Odinisti ja jihadisti, nuo samasta puusta veistetyt harhat
-"Mitä enemmän hän kahlasi linkkejä läpi, sitä enemmän hän alkoi nähdä holokaustissa kysymysmerkkejä, sitä karismaattisemmalta Hitler alkoi hänen silmissään vaikuttaa: mieshän oli pitänyt huolta luonnosta ja omasta väestä.
Historiankirjoitus kertoo, että toisessa maailmansodassa kuoli arviolta kuusi miljoonaa juutalaista miestä, naista ja lasta kansallissosialistien keskitysleireillä, vainoissa ja joukkomurhissa. Juutalaisten joukkotuhoa pidetään niin vakavana asiana, että sen kiistäminen on monissa maissa rikos.
Mika Rannan version mukaan – eli kansallissosialismi.org-sivun version mukaan – holokaustista ei ole löytynyt kunnon todisteita. Ranta ei suostu uskomaan, että juutalaisia olisi järjestelmällisesti tapettu, vaan hänen päähänsä pinttyneen uskomuksen mukaan he ovat kuolleet muihin syihin."-
YLE teki henkilökuvan Soldier Of Odinien perustajasta Mika Rannasta. Moni oli sitä mieltä, että henkilökuvaa ei olisi pitänyt tehdä, sillä se antoi mahdollisuuden kansallissosialismin mainostamiseen sekä itse herra Rannan poliittisen uran mainostamiseen. Se myös normalisoi omalta osaltaan kaduilla partiointia ja vie siltä sitä poliittista terää, jonka ytimessä ovat rasismi, islamin pelko ja halu päästä purkamaan paineita lyömällä.
Ehkä seuraavaksi YLE tekeekin henkilökuvan Jammu- sedästä teemalla 'ajattelin vain lasten parasta'? Ymmärrän siis herra Rannan henkilökuvan kritisoijien perusteet oikein mainiosti.
Mutta artikkelina tuo henkilökuva on sinällään erinomainen ja tuo esille henkilön todellisen luonteen: pikkurikollinen junttimacho, jonka itsetunnottomassa hävinneihin identifioitumisessa asuu todellisuuskriittisyys ja vimma kieltää todellisuus. Tämä henkilökuva ei nimittäin toimi mainoksena herra Rannalle, se ei nimittäin ole hellittelyä täynnä, vaan näyttää, mistä herra Ranta on tehty ja siitä loistaa läpi todellisuuden sekä itsensä kanssa vaikeuksissa oleva pelokas nilkki, joka ei osaa hallita itseään:
-"Viime juhannuksena tuli Mika Rannan sanoin "takaisku". Silloin baariseurueessa tapahtui jotain, joka sai Rannan riehumaan. Hänen sanojensa mukaan syynä oli väärinkäsitys, että hänen vaimoaan olisi lyöty. Yhdelle uhreista jouduttiin operoimaan uusi leuka titaanista, toiselle tuli Rannan mukaan ruhjeita.
Oikeudenkäyntiasiakirjat eivät ole vielä julkisia, mutta Rannan mukaan tapaus on jo vanhojen tuttujen kesken sovittu. Syyttäjä oli kuitenkin toista mieltä, ja ratkaisu törkeään pahoinpitelysyytteeseen kuullaan pian, toukokuun loppupuolella.
Ranta arvelee, että ehdoton vankilatuomio on tulossa. Se olisi ensimmäinen laatuaan.
