Onko Timo Soini seuraava Kekkonen?
Näin kuvailtiin presidentti Kekkosen vallan viimeisiä aikoja vuodelta 1981.
Sekavuus.
Pelko.
Pakokauhu.
Mureneva todellisuus.
Mureneva suosio.
Ajatusten nakkimuki.
Näillä sanoin minä puolestani kuvailisin Timo Soinin viime aikaisia ulostuloja 'plokissaan'.
Timo Soini taisi seota lopullisesti nähtyään tämän päivän gallupit.
Koville ovat takinkäännöt ja natseille puolueen luovuttaminen ottaneet. Niin ottaisi kyllä minullakin ja hävettäisi. Miten tapahtuikaan se, että nuiva falangi olikin yhtäkkiä kaikissa vastuullisimmissa positioissa puolueen mandaatilla? Varoitettiin kyllä, mutta Iivisniemen Isä Soini ei kuunnellut. Ja miksi olisikaan kuunnellut, eivät kaikkivoipaiset kuuntele, heitä kuunnellaan. Paitsi ei täällä oikeassa todellisuudessa, Niuvanniemi onkin sitten ihan eri juttu. Vai oliko se sittenkin Nuivannniemi?
Puhutaan soinia ja soinistetaan suomenkieli: ei järki päätä halkaise ja viisaus miestä elätä. Voita leivän päälle ja nakkimukin perässä Vermoon. Siellä sielu lepää, vaalit olivat ja menivät ja minä voitin.
Annetaan me kommareiden polkea fillaria, annetaan me autollemme hanaa. Niille kaikille. Kyllä autoja pitää miehellä olla. Nakkimukia ja kaljaa. Onko niitä? Suomijätkä ei pupusalaatilla pärjää.
Joskus vaan käy niin, että perussuomalainen töppäilee. Ei se haittaa, kuka meistä virheetön olisi? Harjataan huolella. Fist bumbataan, kun tavataan.
Lässytys lyö takaisin. Minä en lässytä. Kyllä maailmaan löysää mahtuu. Vihertuherruksella ja lässytyskristillisyydellä ei sieluja pelasteta. Minä voin sanoa mitä huvittaa ja sitten olla sanomatta ja kiistää kaiken ja takit kääntyvät tai sitten takit eivät mahdu enää edes päälle. En minä välitä, kunhan Audissa on dieseliä tankissa ja navigaattorissa Vermon osoite.
Ja näin sitä Timo Soini, tuo politiikan bile-Dani kirjoittaa:
-"Vitteriin mahtuu lyhyitä tokaisuja. Meikäläisen media sanoo markkinamies. Uutinenkin. Jos toisilleen viittaavat toimittajat niin haluavat. Vitteri kuulemma sopisi minulle. On ilmeisen yksinkertainen väline.
Tänään en keksi punavihreästä ”älymystöstä ” mitään sanottavaa. Tuohtumus lykkäääntyy tuonnemmaksi. Plokin tarkoitus? Esittää omia mielipiteitä. Perustellen tai perustelematta. Soinin sananvapautta."-
Näin kirjoittaa meille siis ulkoministeri. Ihan muina miehinä. Oikeasti. Ja tätä se on ollut viimeaikoina.
Nakkimukia.
Fillarikommunisteja.
Kiviterapiakommunisteja.
Vihertuherrusta.
Kasvisruoka, kuka maksaa?
Melkoista. Huomion muualle siirron kaipuu elää väkevänä Soinin traktaateissa. Soinin kirjoitusta avattiin hieman ja huolta se järjettömyydessään herättää:
Minä olen varma, että Soini on seonnut. Nuo herra Ulkoministerin plokit ovat uskomatonta ryönää, joiden viesti lähinnä on ilkkuminen, nönnönnöö ja Vermon ravit. Noissa kirjoituksissa ei ole päätä eikä häntää, rakenne on poukkoileva kuin kirjoittajalla olisi ADHD ja dementia samaan aikaan.
On ehkä kysyttävä, onko Suomen ulkoministeri kunnossa hoitamaan tehtäviään? Plokikirjoitukset henkivät huonoa henkistä kuntoa juuri nyt. Olemme kansainvälisesti haastavassa tilanteessa ja ulkoministeri on lähinnä kiinnostunut Vihreistä, polkupyöristä ja kommunisteista.
On ehkä kysyttävä suoraan, kun ulkoministeri kirjoittaa toistuvasti aivan sekavia ja todellisuudesta irti olevia plokauksia, johtuuko se a) alkoholiongelmasta, b) fyysisestä terveyden pettämisestä, c) henkisestä sairaudesta, d) stressistä johtuvasta lyhytkestoinen psykoosista vai e) jostain muusta syystä.
Olen huolissani. Olen kansalainen. Onko Soini uusi Kekkonen? Näin niitä asioita vaan koetaan.