’Tuonkin Piispan paikka on köyliönjärven jäällä’ ja päivä, jona minä liityin kirkkoon

 

-”Arkkipiispa kertoo, että kirkossa on varauduttu kielteisiin päätöksiin, joita monet turvapaikanhakijat tämän vuoden aikana saavat. Tämä voi johtaa paperittomiksi  jääneiden ”katoamisiin” ja uuden turvapaikan etsimiseen seurakunnista. 

– Tilanteesta on keskusteltu. Kirkon ovet eivät ole kiinni.”-

Näin kertoo meille arkkipiispa Kari Mäkinen.

Ja näin arkkipiispan viestiin vastaa Perussuomalaiset omalla Facebook- sivullaan:

Kommentoijat komppaavat:

-”Jos olisi rajat kiinni, niin ei tarvitsisi käytäväpaikkojakaan.”-

-”Poistakaa nämä laittomat maahan tunkeutujat.Piispa voi mennä mukaan jakamaan herkkujaan niille.”-

-”Mäkinen siis piilottaa rikollisia, eli laittomasti maassaolijoita. Miks ei Mäkiselle saada rikossyytettä avunannosta rikokseen ? Poliittinen suojelu ?”-

-”Kirkon rahoilla vai veronmaksajien kolikoilla . Tuonkin Piispan paikka on köyliönjärven jäällä .”-

Minä en olisi ikinä osannut kuvitella tilannetta, jossa minä, kirkosta jo nuorena eronnut pakana, tunnen voimakasta sympatiaa kirkkoa ja sen arkkipiispaa kohtaan. Olen viime aikoina huomannut, miten kirkon sisältä löytyy juuri sitä humanismia ja inhimillisyyttä, jotka ovat meidän suomalaistenkin arvojen ytimessä ja joiden varaan on rakennettu koko länsimainen sivistys.

Mutta tänään, vuonna 2016, olemme tilanteessa, jossa rasistisesta vihastaan tunnettu hallituspuolue hyökkää kirkkoa vastaan. Samalla hallituspuolue hyökkää suomalaista arvomaailmaa kohtaan ja vain siksi, että voidaan – jälleen kerran – hyökätä myös maahanmuuttoa ja erityisesti turvapaikanhakijoita vastaan. Ja kommenteissa toivotaan piispan löytyvän Köyliönjärven jäältä.

Tuo meemi ei ole rasistinen. Ei mitenkään, eikä millään tavalla. Mutta se ammentaa energiansa ja voimansa siitä samasta visvaisen vihan maailmasta, jossa aktiivinen tarkoitus on hyökätä yhteiskuntamme vakiintuneita toimijoita vastaan tuhotakseen yhteiskuntamme sisäisen luottamuksen, luodakseen eripuraa ihmisten välille ja todistaakseen disinformaation voimaannuttamana, miten maailma ympärillämme on vaipumassa barbariaan.

Ja silti se ainoa barbaria, joka näkyy meillä Suomessa juuri, niin se näkyy lähinnä perussuomalaisten kannattajien kiihkeässä vihassa vierasta kohtaan. Tuon vihan ilmentymänä me näemme hyökkäyksiä mediaa kohtaan, me olemme nähneet SPR:n demonisointia ja me olemme todistaneet vapaaehtoistyöntekijöihin kohdistunutta solvausta ja tönimistä. Me näemme jatkuvasti puheita 'suvakkihuorista' ja toiveista, että vaimojamme raiskattaisiin. Nyt tuon hyökkäyksen kohteena on kirkko ja arkkipiispa Kari Mäkinen.

Ja tämä kampanjointi on oikeasti sairasta. Se ei ole enää osa tervettä kritiikkiä saati tervettä dialogia.

Mutta tosiasiat eivät ole ennenkään haitanneet, kun Perussuomalaiset ja muut vieraan vihasta kiimoittuvat luovat omaa ’isäm maallista’ folkloreaan. Totuus ei ole kiinnostavaa, kun ihminen haluaa vihata. Oleellinen asia tässä Perussuomalaisten disinformaatiossa on, että arkkipiispa Kari Mäkisen lausunto ei edes sisältänyt tuota viestiä: että kirkko ottaisi automaattisesti hakemaansa turvapaikkaa vaille jääneet hoiviinsa. Kirkko pitää huolta hädänalaisista, kuten pitääkin. Jos kirkolta hakee apua ihminen, joka tarvitsee apua, ei kirkko voi sulkea oveaan, sillä silloin kirkko sulkisi oven itseltään ja omilta arvoiltaan.

Miten mikään puolue kehtaa solvata tätä kirkon ytimeen menevää toimintaa? Miten kukaan kehtaa solvata ihmisyyden ytimeen menevää toimintaa? No, Perussuomalaiset kehtaavat. Ikävä kyllä. Heillä ei ole tyyliä, heillä ei sielua, heillä ei ole ihmisyyden tajua. Ja minusta tämä on mieltä riipaisevan surullista. Minä en olisi uskonut, että Suomessa jokin joukko voi julkisesti vaipua noin alas. Olen hiljaisuuden halvaannuttama, sanoja ei meinaa löytyä.

On helppo todeta, että suomalainen kirkko pitää kiinni arvoistaan ja inhimillisyydestä. Ja se on näinä hulluina aikoina asia, jota ei voi kuin arvostaa. Kirkosta huokuu inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja aito huoli. Nämä ovat loppujen lopuksi juuri niitä asioita, jotka erottavat meidät barbariasta. Ja siksi minusta on hienoa, että meillä on edes yksi toimiva koko maan kattava instituutio, joka pitää kiinni humaaneista arvoista sekä itse ihmisestä ja joka on sydämeltään ajaton ja kirkas.

Tämän vuoksi minä haastan jokaisen suomalaisen, joka ei kuulu kirkkoon, liittymään siihen. Niin minäkin tein tänään. Minä, pakana, joka en usko Jumalaan, vaan epäilen hänen olemassaoloaan, olen kirkon jäsen tästä päivästä lukien.

Kirkko ansaitsee meidän tukemme aikana, jolloin hallituspuolue hyökkää sitä vastaan ja samalla meidän suomalaisten arvoja vastaan valehtelulla sekä sielun rumuudella.

Tässä vielä linkki: https://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/8438D1117EB147FFC225706C003CD2E9?OpenDocument&lang=FI

Liity kirkkoon. Me tarvitsemme kirkkoa. Edelleen, vuonna 2016.

 

PS. Kun sanotaan, että 'kirkon ovet eivät ole kiinni', niin silloin tarkoitetaan seuraavaa:

1. 'Kirkko turvapaikkana -periaate': https://www.ekumenia.fi/kirkot_ja_maahanmuuttajat/kirkko_turvapaikkana_-julkaisu/

2. 'PAASTONAJAN JULISTUS': https://www.ekumenia.fi/sen_toimii/kirkot_ja_maahanmuuttajat/paastonajan_julistus_-_lent_declaration/paastonajan_julistus/

3. 'Kirkkoturvakäytäntö seurakunnissa':  https://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/21297824E22C9061C22577580028EA55/$FILE/Kirkkoturvak%E4yt%E4nt%F6%20seurakunnissa%202015.pdf