Nuo väkivaltaiset kinnulalaiset! #Tilastorotuoppi

04.01.2017 05:31

 

-"Tilastojen valossa näyttää siltä, että noin kolmasosa Suomessa raportoiduista raiskauksista tehdään pääkaupunkiseudulla. Suurta lukua selittää Helsingin poliisin rikoskomisario Teija Koskenmäki-Karaharjun mukaan osittain se, että rikollisuus keskittyy usein isoihin kaupunkeihin.

Koskenmäki-Karaharjun mukaan raiskaajalla ei ole tiettyjä ominaispiirteitä tai yhtä kategoriaa.

– Mikään ihmistyyppi tai kansalaisuus ei nouse siellä sillä tavalla meidän työssämme esille, että kyllä raiskaaja voi olla kuka tahansa, Koskenmäki-Karaharju sanoo."-

Paitsi Jussi Halla-ahon Tilastotoimisto antaa aivan eri ulostuloja, jotenka nämä oikeat asiantuntijat ovat varmasti väärässä. Tähän kohtaan sarkastinen hevosen hirnahdus.

Uutisessa on linkki Tilastokeskuksen tietokantaan, josta kuka tahansa voi käydä tarkistamassa noita lukemia ja todeta, miten naurettavia ovat rasistien yliampuvat tilastorotuopilliset tulkinnat. 

Käydään silti läpi hieman tilastoja raiskauksiin liittyen, jotta asia saataisiin ns. 'väännettyä rautalangasta'. Pohditaan ensin: missä maassa koko maailmassa raiskataan eniten. Kun lasketaan raiskausten absoluuttisten määrien mukaan, niin  TOP5- lista vuodelta 2014 näyttää seuraavalta:

1. Intia.
2. Espanja.
3. Israel.
4. USA.
5. Ruotsi.

Pidemmällä aikavälillä (2003-2013) lista näyttää puolestaan tältä:

Seuraavaksi tarkastellaan raiskausten määriä suhteessa populaation kokoon:

Tässä kohtaa pitää kuitenkin muistaa, että tilastot ovat aina tilastoja ja niissä on omat heikkoutensa määrien, mutta erityisesti vertailtavuuksien suhteen, sillä eri maiden välillä raiskauksiksi ei raportoida samoin kriteerein. Myöskään kaikista maista ei ole saatavissa mitään tilastoa aiheeseen liittyen. Lisäksi Intian suhteen esimerkiksi vuonna 2014 on arvioitu, että vain 1% kaikista tapauksista tulee viranomaisten tietoon:

-"A 2014 study in The Lancet states, "Whereas an 8·5% prevalence of sexual violence in the country [India] is among the lowest in the world, it is estimated to affect 27·5 million women in India [given India's large population]". Further, the 2006 survey found that 85% of women who suffered sexual violence, in or outside of marriage, never sought help, and only 1% report it to the police."-

Tämä on melko hurja lukema: vain 1%. Samoin Egypti on maa, jossa tilastot näyttävät hyvältä…

…mutta todellisuus on jotain ihan muuta:

-“Egyptian Centre for Women's Rights (ECWR) has called the problem "social cancer" and suggested that dress code is not deterrent at all. ECWR carried out a survey in 2008 which found that 83 percent of Egyptian women and 98 percent of foreign women within Egypt had experienced sexual harassment at some time, and only 12% had gone to police for complaining such issue. Over 62% of Egyptian men admitted harassing women, and 53% of Egyptian men have blamed women for 'bringing it on.'[6]

United Nations Entity for Gender Equality in May 23, 2013, reported that estimated of 99.3% of Egyptian women said they faced some form of sexual violence.[7]”-

Käytetty tilasto kattaa silti kaikki mantereet ja on läpileikkaus käytännössä koko maailmasta. Oleellinen huomio on, että kun katsoo yllä olevia listoja, on listan maista vaikea löytää mitään yhteistä pääkulttuuria saati etnisyyttä tekijänä, joka voisi millään tavalla selittää näiden maiden päätymistä näille synkeille listoille. Tämä huomio lienee miltei triviaali itsestäänselvyys, mutta tämä asia on hyvä tuoda esille näinä aikoina, kun etnisyyksiä ja etnisyyksien ominaisuuksia sekä ’monikulttuurisuutta’ poliitikkojen toimesta halutaan osoittaa sormella ja syyllistää yksittäisten ihmisten teoista.

Pohditaan seuraavaksi Suomen tunnuslukuja erityisesti raiskausten suhteen. Raiskaukset ovat siksi mielenkiintoinen kohde, että raiskaustilastoilla erityisesti on haluttu korostaa suomalaisessa maahanmuuttokriittisessä narratiivissa maahanmuuttajien – erityisesti muslimien – miltei luonteenomaista halua ja vimmaa raiskata. Siksi on paikallaan tutkailla, mitä ne tilastot meille oikeasti kertovat.

