Ulla Appelsin ja tolkun ihmisen hiljainen vihapuhe

 

 

Ulla Appelsin on puhunut.

Ulla Appelsin on vuoden 2017 alkuun puhunut vihapuheesta. Hän on puhunut vihapuheesta, mutta tavalla, jossa ei ole mitään järkeä.

Minä kerron, miksi asia on juuri, kuten sanon. Kas, näin puhuu Appelsin:

-"Vuonna 2016 Suomessa on keskusteltu poikkeuksellisen paljon vihapuheesta. Vastenmielistä törkyä liikkuu sosiaalisessa mediassa ja netissä niin paljon, että poliisissakin on pohdittu, miten siihen voisi paremmin puuttua. Yhteiskunta on pyrkinyt asettamaan oikeudessa asti rajoja vihapuheelle, kuten esimerkiksi sakkotuomion asiattomasta kirjoittelustaan saaneen poliitikko Terhi Kiemungin (ps) tapauksessa on tehty."-

Niinpä.

Yhteiskunta tosiaan pohtii, mitä vihapuhe on ja mihin se raja vedetään. Terhi Kiemunki teki kuitenkin rikosilmoituksen ihan itse ja itsestään, ei yhteiskunta. Terhi Kiemunki asetti itsensä tilanteeseen, jossa hän voi olla vain voittaja: jos hänet tuomitaan, on hän marttyyri ja jos häntä ei tuomittaisi, vahvistaisi hän vain vihapuhetta ja oikeutettua rasismia Suomessa. Ainoa häviäjä tässä kohtaa on se yhteiskunta, jonka moraalista perustaa Terhi Kiemunki omalla esimerkillään jatkuvasti vain nakertaa.

Tämä ei tietenkään Ulla Appelsinia kiinnosta, sillä hänhän vain haluaa vahvistaa Kiemungin viestiä: rasistinen vihapuhe on sallittava sen kritiikki on leimattava vihapuheeksi. Sillä niin pontevasti Ulla Appelsin noudattaa retorisen virheellisen analogian perinteitä kiinnittämällä huomionsa historiaan uskottelemalla, että suomalainen vihapuhe nyt on selitettävissä historialla:

-"Mutta pitkin vuotta meillä on näkynyt myös toisenlaista vihapuhetta. Siinä ei huoritella, uhkailla eikä heitellä rasistisia kommentteja. Siksi siihen harvoin kiinnitetään edes huomiota. Mitä se sitten oikein on? Selittämistä auttaa Suomen historia.

Itsenäisessä Suomessa on vaikuttanut melkein joka aikakaudella ns. oikeaoppisen älymystön joukko, joka on halunnut määritellä, miten asioista tulee ajatella. Aatteet ovat sitten vaihdelleet ajan hengen mukaisesti. Esimerkiksi 1920- ja 1930-luvulla osa älymystöä huumaantui Mussolinin fasisteista, Hitleriäkin sympatiseerattiin ja Lapuan liikkeellä oli omat vahvat tukijansa yhteiskunnallisten vaikuttajien joukossa muilutuksista huolimatta."-

Ulla Appelsin pyrkii luomaan analogian ja löysän assosiaation historiaan ja pyrkimys on yksinkertainen: liimata negatiivinen ilmiö menneisyydestä nykyisen rasismia vastustavan toiminnan päälle. Se mekanismi, jolla jokin menneisyyden ilmiö selittää tämän päivän ilmiöt ja miten se synnyttää nykyisen keskustelun maahanmuuttoon liittyen, jää toki avaamatta. Mutta se ei estä Ulla Appelsinia kertomasta, että 30- luvun fasistien vastine ovat kansanedustajat, jotka eivät suostuneet taannoin YLE:n A2- iltaan:

-”Tyypillistä tämän joukon edustajille on, että he eivät halua kuunnella kuin toisiaan. Hyvä esimerkki tästä nähtiin viime vuonna silloin, kun YLE järjesti A2-illan turvattomuudesta. Paikalle oli kutsuttu hyvin erilaisia ihmisiä, jotta saataisiin nämä keskustelemaan keskenään, mikä oli Yleisradiolta ihan järkevä ajatus. Kansanedustajat Nasima Razmyar (sd) ja Jani Toivola (vihr), vanavedessään myös kansanedustajat Ozan Yanar (vihr), Olli-Poika Parviainen (vihr) ja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) kuitenkin kieltäytyivät jyrkästi tulemasta edes paikalle. Perusteluina käytettiin mm. sitä, että isoon tapahtumaan oli yhtenä osallistujana kutsuttu myös äärioikeistolaisuudesta syytetyn Finnish Defence Leaguen edustaja.”-

Ulla Appelsin vain unohtaa kertoa, miksi yo. kansanedustajat kieltäytyivät saapumasta kyseiseen ohjelmaan. Syy oli yksinkertainen: tuodessaan studioon ’vastapuoleksi’ ihmisiä, joiden mielestä muslimien oleellisia piirteitä heidän ekumeenisissa pohdinnoissaan ovat pedofilia, raiskaukset ja terrori, YLE määritteli rasistit ja rasismin kuin osaksi normaalia keskustelua. Näin toimien YLE asemoi rasismin yhdeksi varteenotettavaksi mielipiteeksi ja kyseiset kansanedustajat eivät omien kannanottojensa perusteella juuri tämän vuoksi halunneet osallistua YLE ’false balance’- dialogiin. Ei kyse ollut siis mistään ’halusta kuunnella vain toisiaan’, vaan Ulla Appelsin ihan suoraan valehtelee.

Tuon tolkun keskitien problematiikka nykyisessä keskustelussa on yksinkertainen: se määrittelee tolkun puheeksi kompromissin rasismin ja ei-rasismin välille samalla logiikalla kuin olisi määritellä keskitie raiskauksen ja ei-raiskauksen välille. Vähän pitää saada raiskata, vähän pitää saada sortaa, tämähän on tolkun puhetta, eikö vain? Näin ei kuitenkaan kukaan ajattele. Paitsi silloin, kun kyse on muslimista: kaikilla on yhtäläinen ihmisarvo (paitsi muslimilla, jonka leirittämistä metsään pitää saada miettiä avoimesti ja tämän kritisointi on ääripään puhetta). Tästä on kyse: sama arvojen dikotomia, mutta muslimien ollessa kyseessä, pieni sorto on sallittua ja sitä tolkun puhetta. Raiskaus ja rasismi ovat yhtälailla asioita, joissa ei ole keskitietä. Ulla Appelsin tietäisi tämän, jos hän edes hieman keskustelisi ja kuuntelisi, mutta ei hän sitä tee, vaan syyttää siitä muita.

Tuossa kyseisessä ohjelmassa maahanmuuttoa vastustanut nainen kertoi myös, miten hän ei edes halua, eikä hänellä ole aikomustakaan keskustella turvapaikanhakijoiden kanssa (sillä hän halusi vain vihata). Tämä vain alleviivasi kyseisen ohjelman asetelmaa ja tätä Ulla Appelsin asettuu puolustamaan tuoreessa kirjoituksessaan. Näin toimien Ulla Appelsin määritteli, miten rasismi on validi kannanotto, josta pitää keskustella, mutta sen kritiikki on paha asia ja tuo kritiikki on ’oikeaoppisen älymystön vihapuhetta’.

Image may contain: text

Niitä muita ääripäitä kyseisessä ohjelmassa edustivat mm. kolme kansanedustajaa, irakilaisen kulttuurifoorumin puheenjohtaja ja virkavastuulla toimiva sisäministeriön kansliapäällikkö.

Tässä kohtaa oli oikeutettua esittää kysymys: onko selkeämpää oppikirjaesimerkkiä rasismin ja äärioikeistolaisen ajattelun normalisoimisesta kuin antaa heille TV- aikaa? Kun FDL otettiin televisioon, annettiin signaali siitä, miten heidän viestinsä on ihan järkevä ja se on nostettavissa normaalin keskustelun agendalle.

