Tänään on tilipäivä
Tänään on tilipäivä.
Tänään on tilipäivä, jona ulosmitataan arvomme ja sielumme.
Minun tilipäivänäni meillä on rohkea kansa, joka kukistaa hulluuden nimeltä rasismi, pelko ja viha. Tuo rasismin, pelon ja vihan kupla, jossa niin monet elävät vaatien rajojen sulkemista ja ihmisten sortamista ja naisten raiskaamista, tulee puhkeamaan ja katoamaan vain muutamien hullujen hellimäksi totuudeksi terapeutin sohvalla.
Meidän ihmiset elämä on kietoutunut yhteen näinä rankkoina aikoina, jolloin vihan visva tunkee korvistamme ja silmistämme meidän sydämiimme sekä sieluihimme. Niiden sydämet ja sielut, jotka peittyvät vihan mustalla liejulla, ovat kuolleita. Mutta meidän tulee herättää heidät henkiin, sillä hekin ovat ihmisiä. Ihmisiä, jotka vihaavat.
Minä en vihaa vihaisia ihmisiä. Minä olen vain vihainen siitä vihan visvasta, jota he sylkevät. Minä en vihaa ihmisiä, sillä sitä vihaa on ollut aina, eikä se viha ole ikinä korjaantunut vihalla. Vihaa on ollut aina ja vain kohde muuttunut. Mutta ei viha ole poistunut. Viha on inhimillistä. Viha on luonnollista. Minä vihaan omien pelkojen ja ennakkoluulojen ensisijaistamisen vaadetta ja sitä, että niillä peloilla vaaditaan muita toimimaan vain ylläpitäen niitä pelkoja ja hyväksyen ne pelot tekemällä niistä mielipiteitä, jotka ohittivat tosiasiat. Tämä on vihan kehä, jota meidän ei tule, eikä tarvitse hyväksyä. Ei meidän tule peloilla oikeuttaa huonoa käytöstä. Ei meidän tule pelkureiden pelkoja nostaa kaikkien meidän peloiksi. Sillä emme me kaikki ole peloissamme, emmekä me kaikki ole pelkojemme sokeuttamia.
Tänään on tilipäivä. Vihan tilipäivä.
Ei meidän tule vihata, vaan meidän tulee halata ja rutistaa heitä, jotka pelkäävät. Niin me teemme lapsillemmekin, kun heitä pelottaa. Kun mörkö asuu sängyn alla, ei siihen vastata vihalla. Siihen vastataan halauksella, siihen vastataan keskustelulla, siihen vastataan pelko purkamalla.
Tänään on tilipäivä, jolloin me sanomme: Suomi ei syntynyt peloista. Tänään me sanomme: me emme pelkää. Tänään me sanomme: me emme anna pelon pilata tätä maata vain siksi, että pelolla halutaan perustella tämän maan epämiellyttäväksi tekeminen, jotta vieras ei viihtyisi täällä. Tänään me sanomme: me emme halua pilata tätä maalta vierailta, sillä silloin me pilaamme tämän maan myös itseltämme.
Tänään on tilipäivä.
Minä en halua lasteni joutuvan todistamaan, miten toisia lapsia kutsutaan ulosteen värisiksi, enkä minä halua lasteni joutuvan todistamaan sitä, miten toisille lapselle sanotaan bussissa, miten heidän pitää lopettaa laulaminen, sillä ’neekerit eivät täällä laula’. Minä en halua, että lapseni joutuu kuuntelemaan pysäkillä matkallaan kouluun, miten toisille lapsille sanotaan, että ’kävelkää, minä en halua maksaa matkojanne’. Minä en halua, lapseni joutuu näkemään, miten toisten lasten naamalle syljetään.
Tänään on tilipäivä, aikuiset ihmiset. Teidän on päästävä eroon peloistanne, sillä pelkonne te siirrätte lapsiinne. Älkää pilatko sitä, mikä on kaikkein arvokkainta: lapsianne. Vihatkaa, mutta älkää siirtäkö vihaanne heihin, jotka eivät sitä ole ansainneet. Olette oikeastaan sen velkaa lapsillenne. Ottakaa mallia heistä, sillä eivät he vihaa. Katsokaa lapsianne, tutkikaa puheitanne, ovatko lapsenne ansainneet ne? Katsokaa itseänne. Katsokaa pelkojanne. Katsokaa vihanne taakse.
Tänään minä unelmoin ihan tavallisesta kansasta. Sellaisesta ihan tavallisesta kansasta, joka on tarpeeksi rohkea siihen, että se ei vihaisi.
Ei meidän tarvitse olla vahvoja. Ei meidän tarvitse olla mitenkään erityisiä. Meidän tarvitsee vain olla ihmisiä, ihan tavallisia ihmisiä. Ei meidän tarvitse taistella. Ei meidän tarvitse olla sodassa. Ei meidän tarvitse olla alati suureellisia ja puhua uhriutuen kansakuntamme uhista, jotka tulevat ulkoa. Eivätkä ne uhat edes tule ulkoa. Ne tulevat sisältämme. Me teemme ne uhat ihan itse. Me luomme itse niiden uhkien hyvinvoinnin. Me itse teemme vihan hyvinvointiyhteiskunnan.
Tänään on tilipäivä. Siksi tänäänkin on tilipäivä. Siksi jokainen päivä on tilipäivä. Onko teillä tänään tilipäivä?
Vai vihaatteko edelleen?