Katsotaan ensin Tilastokeskuksen tarjoamaa dataa vuosilta 2009-2013:

 

Nämä lukemat ovat siis yksittäisten tekojen absoluuttinen määrä. Eli esimerkiksi vuonna 2013 raiskausrikoksia tuli Suomessa poliisin tietoon yhteensä 975 kpl. Tilastokeskus raportoi myös ao. taulukon mukaisesti:

Näiden kahden tilaston ero tulee siitä, että yksittäiset tapaukset kirjataan Tilastokeskuksen toisessa datassa aina erikseen, jolloinka sama tekijä syyllistyessään useampaan caseen näkyy Tilastokeskuksen datassa useampaan kertaan. Tuo 800 on siis raiskauksesta epäiltyjen bruttoluku, ei tekijöiden saati toisessa tilastossa oleva tekojen absoluuttinen määrä (975).

Tekijöiden lukumäärään liittyen suora lainaus: 

-"Jos tarkastelu rajataan niin, että yksi henkilö voi esiintyä vuoden aikana vain kerran rikoksen tekijänä törkeimmän rikoksensa mukaan, raiskausrikoksesta epäiltyjen määrä on vuodesta 2006 vuoteen 2013 kasvanut 289 henkilöstä 473 henkilöön."- (OPTULA)

Tilastokeskuksen datassa (800) on laskettu karkeasti yksittäisten tapausten määrä ja tekijöiden kansalaisuudet. Eli jos sama henkilö on esim. syyllistynyt kahteen raiskaukseen, ne kummatkin näkyvät tuossa Tilastokeskuksen datassa, mutta tuossa OPTULA:n lukemassa yksi tekijä näkyy vain kerran. Tilastoissa esiintyvät siis sekä kaikista rikoksista epäillyt (800) että sellaiset henkilöt, jotka on tilastoitu epäillyksi vuoden aikana vain kerran ja silloin törkeimmän rikoksen mukaan (473). Kun siis raiskauksesta epäiltyjen bruttoluku oli 800 ja nettoluku 473, se tarkoittaa, että raiskauksista epäillyt oli epäiltyinä keskimäärin 1,7 kertaa vuodessa

Eli yksittäisiä tekijöitä (raiskaajia) vuonna 2013 oli esimerkiksi 473, ei 800, ei 975. Ja ulkomaalaistaustaisin tästä luvusta (473) on pyöreästi neljännes. Ja siitä neljänneksestä puolestaan jako eri taustaisuuksien suhteen menee seuraavasti:

-"Seksuaalirikoksista epäillyistä ulkomaalaisista 24 prosenttia oli kotoisin Aasiasta, 19 prosenttia Afrikasta, 15 prosenttia Virosta ja kahdeksan prosenttia Romaniasta. Aasialaisista epäillyistä 53 prosenttia oli irakilaisia, 21 prosenttia iranilaisia ja 11 prosenttia afganistanilaisia, muista Aasian maista oli vain yksittäisiä epäiltyjä. Afrikkalaisista epäillyistä 18 prosenttia oli kotoisin Nigeriasta ja 18 prosenttia Somaliasta, algerialaisia epäillyistä oli 12 prosenttia, marokkolaisia seitsemän prosenttia, libyalaisia kuusi prosenttia ja ghanalaisia kuusi prosenttia."- (OPTULA)

Nuo prosentit on laskettu aikaväliltä 2009-2012. Hieman kärjistäen: kun ulkomaalaistaustaisia raiskaajia on kaikista raiskaajista sellaiset 25%, on helppo laskea esimerkiksi, että afrikkalaistaustaisia raiskaajia Suomessa on vuosittain vajaa 20 ja tuosta lukemasta esimerkiksi somaleja on tuo vajaa 20%.

Tosiasia lienee yksinkertainen: rikollisuutta ei voida selittää yksin sosiodemografisilla eroilla, saati selittää yksinään ihmisen edustamilla valtakulttuureilla saati uskonnoilla, sillä miltei kaikki täysin toisistaankin poikkeavien kulttuurien edustajat sekä etnisyydet syyllistyvät Suomessa raiskauksiin ja ryöstöihin suomalaisia enemmän. Ja toisen polven maahanmuuttajatkaan eivät selitä suomalaisten omia määriä:

-”Vakituisesti maassa asuvaan väestöön kuului vuosina 2010–2011 raiskausrikoksista epäillyistä 91 prosenttia. Ensimmäisen polven maahanmuuttajat muodostivat Suomessa asuneista epäillyistä 28 prosenttia ja toisen polven maahanmuuttajat vajaan prosentin. Maahanmuuttajien väestöön suhteutettu rikollisuustaso oli raiskausrikoksissa lähes kahdeksankertainen kantaväestön kokonaisrikollisuustasoon verrattuna.”-  (OPTULA)

Myös rikollisten määrät ovat niin pieniä, että ne eivät mitenkään tue hypoteesia yksittäisen kulttuurin saati maantieteellisen sijainnin syntisyydestä: raiskausrikoksesta epäiltyjen määrä  vuonna 2013 oli 473 henkilöä, joista joka neljäs oli ulkomaalaistaustaisia. Toisin sanoen karkeasti laskien sellaiset 120 ulkomaalaistaustaista henkilöä syyllistyy raiskaukseen vuosittain.