Tuolla tavalla toimien rasismi raamitettiin symmetriseen suhteeseen tavallisten ihmisten, meidän tavallisten demokratian sekä ihmisarvojen kannattajien kanssa, vaikka näiden kahden ääripäiksi asemoitujen tahojen tavoitteet, olemassaolo saati teot eivät ole millään tavalla rinnastettavissa keskenään. Miettikää: rasismi normalisoidaan ja nostetaan yhdeksi vakavasti otettavaksi mielipiteeksi. Minulta loppuvat sanat tämän absurdiuden ympäriltä.

Kun kärjistäen promille maahanmuuttajista syyllistyy rikoksiin ja typeryyksiin, niin se nostetaan keskustelun keskiöön, eikä se, että 99,9% on ihan tavallisia, meidän kaltaisia, lainkuuliaisia ihmisiä, jotka haluavat vain elää rauhassa. Aivan, kuten minä ja sinäkin.

Mutta johdonmukaisen tolkun keskitien narratiivin vuoksi seuraavaksi odotankin, miten Ulla Appelsin ryntää vaatimaan suuren ’Lastenkasvatusillan’ järjestämistä, jossa lapsen kasvatuksesta on keskustelemassa mm. pedofiili, jonka mukaan ’ei se satu, kun käyttää liukuvoidetta ja hyvä on oppia oman kehon tuntemuksia jo lapsena, sillä seksuaalisuus ei saa olla mikään tabu’. Onhan se nyt johdonmukaista ajatella, että ’on pedofiileillakin ihan hyviä pointteja’ ja ’asioista pitää keskustella’. Eikö vain? Ja jos olet eri mieltä, sinä sabotoit keskustelua.

Ulla Appelsin tekee kirjoituksessaan hyvin tyypillisen maahanmuuttokriittisen argumenttivirheen: hän luo olkiukon, jota hän pieksee hengiltä, jota rasistit komppaavat, mutta itse olkiukon kohdetta saati sen tarinaa ei ole edes olemassa:

-“Otetaan helppo esimerkkiaihe: maahanmuutto. Oikeaoppisen älymystön klikki sallisi siitä vain yhdenlaisen keskustelun eli sen, jossa Suomeen tuleviin turvapaikanhakijoihin ei liity mitään ongelmia. Päinvastoin: ongelmat liittyvät pelkästään turvapaikanhakijoiden karkotuksiin Suomesta pois. Jos tältä klikiltä kysyy, suomalaiset ovat suurelta osin rasisteja.

Tähän ryhmään itsensä identifioivat ihmiset hahmottavat maailman mustavalkoisesti: on vain me ja ne. On rasistit ja on oikeaoppisten kaltaiset hyvät ihmiset. Käsitystä enemmistöstä kahden ääripään välissä ei hyväksytä. Joko olet ehdoitta tämän älymystöryhmän puolella tai sitten olet heitä vastaan.”-

Jos tuollainen ’klikki’ olisi olemassa, luulisi sen puheista ja pyrkimyksistä nyt edes yksi esimerkki löytyvän. Mutta yhtäkään esimerkkiä ihmisistä, joiden mielestä maahanmuuttoon ei liity mitään ongelmia, ei ole olemassa. Ja kun kyse on ’klikistä’, pitäisi tällaisia ihmisiä olla joukko, jotka toimivat tavoitteellisesti pyrkien ylläpitämään tuota ajatusta. Ulla Appelsin kirjoituksessaan pyrkii luomaan leimallisen assosiaation tuon ’klikin’ määrittelyksi kansanedustajiin Toivola, Alanko-Kahiluoto, Razmyar, Yanar ja Parviainen, sillä he olivat ihmisiä, ’jotka kuitenkin kieltäytyivät jyrkästi tulemasta edes paikalle’. Tämä ei kuitenkaan ole mikään argumentti, se on vain retorinen bluffi, joka ei edelleenkään avaa sitä, missä ja milloin on puhuttu maahanmuuton olevan ongelmatonta.

