Sukupuolielinten kohtaamisia (ja hieman rakkaudesta) #Avioliittolaki
Eduskunta on aloittanut keskustelun kansalaisaloitteesta, joka haluaisi hyllyttää ensi maaliskuussa voimaan tulevan tasa-arvoisen avioliittolain. Oli etukäteen selvää, että keskustelu tuskin tulee olemaan laadukkaampaa kuin oli taannoin tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyssä.
Eikä se tosiaan laadukasta ollut. Ihan samaa huttua kuin aiemminkin, vain puudeleista ei taidettu puhua. Ainakaan vielä.
Kansanedustaja Niikko jatkoi samaa jurnutustaan kuin aiemminkin ja hän koki soveliaaksi myös loukata erään lapsen vanhempaa pohtimalla, miten mies ei voisi olla hyvä kasvattaja lapselle. Tai siis homomies, sillä homot eivät ole herra Niikon mielestä oikeutettuja olemaan lasten vanhempia, sillä jostain syystä lapsen pitäisi saada olla juuri äidin rinnalla. Tämä ajatus ei minulle avaudu. Sillä miksi herra Niikko kuvittelee äidin rinnan olevan jotenkin autuaaksi tekevä paikka? Miksi siitä pitäisi lapselta kysyä? Pitäisikö lapselta kysyä myös vanhemman oikeudesta edes tehdä lapsi? Miksei lapselta kukaan kysy, halusiko hän edes syntyä? Miksei kukaan infoa lapselle heti synnytyksen jälkeen, että olisi jälkiaborttia tarjolla? Miksei kukaan kerro lapsiressulle, että vinkkaat vaan nyt heti synnytyksen jälkeen silmällä jälkiabortille 'kyllä' tai 'ei'! Miksei kukaan ajattele lapsen tunteita ja toiveita? Ei minultakaan kukaan kysynyt haluanko syntyä. Törkeää! Eikä erityisesti kukaan välittänyt siitä, että minun mielipidettäni ei todellakaan kysytty, kun minun kanssani samaan kohtuun tungettiin vielä veljeni samaan aikaan. Voitteko jumalauta kuvitella, miten ahdasta meillä oli siellä pimeässä kahdestaan? Eikä minulta kysytty mitään!
Mika Niikko, uutinen sinulle: lapselta ei tavitse kysyä, kaipaako hän äitiään. Herra Niikko, kysymyksesi on vain loukkaava ja ennakkoasenteinen ja tuolla tavalla vain tuputat omaa arvomaailmaasi kaikkien arvomaailmaksi. Ja herra Niikko, lasten saaminen on aikuisten päätös, ei lasten. Minusta on outoa, jos et tosiaan tätä tiennyt.
Herra Niikko ja muut aidomman avioliiton jurnuttajat puhuivat - jälleen kerran - lasten oikeudesta isään ja äitiin. Tämän tekee hyvin ironiseksi se, että nämä samat lasten oikeuksien puolestapuhujat unohtavat pyhät puheensa lapsen oikeuksista välittömästi, jos lapsi on pakolainen. Nämä niikot ja muut tekopyhyydestä uran itselleen tehneet jeesustelijat puhuivat siitä, miten perhe on pyhä ja miten se on yhteiskunnan perusyksikkö - paitsi silloin, kun se perhe on erilainen. Jos perhe koostuu vaikka kahdesta miehestä, puheet unohtuvat ja Raamatulla lyödään päähän niin, että tärinä käy.
Minä kerron teille nyt lyhyesti muutamia salaisuuksia, kuten kerroin jo tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyn yhteydessä. Yksi oleellinen salaisuus on, että tasa-arvoinen avioliitto ei vaikuta lapsiin yhtään millään tavalla. Toistan: ei millään tavalla. Tämä johtuu ihan yksinkertaisesta syystä: samaa sukupuolta olevat lasten kasvattajat eli vanhemmat ovat ihan tavallisia ihmisiä. Toistan: ihan tavallisia ihmisiä, joten he myös kasvattavat ihan tavallisia ihmisiä.
Minä olen enemmän huolissani niistä, jotka eivät tätä halua ymmärtää.
Nämä 'aito-avioliitto'- ihmiset eivät nimittäin ole selvästikään ihan tavallisia ihmisiä, sillä he kieltäytyvät kohtelemasta toisia ihmisiä inhimillisesti ja ovat valmiita epäämään ihan tavallisilta ihmisiltä sellaisia oikeuksia pois, jotka kuitenkin kuuluvat ihan tavallisille ihmisille. Nämä aito-avioliitto- ihmiset puhuvat lasten oikeuksista, luonnollisuudesta sekä tietenkin Raamatusta.