Aiemmin on tullut sakkoja ja ehdollista, neljän pahoinpitelyn lisäksi kaksi kertaa teräaseen hallussapidosta ja kerran laittomasta uhkauksesta ja kunnianloukkauksista."-
-""Ei sinusta ole mihinkään, vitun tappi." Näistä sanoista Mika Ranta on kiehahtanut lapsesta saakka. Ensin tulee ärtymys, sitten uho, näyttämisen tarve."-
-"Silloin mietin, mitä Suomi ajattelee minusta. En koskaan edes yrittänyt vartijaksi, koska en halunnut kuulla niitä sanoja enää. Että en kelpaa, Ranta sanoo."-
No, voinee sanoa hyvällä omallatunnolla, että ei taida olla herra Rannasta vieläkään mihinkään, sillä 'monille kiusaajistaan hän on kostanut':
-"Vielä aikuisiällä olen muutamalle näyttänyt, että muistatko. Eli siis antanut selkään, Mika Ranta sanoo."-
Hän elää edelleen sen oman koululuokkansa tarinassa. Hän kostaa vielä aikuisenakin. Lyömällä. Mutta aikuinen kostaisi pärjäämällä, näyttämällä kiusaajille, että 'ette te minua nujertaneet', mutta herra Ranta valitsi kiusaajiensa metodin: väkivallan. Ja vaikka minä en kyyneltä tirauta 'selkään saaneiden kiusaajien' vuoksi, niin silti väkivalta ja kosto eivät kuulu dialogin välineistöön sivistyneessä yhteiskunnassa. Ikinä. Mutta väkivalta on selvästi herra Rannan luonto, se on hänen dialogiaan ja se elää myös Soldiers Of Odineissa. Väkivalta ja sen uhka ovat odinistien luonto.
Silti koko artikkelin oleellisin kohta oli ehdottomasti tämä:
-"Sisäministeriön Väkivaltainen ekstremismi -raportin perusteella Mika Ranta on malliesimerkki äärioikeistopiireihin ajautuneesta henkilöstä: turvattomassa ympäristössä kasvanut, epävarma nuori, joka on tehnyt aiemmin rikoksia ja käyttänyt päihteitä. Sellainen, jolle mustavalkoinen maailmankuva tarjoaa voimantunteen."-
Juuri tästä on kyse. Tämä on hyvin oleellista. Siihen on syynsä, että olen usein verrannut odinisteja sekä kaiken maailman rasistihakkaraisia ja immosia jihadisteihin. Kyse ei ole pelkästään siitä, että nuo kaikki ovat poliittisilta kannoiltaan ihmisarvoihin kriittisesti suhtautuvia äärimmäisyyksiä, vaan myös siitä, että näiden ihmisten elämänpolut kohti äärimmäisyyden politiikkaansa ovat olleet hyvin, hyvin samanlaiset. Herra Rannan elämänpolussa toistuvat teemat viina, alemmuuskompleksi, kosto, lyhyt pinna ja väkivalta. Siksi minulle on selvää, miten odinismi sekä jihadismi ovat kummatkin itsetunnottomuuden glorifiointia. Tuossa glorifioinnissa omaa luuseriluonnettaan ei uskalleta kohdata ja sen sietämiseen luodaan vihan oikeuttama todellisuuskriittinen kupla, jonka varaan rakennetaan edes jokin identiteetti, jonka jotenkin uskotaan kestävän.
No, ei se kestä. Ei se kestä häiriötekijöitä. Sen näkee itkunsekaisesta uhriutumisesta kaikkeen kritiikkiin. Odinistit. 'Maahanmuuttokriitikot'. Jihadistit. Saman kuplan, saman harhaisuuden lapset. Enkä siksi ymmärrä, miksi tätä gloriaa pitää avata YLE:n sivuilla. Sitä pitäisi avata terapeutin sohvalla, sillä se on ainoa paikka, joka voisi Mika Rantaakin auttaa. Ja sen hänelle soisin, sillä onhan hänkin ihminen.
Mika Rannan henkilökuvan parasta antia on, että se tarjoaa meille mahdollisuuden katsoa radikalisaation dynamiikkaa tarkasti tutustumalla yhden radikalismilla ajattelunsa vaurioittaneen ihmisen ajatteluun, henkilöhistoriaan sekä luonteeseen.Tämä on tärkeää siksi, että isossa kuvassa meidän ei pidä unohtaa kaikkien tuntemaa radikalisaatiota ja radikalisaation dynamiikkaa. Emme voi ummistaa silmiämme siltä tosiasialta, miten Ranskassa, Belgiassa sekä Iso-Britanniassa on selkeästi havaittu toisen sukupolven maahanmuuttajien kohinneesta riskistä radikalisoitua. Myös rikollisuuden tasot ovat tässä ryhmässä kantaväestöä korkeampi. Tutkimusten mukaan taustalla ovat samat tekijät kuin ovat rikollisuuden riskitekijöinä kaikkialla maailmassa: työttömyys, syrjintä, eristyminen, syrjäytyminen, mielenterveysongelmat. Kuulostaako tutulta? Kuulostaako odinisteilta? Kuulostaako jihadisteilta?
