Naiset ovat pilanneet tämän maailman #Hakkarainen
-"Kansanedustaja Hakkarainen arvioi islamisaation etenemisen suurimmaksi uhkaksi Suomen sisäiselle turvallisuudelle.
- Rajat kiinni. Paras eriste islamisaatiolle on piikkilanka, Hakkarainen julisti eduskunnan puhujapöntöstä.
Hakkarainen kyseli, miten "islamilainen porukka" kotoutetaan Suomeen. Hän kantoi huolta kantasuomalaisista poikamiehistä, jotka asuvat kunnissa, joissa naiset ovat jo nyt vähemmistönä."-
Näin puhuu meille herra Hakkarainen. Hän puhuu meille näin eduskunnassa. Omalla puheenvuorollaan, täysin vapaaehtoisesti ja ilman, että kukaan reagoi.
Miettikää: kun meillä voi eduskunnassa asti puhua ihmisryhmiä negatiivisesti leimaavasti, niin miten pitkällä onkaan rasismia normalisoiva puhe? Se on niin normaalia, että eduskunnassa voidaan yhdistää ’uskonto’, ’piikkilanka’ ja ’kantasuomalaisten syrjäyttäminen muslimimiesten tieltä’?
-”Miten heidät tuonne sekaan laitetaan sitten, kun siellä ei ole ennestäänkään naisia heille, ja he siellä sitten - jääköön sanomatta - ovat, miten he kotoutuvat sinne? Siellä varmasti tulee yhteentörmäyksiä jossakin vaiheessa.
- Onko ministeri ottanut tämmöisen huomioon, vai syrjäytetäänkö kantasuomalaiset muslimimiesten tieltä, Hakkarainen tiukkasi sisäministeri Petteri Orpolta (kok).”-
Mitäpä tuohon nyt sanoisi?
Ensinnäkin: Perussuomalaiset ovat itse ajaneet mallia, jossa turvapaikanhakijat nimenomaan laitettaisiin asumaan kuntiin, joissa on halvinta asua. Siis juuri niihin kuntiin, joissa suomalaiset poikamiehet ovat nyt sitten uhattuina. Toiseksi: valtaosa turvapaikan saaneista tulee kuitenkin asumaan isoihin kaupunkeihin ja enemmistö pääkaupunkiseudulle. Joten ole huoleti, Teuvo, kantasuomalaiset poikamiehet saavat olla torpissaan ihan rauhassa: ei vaivaa heitä muslimit saati naiset.
Niin. Naiset. Miettikää hetki naisia tässä Hakkaraisen tarinassa.
Nainen on nimittäin tuossa Hakkaraisen narratiivissa vain resurssi, johon miehellä on omistusoikeus, joka ei nyt toteudu. Naiset ovat kuin oikeutettu tarve, kun niistä puhutaan sanomalla 'kun ei niitä riitä'. Miettikääpä hetki toisinpäin: eduskunnan puhujanpöntössä nainen kyselemässä ministereiltä, että mitä hallitus aikoo tehdä sen eteen, että maaseudulla notkuu valtaisa lauma poikamiehiä notkumassa ja nyt naiset joutuvat kaupungeissa elämään ilman miehiä?
Niinpä. Miettikääpä sitä, mikä möly syntyisi, jos nainen sanoisi eduskunnassa tuolla tavalla.
Ja miehet. Mietitään hetki myös sitä, minkälaisina herra Hakkarainen pitää maaseudun miehiä.
Hakkarainen ei nimittäin oikeasti tunnu ymmärtävän sitä, miten hän maalaa kuvaa syrjäseutujen miehistä jonain tuvan nurkassa passiivisesti maailmaan suhtautuvina reppanoina, jotka odottavat kotiinsa keittiössä viihtyvää Eloveena- tyttöä, jonka arkeen kuuluu miehen palvelu, naapurin rouvan kanssa reseptien vaihtelu sekä joka lauantai kontallaan oleminen makuuhuoneessa. Hakkaraisen mies on passiivinen odottaja, joka syyttää omasta naisettomuudestaan yhteiskuntaa sekä tietenkin naisia, jotka tässä pelkonarratiivissa ovat muslimien vietävissä, eivätkä tue hauraan valkoisen reppanan hiljaista kutsua tulla nöyrästi palvelemaan.