Minä voin kertoa teille toisenkin salaisuuden: lapsella ei ole mitään oikeutta isään sekä äitiin. Sellaista oikeutta ei nyt vain ole. On täysin turha esim. sanoa näin:
-”Vastustan sukupuolineutraalia avioliittoa, koska puolustan lapsen oikeutta isään ja äitiin.”-
Rautalankaa: oikeutta isään ja äitiin ei ole olemassa. Piste.
Jos nimittäin olisi, avioerot kiellettäisiin lailla, yksinhuoltajuudesta rangaistaisiin välittömästi ja jos toinen vanhempi sattuisi kuolemaan ennen kuin lapsi on täysikäinen, sitä paheksuttaisiin julkisesti jälkikäteen ja lapset otettaisiin huostaan moisesta vaarallisesta kasvuympäristöstä. Myös lasten tekoon olisi olemassa soveltuvuustestit, sillä ’onhan lapsella oikeus isään ja äitiin’. No, ei ole. Lapsella ei ole mitään oikeutta isään tai äitiin.
Mutta lapsella on oikeus tulla kohdelluksi ihmisenä, inhimillisesti:
-”…tunnustavat, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä, ottavat huomioon, että lapsen tulisi olla täysin valmis elämään itsenäistä elämää yhteiskunnassa ja häntä tulisi kasvattaa Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa julistettujen ihanteiden hengessä sekä erityisesti rauhan, ihmisarvon, suvaitsevaisuuden, vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden hengessä.”-
Kun seuraavaksi siis kuulette puheita lasten oikeuksista, niin muistakaa yllä oleva lainaus, sillä se sisältää kaiken oleellisen: lapsen oleellinen oikeus on tulla rakastetuksi, ei elää perheessä, jossa on isä ja äiti.
Myös heteroavioliiton ’luonnollisuuteen’ vetoavat argumentit avioliittolain perusjargonissa ovat minun suosikkejani. Sillä ’homoilu’ on yhtä luonnotonta kuin ovat antibiootti, rokotusohjelma tai lääkärillä käynti: nämä kaikkihan sotivat kaikkea mahdollista 'luonnollisuutta' vastaan. Kun te ’aidommat’ ihmiset alatte kuolemaan luonnollisesti ilman luonnollisiin prosesseihin puuttumista, te alatte itse elämään, kuten julistatte. Ei tämäkään vielä homoilusta luonnotonta tee, mutta tekisi teistä aidommista ihmisistä edes hitusen johdonmukaisia ja uskottavia.
Lisäksi en voi olla pohtimatta, ovatko S/M, vaippoihin pukeutuminen, kumiset nuket ja - lampaat, pissa ja kakka, sukkahousut sekä perus nyrkkipaini liukuvoiteella kuitenkin ihan 'luonnollisia' asioita? Vai mihin se raja vedetään? Onko oleellista vain se, että kulli tapaa pimpan? Onko kaikki luonnollista, kunhan se tapahtuu näiden kahden elimen kohtaamisen kontekstissa? Mutta homostelu: luoja paratkoon, miten perverssiä!
Minä kerron teille jälleen yhden salaisuuden: homous on ihan luonnollista. Homous ei moraalinen kysymys. Homous on ihmisen ominaisuus. Homous ei määritä ihmiset tekoja. Homous ei ole sairaus. Homous ei ole mikään luonnevamma saati perversio. Homous ei ole hävettävä asia. Homous vain on. Siksi tasa-arvoinen avioliittolaki ei rapauta moraalia, eikä se pilaa yhdenkään lapsen elämää.
Tasa-arvoinen avioliittolaki ei myöskään pakota miehiä menemään naimisiin miesten kanssa. Miehet saavat edelleen mennä naimisiin naisten kanssa – ja päinvastoin. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei tule lisäämään homoutta ja homojen määrää. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei myöskään pilaa esimerkiksi minun avioliittoani, joka on solmittu vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Avioliitossa ei nimittäin ole kyse siitä, miten sukupuolielimemme kohtaavat toisia sukupuolielimiä. Me tavalliset ihmiset nimittäin ajattelemme jotain ihan muuta, kun me menemme naimisiin: me ajattelemme rakkautta ja tulevaisuutta yhdessä, emme sitä, miten sukupuolielimemme kohtaavat hääyön humussa ja mitä kaikkea tulemmekaan ruumiimme aukkoihin vielä elämämme aikana tunkemaan. Avioliitto ei ole sukupuolielinten liitto, vaan se on kahden ihmisen välinen sopimus ja lupaus loppuelämästä yhdessä. Avioliitossa ei ole kyse sukupuolielinten kohtaamisesta, vaan jostain ihan muusta.