Nuo määrät ovat yksittäiselle etnisyydelle niin pieniä, että esimerkiksi suhdelukuja populaatioon verrattuna ei ole kovinkaan mielekästä laskea samalla ajattelen saati aukottomasti todistavan niiden avaavaan koko populaation luonnetta. Sillä missä kohtaa suhdeluku muuttuu koko populaatiota määritteleväksi tekijäksi? Missä menee se raja, jolloin suhdeluku muuttuu oikeasti merkittäväksi? Jos ja kun työtön suomalainen surmaa sellaiset 50- kertaa useammin kuin yrittäjä, niin selittääkö työttömyys ihmisen halua surmata kanssaihminen?:

Kun kinnulalaiset syyllistyvät väkivaltaan eniten koko Suomessa, niin olisiko meidän syytä nyt sulkea Kinnula Suomesta ja pohtia ehkä jopa heidän pakkosterilointiaan? Sillä kauheita väkivallantekijöitä ovat:

Kun ajattelee, että listan toinen pää näyttää tältä…:

 

…niin onhan yli satakertaisen ero väkivaltarikoksissa huikea! Mikä teitä kinnulalaiset oikein vaivaa?

Mutta oikeasti: suhdeluvut ovat aina ’vaarallisia’, kun vertailtavien populaatioiden koot sekä tässä kontekstissa myös rikosten sekä tekijöiden absoluuttiset määrät ovat alhaisia. Esimerkiksi tapaus ’Kinnulan’ kohdalla poliisi selittää asian aivan oikein:

-”Asukasluvultaan pienissä kunnissa pienetkin muutokset rikosmäärissä saattavat vaikuttaa suuresti suhteutettuun rikosmäärään, muistuttaa erikoissuunnittelija Vesa Leppänen poliisin tulostietojärjestelmää ylläpitävästä poliisiammattikorkeakoulusta.”-

Niinpä. Milloin me alamme uskomaan tämän logiikan myös maahanmuuttajiin liittyen?

Mitä me oikein tästä kaikesta opimme:

1. Tilastollinen yliedustus ei automaationa selitä minkään populaation luonnetta.
2. Suomen sisällä suomalaisten oman rikollisuuden suhteen eri alueiden erot ovat merkittävästi suuremmat kuin ovat maahanmuuttajien erot suomalaisiin.
3. Tapa koostaa tilastot pitää ymmärtää ennen kuin niistä tekee yhtäkään johtopäätöstä.
4. Tekojen- sekä tekijöiden absoluuttisten määrien ollessa alhaiset, pienetkin määrät vaikuttavat radikaalisti suhdelukuihin.

Opimme, että ei kannata unohtaa, että mikään ei tee itse populaatioon kuulumisesta rikollisuutta selittävää tekijää: ’kinnulalaisuus’ ei selitä kinnulalaisten yliedustusta rikostilastoissa, kuten ei ’afrikkalaisuus’ afrikkalaisten. Tämä on oikeasti melko yksinkertaista ja triviaalin itsestäänselvää. Mihinkään etniseen tai maantieteelliseen ryhmään kuuluminen sinällään ei selitä ryhmän rikosalttiutta, eikä johonkin etniseen ryhmään kuuluminen voi leimata kaikkia ryhmään kuuluvia yksilöitä. Tämä on se syy, miksi etnisyyden korostaminen esimerkiksi raiskaustilastoissa on tarkoituksellista, leimaavaa demagogiaa, jonka ainoa peruste ovat suhdeluvut, joilla ei ole tuossa tarkoituksessa mitään todistusarvoa.

Muistakaa, että rikoksiin ja erityisesti raiskauksiin syyllistyy vain promilleissa laskettavissa oleva määrä ihmisiä eri populaatioista. Promilleissa. Vuonna 2015 näytti tältä:

-"Selvästi suurimmassa osassa ilmoitetuista seksuaalirikoksista epäilty oli suomalainen. Vuonna 2015 ilmoitetuissa seksuaalirikoksissa, joissa epäilty oli tiedossa, 1 843 rikoksessa epäilty oli suomalainen ja 419:ssä ulkomaalainen. Väestöjen kokoon suhteutettuna seksuaalirikoksista epäiltyinä oli noin 0,03 prosenttia suomalaisista ja lähes 0,2 prosenttia ulkomaalaisista."-

Muistakaa keskittyä vain ulkomaalaisten rikoksiin, sillä ulkomaalaisen tekemänä kaikki on pahempaa! Kyllä se kähmintä on pahempaa, kun se kähmivä käsi on tumma! Rajat kiinni!

Eiku...