Lisäksi on useita kriminologisen tutkimuksen esille nostamia tekijöitä, jotka löytyvät radikalisaation taustalta. Näitä ovat esimerkiksi kulttuuriset, kuten ympäristön asenteisiin liittyvät tekijät, monenlaiset kielteiset elämänkokemukset, traumaattiset kokemukset, syrjäytyminen, turhautuminen, osattomuuden tunne, huonot perhesiteet ja vielä yksilön ominaisuudet. Kriminologisen tutkimusten mukaan erityisesti seuraavat yksilölliset tekijät myös selittävät alttiutta rikoksiin sekä radikalisaatioon:
- antisosiaaliset persoonallisuustekijät
- päihteiden ongelmakäyttö
- vanhemmuuden puute (rajojen puute, kurin puute jne.)
- perheväkivalta
- väkivallan hyväksyttävänä pitäminen(tämä voi liittyä myös alakulttuuriin)
- matala koulutustaso
Nämä kaikki listatut tekijät ovat juuri niitä, joilla voidaan selittää, ymmärtää ja pyrkiä ennaltaehkäisemään ihan kotikutoista rikollisuuttakin, sillä samat tekijät ovat käytännössä kaiken epäsosiaalisen käytöksen takana. Näillä tekijöillä alkaa hahmottumaan verrattain selkeä sekä tuttu kuva ns. ‘väliinputoajuudesta’, joka ei palaudu sen enempää suomalaiseen kulttuuriin kuin mihinkään etnisyyteenkään: juurisyitä radikalisaatioon ja rikollisuuteen täytyy hakea rikoksiin syyllistyneistä yksilöistä, ei suoraan koko populaatiosta. Sieltä yksilöstä löytyvät ne tekijät yhdessä ympäristön riskitekijöiden kanssa, joilla voidaan tarkemmin suunnitella ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä niin rikollisuudelle yleensä kuin radikalisaatiollekin.
Katsokaa 'Jihadi Johnia' kuvaamassani narratiivissa, niin ymmärrätte helposti, miten samankaltainen on tarina suhteessa Mika Rantaan:
-"Syksyllä 2012 Emwazi oli kuitenkin umpikujassa. Hän oli jumissa Lontoossa, eikä MI5 jättänyt rauhaan. Emwazi oli raivoissaan Britannian valtiolle elämänsä sotkemisesta ja uppoutunut maailmankuvaan, jossa muu maailma järjestelmällisesti sorti muslimeja.
Terrorisminvastainen sota oli osunut lähelle. Emwazin kaverit al-Berjawi ja Sakr oli tapettu Somaliassa Yhdysvaltain ilmaiskuissa.
Emwazin tunteneiden mukaan on selvää, että hän todella halusi muuttaa Kuwaitiin, asettua aloilleen ja perustaa perheen. On silti mahdollista, että Emwazi pyrki Kuwaitiin liittyäkseen siellä jihadistijärjestöön.
Joka tapauksessa se reitti oli tukossa. Emwazi valitsi toisen tien.
Isisin riveihin liittyneiden länsimaalaisten motiiveissa sekoittuvat uskonto ja politiikka.