Minä olen oikeasti huolissani noista 'aidomman avioliiton' takana seisovista ihmisistä: he ajattelevat aivan liikaa seksiä. Se ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten maailmaa ympärillään hahmottaa, jos jatkuvasti joutuu pohtimaan, miten ihmiset makuuhuoneissaan tai kellareissaan omia himojaan tyydyttelevät. Ihan oikeasti: miettikää jotain muutakin välillä.
Se, mistä olen erityisen huolissani, on näiden aidompien ihmisten pyrkimys demonisoida toisia ihmisiä. En voi olla pohtimatta, miten näiden aidompien ihmisten lapset kiusaavat homojen lapsia ja sitten he toteavat: ”Katsokaa, niiden homojen lapsia kiusataankin! Ettekö te välitä lapsista, kun te homostelijat aiheutatte vain sen, että lapsia kiusataan? Eikö kukaan enää välitä lapsista? Senkin itsekkäät homot!”
Niinpä. Toki ne lapset voisi esimerkiksi kasvattaa sellaisiksi, että homoudessa ei ole mitään ihmeellistä. Ne lapset voisi kasvattaa sellaisiksi, että siinä ei ole mitään outoa, kun näkee perheen, jossa on kaksi naista tai kaksi miestä. Te aidommat ihmiset nimittäin ihan itse kasvatatte niistä lapsistanne niitä kiusaajia. Te kasvatatte omista aidomman perhekoostumuksen lapsista niitä lapsia, jotka kiusaavat muita. Ettekö te oikeasti häpeä itseänne? Miten teillä voi olla oikeus pitää niitä lapsia, kun ette osaa heitä kasvattaa? Missä ovat teidän lastenne oikeudet olla tulematta teidän kasvatuksenne pilaamiksi? Missä ovat teidän lastenne oikeudet olla kuulematta sitä paskaa, jota eduskunnassa asti sullotte eetteriin? Miten te kehtaatte?
Minä olen myös huolissani tuon 'aidomman' avioliiton kannattajista. Jokin on nimittäin pahasti pielessä itse avioliiton kunnioituksessa, kun puolet avioliitoista päättyy eroon. Miksi tähän hirvittävään tosiasiaan ei puututa, sillä avioeroilla on tutkitusti vaikutusta lasten hyvinvointiin? No, ei tämä minua oikeasti yllätä, sillä ihminen on kautta historian halunnut ensisijaisesti kiusata vähemmistöjä, ei enemmistöä.
On helppo yhtyä Emma Karin tuoreisiin sanoihin:
-"Seksuaalivähemmistöt ovat joutuneet kuuntelemaan tätä keskustelua vuosikymmeniä. He ovat joutuneet kestämään syytöksiä ja vähättelyä. Kun olen keskustellut näiden perheiden kanssa, näiden perheiden, äitien ja isien, päällimmäinen tunne on ollut se, että ei kai taas: ei kai taas revitellä kaikkien edessä niitä kylmiä ja ilkeitä sanoja."-
Minulla on pyyntö teille, aidomman avioliiton ihmiset: lopettakaa ihmisten kiusaaminen, lopettakaa jurnutus. Rakastakaa ja rakastelkaa. Sitä varten elämä on.
Minä ainakin itse teen kaikkeni, että tuota elämänohjetta noudatan. Myös tänään.
Ja kun nyt nousen tästä sohvalta, käyn sanomassa pojilleni hyvää yötä ja kaivaudun vaimoni kanssa saman peiton alle, en minä aio kysyä etukäteen omilta lapsiltani, olisivatko he mieluummin tuossa hetkessä äitinsä silittämänä nukahtamassa vai kelpaanko minä, mies, vanhempi, kasvattaja. Ja juuri tämä tekee minusta vanhemman, sillä minä olen päättänyt, miten lapseni joutuvat kasvamaan läheisyyden, kosketuksen ja välittämisen ilmapiirissä. Tämä on oleellista, herra Niikko, ja tämä on luonnollista. Läheisyyteen riittää, että olet ihminen.
Ja se, mitä aion tehdä nyt vaimoni kanssa ja millä tavalla, sitä en teille paljasta. Mutta on se sitten tavaltaan ja muodoltaan mitä tahansa, se ei määritä minua vanhempana.
MOT.
