'Suvakin kuolema ei ole koskaan turha' ja Suomi vuonna 2016 #Imatra
Kolme ihmistä tapettiin Imatralla.
Ei ole sanoja. Ne ovat liian latteita, liian mitättömiä, liian heikkoja. Kun paha on läsnä, sanat takertuvat kurkkuun, jumittuvat sormenpäihin. Sana ei aina toimi.
Minä toivon, että surmattujen perheet saavat jonain päivänä sydämeensä elämän takaisin ja juuri nyt minä toivon heille apua, tukea ja aitoa mahdollisuutta vihata ja olla vihaisia. Minä toivon, että elämä ei katoa heidän sielustaan ja minä toivon, että he eivät anna surun viedä.
Elämän on voitettava. Elämä voittaa. Elämän on voitettava. Sillä muuten tämä voittaa:
'Suvakin kuolema ei ole koskaan turha'. 'Hyvä, oikiaan lumppuun osui'. 'Itsepähän tuota halusi'.
Minä haluan uskoa siihen, että elämä voittaa, sillä muuten tuo viha sairastuttaa vielä useamman ihmisen mielen. Tuo viha on sairasta. Tuo viha on pimeää hulluutta. Tuo viha on surullista. Ja tuo viha on arkea juuri nyt.
Meillä Suomessa asuu ihmisiä, jotka eivät kykene sietämään tilannetta, jossa koko muu kansa ei tee juuri, kuten he haluavat. Ehdoitta. He sanovat, että 'heitä ei kuunnella'. Mutta kyllä heitä kuunnellaan ja heitä on kuunneltu, eikä siitä kuuntelusta ole kyse lainkaan. Kyse on siitä, että nuo ihmiset vaativat ehdotonta tottelemista, eivät kuuntelemista. Ja näiden ihmisten jäykkä sielu ei siedä sitä, että kaikki eivät tottele. Ja siksi he vihaavat. He eivät osaa muuta.
Nämä vihaavat ihmiset ovat niitä, jotka solvaavat virpomaan tulevia lapsia, jotka elävät kuin normaalit suomalaiset ja seuraavaksi he kertovat kammoksuvansa sitä, kun maahantulijat eivät elä tapojemme mukaan.
Meillä Suomessa elää ihmisiä, jotka ensin vaativat kerjäämisen kieltämistä, mutta sen jälkeen he kerjäävät rahaa maksaakseen vihapuheesta saamansa sakot.
Nämä samat ihmiset kertovat kaikkien muslimien olevan raiskaajia, kun heistä muutama promille raiskaa täällä Suomessa, mutta kun 11% suomalaisista pitää naista syyllisenä raiskauksiin, jos nainen ei kiellä tarpeeksi selkeästi, niin se ei pidä paikkaansa, kun otos on liian pieni.
Näiden ihmisten mielestä muslimin teon takana on aina kulttuuri, mutta suomalaisen dorkailun taustalla on aina yksittäisen ihmisen tragedia, satunnainen hulluus, mielenvikaisuus. Nämä ihmiset eivät suostu näkemään pahuutta omassa, vaan se siirretään vieraaseen, outoon, jotta ei tarvitse kohdata itseään.
Nämä samat ihmiset tekevät itsestään vaikka rikosilmoituksia omassa marttyyrihakuisuudessaan ja kun saadaan tuomio, syytetään tuomiosta vihervasemmistoa. Tuomion jälkeen kerrotaan, miten omaiset kärsii, mutta niillä ihmisillä, jotka kärsivät tuomitun omista puheista, ei tietenkään ole mitään väliä.
Ja sitten siitä omasta tuomiosta tietenkin valitetaan hovioikeuteen, tuhlataan yhteiskunnan rahoja omana vaalikampanjana ja sitten syytetään muita loisimisesta.
Nämä ovat niitä ihmisiä, joiden mielestä ulkomaalaisen raiskaus on aidompi raiskaus kuin suomalaisen tekemänä, sillä suomalaisen tekemänä raiskaus johtuu henkilökohtaisesta tragediasta ja tietenkin minihameesta, mokoma huora!