Luonnollisesti, kun ne naiset eivät tulekaan hakemaan niitä miehiä sieltä peräkammarista, niin sitten pitää perustaa kaikenlaisia naisrauhaa puolustavia partioita, jotta ne muslimit eivät nyt tule viemään niitä Meidän Naisia. Haetaan oikeutusta omille peloilleen, sekä puolustetaan omaa miehistä reviiriä vierailta vaikutteilta siellä maaseudun oletettavasti islamisaation pahoille vaikutteille herkässä elinympäristössä. Miehet ovat herra Hakkaraisen maailmassa se heikko sukupuoli, joka ilman naisen läsnäoloa syrjäytyy pilluttomuuttaan potevaksi luuseriksi, jonka arki täyttyy päihteistä, nettivihasta sekä islamin pelosta ja lopputuloksena mies ajautuu tilanteeseen, jossa ainoa apu on pukeutua Soldiers of Odin- huppariin ja elämän vaihtoehdot typistyvät vihan varjostamaan eloon isänmaallisuuden eetoksen läpitunkemana uusnatsina. No, joihinkin tuo banaali maaseudun islamvihainen partiouho saattaa vedota, mutta jos ei ennenkään ns. ’flaksi’ käynyt, niin tuskin se yhtään paremmin miesten kesken onnistuu katupartiossa tai netissä uhoten.
Näiden naisrauhan puolustajien maailmassa naisen tehtävä on toimia juuri kuten mies tahtoo ja jos ei toimi, on maailmassa virhe ja naiset ovat pilanneet tämän maailman. He eivät tunnu tajuavan, että nainenkin saa tehdä omia päätöksiään. Nainenkin voi sanoa, että ’minä en halua tätä elämää, minä en halua olla kotipiikasi, joka siivoaa, luuttuaa, hoitaa lapset ja vielä antaa illan viimeisenä rutiinina pakolliset suuhoidot’. Maailma on muuttunut ja teidän pitää itse muuttua halutummaksi, hyvät miehet. Ette te voi vaatia naisten alistuvan vanhakantaiseen parisuhdemalliin, jossa mies tekee päivät töitä ja nainen on kodinkone. Ilmiössä, jossa ’naisia ei riitä’, saattaa olla kyse yksinkertaisesti siitä, että naiset sanovat 'kiitos ei' heille huonosti sopiville, vanhan maailman parisuhteille. Kyse on vapaudesta, hyvät miehet.
Maailma muuttuu, hyvät miehet. Meidänkin pitää muuttua. Emme me voi vaatia muuttumattomuutta, jotta emme joutuisi kohtaamaan epämiellyttäviä, epävarmuuden tunteita, joita muutokseen väistämättä kuuluu. Herra Hakkaraisen puheet ovat suoraan 50- lukulaisesta perhemallista, jossa mies tekee töitä ja nainen palvelee miestä, sillä oli pakko: naisen paikka oli kotona, ei työelämässä. Tämä on myös se tarina, joka loistaa Suomen nykyhallituksen haaveissa paluusta kotiäitiyhteiskuntaan ja jonka kritiikkiä Timo Soini kutsui naisvihaksi.
Ja herra Hakkaraisen puheet ovat oikeastaan suoria kaikuja tuosta maailmasta. Sitä minä pohdin myös, että mitäs Teuvo mahtaa pohtia siitä, että siellä maaseudulla asustelee miehiä, jotka ilmeisesti eivät edes halua muuttaa mihinkään, eivätkä edes ole kiinnostuneet naisista? Ja pitääkö olla? Siis kiinnostunut naisista?
Ja ihan faktoista on sanottava, että herra Hakkarainen sanoo maahanmuuttajista 90% olevan miehiä. Se on luonnollisesti valhetta:
Minusta voi oikeutetusti sanoa, että mikäli paras ’eriste’ jollekin ‘islamisaatiolle’ on piikkilanka, niin minusta paras lääke perussuomalaisuudelle lienee sivistys. Toisaalta: nopein eriste typeryydelle on teippi herra Hakkaraisen suun edessä. Mutta suositukseni on edelleen: ota kirja ja lue se, herra Hakkarainen. Ja yleisellä tasolla: lopetetaan tuo rasismin normalisointi eduskunnan puhujanpöntöstä.
Lisäksi emme saa unohtaa, että syrjäytyminen sekä yksinäisyys ovat ihan oikeasti surullisia asioita ja ihan oikeita ongelmia niiden kokijoille niin maaseudulla kuin kaupungissa. Ja siksi on aivan sietämätöntä, miten kansanedustajatasolla tuo yksilön tragedia otetaan omaksi keppihevoseksi omalle muukalaisvihan agitaatiolleen. Tuo on ihmisten ongelmille nauramista, ei niihin puuttumista.
Toistan: Kenelläkään ei ole oikeutta toiseen ihmiseen. Ei edes miehellä naiseen.“-
Minäkin toistan: kenelläkään ei ole oikeutta toiseen ihmiseen. Ei kenelläkään. Meillä on vain oikeus yrittää sitä. Parisuhdetta. Meillä on myös oikeus olla yrittämättä sitä. Parisuhdetta. Meillä kaikilla.
Nainen ei pilannut tätä maailmaa, herra Hakkarainen, mutta sinä teet sitä käytännössä joka kerta, kun avaat suusi. Teippaa se tai opi tavoille. Kiitos.
MOT.