Aiheesta tehdyn tutkimuksen mukaan päämotiivi on kuitenkin useimmiten henkilökohtainen: elämässään harhautuneet etsivät uutta alkua. Kun syrjäytyneistä tulee jihadisteja, he saavat hyväksyntää ja voivat kokea kuuluvansa johonkin itseään suurempaan."-
Kosto. Hyväksynnän kaipuu. Kuuluminen johonkin. Jengi. Väkivalta. Päihteet. Radikalisaation ja rasismin barbarian kehä syntyy epätasa-arvosta, kurjuudesta, eristyneisyydestä, poliittisesta demagogiasta, vihapuheesta ja toisiaan ruokkivista ääripäistä. Näistä on tehty Mika Ranta, näistä on tehty 'Jihadi-John'. Olen siksi kirjoittanut jo aiemmin monta kertaa terrori-iskuista, että yhtä selittävää tekijää ei niiden taustalla ole ja että maahanmuutto sekä uskonto eivät niitä iskuja selitä. Kun iskujen tekijät olivat rikollisia, päihdeongelmaisia, osa ollut radikalisoituneita ex-vankeja ja jotka eivät edes olleet maahanmuuttajia saati pakolaisia, on helppo nähdä, mistä on kyse: poliittisessa radikalisaatiossa on miltei aina kyse ihmisten eriarvoisuuden ja väkivallan keinorepertuaariinsa hyväksyvän mustavalkoisen toimintakulttuurin omaksumisesta sekä sen lopullisesta toteuttamisesta.
Jihadistit eivät rekrytoi ihmisiä teologisin perustein, vaan identiteettiperustein. Se luo identiteettiä urheista sotureista, jotka taistelevat sodassa, jossa puolustetaan heidän identiteettiään, uskoaan, kulttuuriaan, oppiaan, olemassaoloaan (jota jokin ulkoinen voima uhkaa) ja sitten se tarjoaa sitä luotua identiteettiä jo yhteiskunnasta jo erilleen ajautuneille (eng. 'alienation) ihmisille tarjoamalla tunteen kuulumisesta johonkin, antamalla fiiliksen voimasta ja ajatuksen vallasta ja vallan tunteesta. Aivan samalla metodilla jihadistit luovat identiteetteihin perustuvaa rintamalinjaansa kuin luo ISIS:in vastinkappale, nuo isänmaalliset oikeistolaisetkin: kummatkin ovat puolustamassa omia arvojaan, omaa identiteettiään, omaa kulttuuriaan, omaa uhatuksi määrittelemäänsä olemassaoloaan. Siksi on helppo sanoa: samaa sontaa, eri paketeissa, joka ytimeltään on pelon politiikkaa.
On hyvin oleellista ymmärtää, että samalla tavalla kuin kotikutoiset ’isäm maalliset’, niin esimerkiksi ISIS:inkin rintamassa olevat temppeliritarit ovat niitä, joita propaganda vie ja jotka ovat syrjäytyneitä ja sivuraiteilla yhteiskunnasta jo muutenkin. Tähän iskevät kummatkin: niin ISIS kuin 'isäm maallinen' hulluuskin. Siksi meidän on alettava puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Jos me syytämme kaikesta pahasta vain islamia ja maahanmuuttoa, me puhumme vääristä asioista. Ja jos me edelleen ylläpidämme rasistista diskurssia ja hyväksymme sen ikään kuin lähtökohtana ja totena, me vahvistamme jihadistien sekä odinistien tarinaa.
Lopetetaan tämä.
Meillä ovat malliesimerkit jo olemassa. Meillä 'Jihadi-John', meillä on Mika Ranta. Me tunnistamme ääripäät ja me tunnistamme mekanismit äärimmäisen ajattelun taustalta. He ovat samasta puusta ja heidän tarinansa ja taustansa ovat hyvin samankaltaisia.
Kun me haluamme ennaltaehkäistä radikalismia, katso Mika Rantaa. Kuuntele Mika Rantaa, sillä hän todiste siitä, mitä viina, alemmuuskompleksi, mustavalkoinen harhaan perustuva maailmankuva, halu kostaa, kiusaaminen sekä väkivallan ihannointi saavat aikaan ja mihin ne johtavat.
Jos Mika Ranta olisi asunut Englanissa, hänestä olisi tullut 'Jihadi-John'. Mieti sitä, ihminen. He ovat kuin kaksi marjaa.