Nämä ihmiset ovat niitä, joille joku burka on suoraan Saatanasta ja on ihan kamalaa, kun nainen ei haluakaan näyttää tissiä. Mutta toisaalta, jos näytät sitä tissiä, olet heti huora ja halpa ja sinut voisi vaikka raiskata, jotta tajuaisit.
Nuo ihmiset ovat niitä, jotka loukkaantuvat rasistiksi kutsumisesta. Ei siis saisi kutsua ihmistä rasistiksi. Tulee paha mieli. Silti juuri nuo samat ihmiset kokevat olevan täysin oikeutettua kulkea muslimin perässä ja kutsua heitä esimerkiksi nimellä raiskaajaraiskaajaraiskaajaloinenloinenloinenloinenloinenloinenterroristiterroristiterroristiterroristiterroristimuslimipaskamuslimipaskamuslmipaskamuslimipaskamuslimipaskamuslimpaskaaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriraiskaajaraiskaajaraiskaajaloinenloinenloinenloinenloinenloinenterroristiterroristiterroristiterroristiterroristipummipummipummipummipummipummipummipummimuslimipaskamuslimipaskamuslmipaskamuslimipaskamuslimipaskamuslimpaskaaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeriaavikkoneekeri ja sitten kutsua väliin tulevaa naista kommari-vitun-suvakkihuoraksi, sillä sananvapaus on pyhä ja sitä tulee kunnioittaa.
Nuo Imatran 'suvakkien' kuolemasta ilakoivat ihmiset ovat juuri niitä, jotka ihan vakavissaan uskovat nationalismin olevan jokin ratkaisu maailman ongelmiin. Siis sellaisen nationalismin, jossa määritellään selvät rajat eri etnisyyksille ja sitten määritellään ne rajat myös ihan fyysisesti, valtioiden välille. Jokainen kansa on oikeutettu omaan valtioonsa, kuulen jo korvissani isänmaallisen huutavan!
Nämä samat ihmiset vain unohtavat, että nationalismi ei ole toiminut ikinä. Keksimisensä jälkeen 1800- luvulla se on aiheuttanut enemmän ruumiita kuin mikään muu aate tai uskonto yhteensä. Nationalismin tuhoisuuden syy on yksinkertainen: rotu saati tarkkarajainen etnisyys eivät ole minkään hyvän alkua, vaan itsekkyyden aiheuttamaa turmeltunutta loppua, joka loppujen lopuksi aiheuttaa yhteiskunnan luonnottoman kuoleman. Surullista, mutta historian todeksi osoittamaa.
Ja silti tuosta kahelista nationalismista huumaantuneet ihmiset uskovat aatteeseensa, joka aiheutti nuo viime vuosisadan maailmanpalot.
Nuo ihmiset ovat täällä nyt. Vaatimassa. Vihaamassa.
Minulla on paljon sanoja noille, jotka vihaavat ja luovat ja muokkaavat vihapuheellaan juuri sitä ympäristöä, joka hyväksyisi helpommin väkivallan, ihmisten huonon kohtelun ja joka normalisoisi eri oikeudet eri ihmisryhmille.
Mutta minulla ei ole sanoja, joilla kykenisin kuvaamaan kaiken sen murheellisen halveksunnan, jota tunnen Imatran surman tekijää kohtaan juuri nyt. Te nuivat hullut voitte ilakoida kuolleesta demarista, mutta minusta helvetistä ei löydy ampujalle tarpeeksi syvää loukkoa, jonne hän ansaitsisi päätyä.
Minä toivon, että ampuja saa ansionsa mukaan.
Ja niille, jotka puhuvat surmista tavalla, jossa 'suvakki' ansaitsi kuolemansa, koskee myös tuo toive karman laista ja ansiona mukaan saamisesta. Heidän ansaitsemansa karman laki on tulla jauhetuksi jauhelihaksi ja tulla syötetyksi sioille. Tällä tavoin heistäkin voisi olla jotain hyötyä ja vain tällä tavalla he voisivat tehdä oikein edes kerran elämässään. Sikaparat eivät vain tuota kohtaloa ansaitse, viattomat eläinparat.
