samat oikeudet kaikille, valkoinen mies?