Ulla Appelsinin kirjoituksessa ihmiset, jotka eivät halua osallistua ‘false balancen’ ylläpitoon, ovat ’oikeaoppisen älymystön joukko, joka on halunnut määritellä, miten asioista tulee ajatella’ ja kyse on siis ‘vihapuheesta, jota ei huomata’. Paitsi tietenkin Ulla Appelsin tuon puheen huomaa ja siksi hän kokee tarpeelliseksi tosiasiat unohtaen väittää, miten on vihapuhetta kieltäytyä ajautumasta keskitien harhaan ja pyrkiä määrittelemään rasismin kritisointi ilkeäksi ääripääksi:

-"Tällä on merkitystä myös siinä, miten vihapuhe yhteiskunnassamme määritellään. On helppo taluttaa poliisin puheille kansalainen, joka lähettää raiskausuhkauksen vaikkapa kansanedustajalle.

Aivan kuten koulussakin: on helppoa huomata se välitunnilla nyrkkiä puiva ja tunnilla nurkasta huoraa huutava kaveri ja vaatia sitä kuriin. Mutta mikä vaikuttaa koululuokan ilmapiiriin lopulta eniten? Se yksittäinen (kenties omien ongelmiensa kanssa kipuileva) häirikkö – vai se klikki, joka pyrkii näkymättömästi pitämään lankoja käsissään? Se joukko, joka katsoo, että sillä on valta päättää, mitä saa sanoa ja mitä saa tehdä – ja jonka oma käsitys asioista on erittäin usein negatiivinen?

Kun me puhumme vihapuheesta, mistä me lopulta puhumme? Keitä me syytämme – ja keiden toimintaa emme koskaan edes huomaa?"-

Ulla Appelsin puhuu keskustelusta, mutta hän ei itse keskustele. Hän ei edes pyri luomaan keskustelua, vaan hän pyrkii aktiivisesti ylläpitämään rasistista narratiivia järkevänä kannanottona.

Kun ihminen tarkoituksella hämärtää käsitteet, joista puhuu ja luo löyhiä ja negatiivisia assosiaatioita ihmisten päälle, hän tekee juuri sen, mistä puhuu: torppaa keskustelun ja pyrkii määrittelemään sen, miten asioista tulee puhua ja mitkä ovat sallitut tarinat. Tämä tukee rasistisen, maahanmuuttokriittisen joukkion kroonista skitsofreniaa: he puhuvat sananvapaudesta, mutta vain heille. He saavat puhua, mutta heihin kohdistettu kritiikki ei nauti samoja oikeuksia.

Aitoa vihapuhetta ovat Tynkkysen puheet muslimien leirittämisestä, Halla-ahon puheet muslimeista pedofiileina ja Hakkaraisen puheet muslimeista terroristeina. Vihapuheen määritelmä, olkaa hyvä:

Image may contain: text

Aitoa ja ehtaa vihapuhetta on Sebastian Tynkkysen tuore puhe siitä, miten ’Islamin ytimessä olevat arvot eivät ole yhteen sovitettavissa länsimaisten arvojen kanssa’:

Image may contain: one or more people and text

Sebastian Tynkkynen ihan vakavissaan väittää, että islam ja islamismi ovat yksi ja sama asia. Hän jättää myös tarkoituksella mainitsematta muslimit puhuessaan ’rauhaa rakastavista länsimaalaisista’, sillä hänen tarinassaan muslimit ovat kaikki barbaareita. Oikeasti Tynkkynen itselleen tyypilliseen tapaan valehtelee: jihadismi ja islam ovat kaksi täysin eri asiaa. Tynkkynen väittää, että käytännössä KKK on myös koko kristinuskon syvin olemus.