Sananvapaus.
Sananvapaus on hieno arvo, eikö vain? Minä voisin sanoa vaikka toivovani luodin kulkevan perussuomalaisen korvasta toiseen, jotta heidän päässään edes hetken olisi jotain: se luoti.
Miltä maistuu? Miltä tuntuu tuo sananvapaus? Ymmärrättekö, jos me puhumme toisistamme tuolla tavalla, me ihan oikeasti otamme askeleita kohti hautausmaata. Emme me voi puhua tuolla tavalla toisistamme. Emme me voi jatkuvasti hekumoida väkivallalla. Emme enää. Nuo puheet ovat menneet liian pitkälle.
Ja nuo minun puheeni olivat vain esimerkkejä, ne olivat poleemista provokaatiota, jotta te kaikki ymmärtäisitte, mistä minä puhun.
Väkivallalla hekumointi ja väkivallan teoista puhuminen ovat periaatteessa hyvinkin eri asioita, mutta noilla puheilla ja itse teoilla on selkeä, keskinäinen roolituksensa: puheilla luodaan valmiutta väkivaltaan ja ne ovat puhdasta dehumanisointia - ja itse väkivalta on sen puheen manifestaatio. Nämä kummatkin tarvitsevat toisensa. Kun ihmistä ei näe ihmisenä, vaan 'loisena' tai 'suvakkina, joka ansaitsee kuolemansa', on häntä helpompi kohdella huonosti. Ja tämä on ilmiö, joka on tuttu kaikkialta maailmasta, koko sen dokumentoidun historian. Ja minua hieman huolettaa, sillä meillä on esimerkiksi hallituksessamme asti puolue, joka puhuu aktiivisesti ja jatkuvalla syötöllä ihmisistä dehumanisoiden 'suvakkeina', joka nyt Imatralla ansaitsi kuolla.
Me tiedämme, miten nykyinen nationalistinen, populistinen liikehdintä elää ongelmista ja niiden etsimisestä. Mutta kun kädessäsi on vasara, näet vain nauloja. Populistinen liikehdintä ruokkii tarkoituksella epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, jossa epäoikeudenmukaisuudeksi riittää jo se, että muut ihmiset saavat samat oikeudet kuin on jo muilla. Me myös tiedämme, miten taloudellinen eriarvoisuus on Suomessa lisääntymässä ja me tiedämme, että Suomen talousnäkymiä pidetään yleisesti huonoina, mutta populistinen tyhjän päälle putoamisen boostaaminen viholliskuvineen vain synnyttää vihaa ja luo halua käpertyä ja mennä piiloon. Ihmiset ovat huolissaan. Maailma on sekava ja hankala. Mutta ei se toisiamme vihaamalla parane.
Ja tiedättekö mitä, ihmiset? Meidän on siedettävä toisiamme. Ja vaikka me olisimme jumalauta kuinka erimielisiä tahansa, meidän on lopetettava puhumasta 'suvakkihuorista' ja meidän on lopetettava ihmisten dehumanisointi.
On olemassa asioita, joiden tapahduttua katsotaan peiliin ja todetaan, ettei mikään erimielisyys, ei mikään aate, ei mikään uskonto, ei yhtään mikään politiikka, voi olla oikeutus sille, että jopa kuolemantapausten sekä kuolemista riemuitsemisien jälkeen, me oikeutamme vihapuhetta ja kuolleita ihmisiä jonkun toisen tahon puheilla ja teoilla. Kun me mitätöimme pahan toisella pahalla, me emme tuomitse pahaa lainkaan.
Minä toivon, että Suomi alkaa heräämään siihen, miksi puheella on merkitystä. Me muokkaamme puheella ympäristöämme, jossa me elämme. Me vahvistamme väkivaltaa oikeuttavaa keskustelua, jotta viha ei tuntuisi väärältä ja me kutsumme sitä sananvapaudeksi. Meidän on alettava vetämään rajaa. Meidän kaikkien. Meidän jokaisen. Nyt.