Toisaalta, en taida uskaltaa enempää kritisoida tätä tolkun miehen oikeutettua puhetta, sillä sehän on vihapuhetta, vai mitä, Ulla Appelsin? Oikeasti Ulla Appelsin ei kirjoituksessaan edes yritä puhua vihapuheesta. Minä en myöskään usko, että Ulla Appelsin ei oikeasti tietäisi, mitä vihapuhe on ja mikä on vihapuheen yleisesti hyväksytty määritelmä. Hän itselleni vieraasta syystä yrittää kirjoituksessaan meille sanoa, että rasistisen vihapuheen tunnistaminen on moraalisesti arveluttavaa ja keskitiellä kulkevaa, hiljaista ja verbaalisesti Appelsinin mukaan ei-niin-lahjakasta Tolkun Ihmistä loukkaavaa. Oikeastaan Ulla Appelsin vain yrittää hämärtää vihapuheen merkitystä ja sanoa, että rasistien kritisointi on vihapuhetta. Näin sitä määritellään musta valkoiseksi ja ylläpidetään haluttua tarinaa. Melko perverssiä, sanoisin.

Kuten Panu Raatikainen ytimekkäästi kirjoituksen tiivisti:

-”Appelsinin kirjoitus rakentuu hänen itse luomansa lavean ja epämääräisen "oikeaoppisten" käsitteen ympärille; heille on kuulema tyypillistä ehdottomuus.

Appelsin rakentaa valtavan kaaren 1920- ja -30-lukujen äärioikeistoa sympatiseeranneesta älymystöstä taistolaisten - aina hyvä kortti - kautta tämän päivän rasismin ja äärioikeiston kriitikkiin. 

Yhteys on suoraan sanoen hämärä. Se että ihmisoikeuksista ei haluta tinkiä ja rasismi tuomitaan suorasanaisesti - ihmisoikeudet otetaan, aivan oikein, jossain mielessä ehdottomina - on valovuosien päässä  poliittiseen väkivaltaan ja jopa murhiin syyllistyneestä vanhasta äärioikeistosta (jota Appelsinin yleisö sympatiseeraa).  

Hataran assosiaation luominen näiden aivan erityyppisten asioiden välille on pelkkä halpa silmänkääntötemppu. 

+ + +

Appelsinin kirjoitus kyllä varmasti soittelee rasistien, äärioikeiston ja niihin päin kallellaan olevien populistien kieliä - ja siihen se varmasti pyrkiikin. Sellaisena se on - paitsi ärsyttävän kehnoa argumentaatiota - vastenmielinen ja iljettävä.”-

Miettikääpä siis hetki kukin tykönänne, kuka sitä keskustelua yrittääkään latistaa ja kuka sitä yrittääkään määritellä, mistä saa puhua?

Miettikääpä hetki sitä, että eduskunnan puhemies Maria Lohela päätti ojentaa ihmisiä, kun he kehtasivat olla jotain mieltä:

Image may contain: 1 person, text

Maailma on mennyt outoon asentoon, kun vapaassa yhteiskunnassa poliittinen eliitti käy kertomaan kansalaisille, miten ei ole soveliasta kertoa mielipidettään poliittisesta eliitistä ja valtaapitävistä. Ihmisten pitäisi siis unohtaa sananvapautensa, jotta eliitille ei tulisi paha mieli.

Miettikää jälleen kerran, ketkä meillä Suomessa sitä keskustelua oikeasti haluavat hiljentää. Se ei nimittäin ole se Ulla Appelsinin määrittelemä ’klikki’, jota ei edes ole olemassa (paitsi Ulla Appelsinin tarinoissa). Hän haluaa helliä vihapuhetta ja rasismia, sillä miksipäs ei. 

Miettikääpä sitä, että Ilta-Sanomat ajatteli sitten tällaisella puheella aloittaa vuoden 2017. Rasismia hellien, vihapuhetta hämärtäen. Ei mitään järkeä. 

Ulla Appelsinin Tolkun Ihminen on vihapuheen ja eriarvoisen kohtelun hiljainen hellijä. Vähän voi lyödä, kunhan ei kaikkia lyö. Ollaan ihan hiljaa täällä keskitiellä, jotta rasisti ei meille suutu. Tämä on tolkun puhetta, sitä hiljaista vihapuhetta. Juuri sitä, mitä Ulla Appelsin rakastaa:

VilleRanta_tolkun.jpg

Ei mitään lisättävää.

MOT.