Vain 16.000 avointa työpaikkaa #SSS
Hallitus on puhunut. Ja tämä kuva tiivistää oleellisen:
(Kuva: Veikka Lahtinen)
-"Nyt tehtävät muutokset kannustavat aktiiviseen työnhakuun, väitti työministeri Jari Lindström (ps) luetellessaan Juha Sipilän (kesk) hallituksen työllisyyspaketin linjauksia työ- ja elinkeinoministeriö TEMin tiedotustilaisuudessa."-
Aktiivinen työnhaku ei vain auta, jos ei niitä työpaikkoja vain ole.
Tärkeää on silti huomata yksi asia. Nimittäin linkkaamassani kirjoituksessa sanotaan selkeästi, että kaikkein hämmentävintä koko työllisyyspaketissa on työ- ja elinkeinoministeriön omien virkamiesten arviot tuon väitetyn 'uudistuksen' taloudellisista vaikutuksista. He ovat nimittäin kirjanneet lakiluonnokseen, että noiden esitettyjen muutosten vaikutusten ei arvioida olevan merkittäviä lainkaan:
-"Esitettyjen muutosten arvioidaan kokonaisuutena vähentävän valtiolle ja muille tahoille aiheutuvia työttömyysturvamenoja ja parantavan työvoiman saatavuutta. Vaikutusten ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä."-
Tuon lauseen jälkeen voikin ihmetellä, miksi tuo työllisyyspaketti sitten edes tehdään.
Todellisuudessa työmarkkinatilanteeseen Suomessa vaikuttaa hyvinkin merkittävin osin vientiteollisuutta tukeva ulkomainen kysyntä, yritysten investointihalukkuus Suomeen sekä työmarkkinaosapuolten sopimukset palkoista ja muista työeduista. Ja sitten toisaalta: esimerkiksi kilpailukykysopimusta ei ole vielä sinetöity, eikä kiristävän talouspolitiikan ilmapiirissä ole tiedossa elvyttävää talouspolitiikkaa, joka tukisi muun muassa kotimaista kysyntää ja helpottaisi sitä kautta esimerkiksi kaupan ja palvelualan työllisyyttä.
Kun hallituspolitiikan eetoksessa haisee työttömien ajatteleminen laiskana kulueränä, en voi kuin ihmetellä. Jos me katsomme isompaa kuvaa, on yhtä helppoa kutsua yrittäjiä sekä yrityksiä yhteiskuntaa kuppaaviksi loisiksi. Kun me ihmiset maksamme työstä veroa, yritykset eivät sitä haluaisi omasta tuotoksestaan ja saamisistaan maksaa. Perkeleen loiset, eikö vain?
Yrittäjät sekä yritykset puolestaan valittavat siitä, että heidän pitää maksaa ihmisille palkkaa sekä heidän pitäisi vielä maksaa tuottamasta lisäarvostaan veroja (joka on prosentuaalisesti vähemmän kuin me työntekijät maksamme omasta palkastamme). Tämä on hieman outoa ja lienee paikallaan muistuttaa, miksi me niitä veroja työstämme oikein maksamme:
Tämä lista on osa TEM:in selvitystä vuodelta 2012, jossa pohdittiin Suomen houkuttelevuutta investointien suhteen. Ja tuossa listassa on monta asiaa, jotka ovat nykyään verovaroin tai veron kaltaisin maksuin ylläpidettäviä toimintoja. Listalta löytyvät mm. koulutettu työvoima, korkea teknologinen osaaminen, toimiva liiketoimintaympäristö, toimiva yhteiskunta, vieraiden kulttuurien tuntemus, kielitaito, yrityskulttuuri, luonto, riippumattomuus ja ilmainen peruskoulutus. Osaatteko yhtään veikata, onko olemassa maita, joissa nämä asiat on hoidettu paremmin ilman valtiovallan vahvaa roolia?
Niinpä.
Siihen on siis syynsä, miksi me maksamme veroja ja veroluonteisia maksuja. Ja voi siis sanoa, että me kaikki hyödymme niistä: ihmiset, yritykset, yrittäjät, me kaikki.
Tämän vuoksi on absurdia, miten yrittäjät valittavat siitä, miten maksuja on aivan liikaa ja valtio vaatii heiltä liikaa, mutta sen saman valtion tulisi kuitenkin varmistaa, miten työntekijöille tarvitsisi maksaa entistä vähemmän, jotta heidän kilpailukykynsä säilyisi. Ja tämä on luonnollisesti aivan kahelia, sillä valtion tehtävä ei ole ensisijaisesti olla yrityksiä varten olemassa (vaan myös ihmisiä varten).
Minusta on aivan sietämätöntä, että yhteiskunnassamme elää tuo omituinen, valittava yrittäjien massa, joka on nostanut itsensä joksikin Jeesuksen kaltaiseksi pelastajien joukoksi, jonka mukaan heillä ovat lääkkeet ja keinot viedä Suomi kohti valoa ja upeaa tulevaisuutta. He eivät vain haluaisi maksaa siitä mitään. He haluavat, että heidän ei tarvitse osallistua millään tavalla sen yhteiskunnan kustantamiseen, joka kuitenkin juuri luo sen ympäristön, jossa yritystenkin on hyvä elää ja olla. Tuntuu siltä, että yritykset ja yrittäjät ajattelevat olevansa jokin yhteiskunnasta erillinen taho, jolla on oikeus kupata kaikki mahdolliset yhteiskunnan resurssit vain sillä oikeutuksella, että 'mä hei omistan'. Minusta kuulostaa, että tässä kohtaa retoriikka, jossa käytetään termejä 'loinen' ja 'kuppaaminen', olisi täysin oikeutettua.
Ja tämä on juuri se maailmankuva, jossa Hjallis Harkimo tosissaan voi kysyä:"Montako yritystä sä oot perustanut?".
Tuo kysymys on typerä. Tuo kysymys on absurdi ja se on aivan yhtä älykäs kuin sanoa minulle, etten voisi arvioida autoni ominaisuuksia siksi, etten ole suunnitellut yhtäkään autoa tai että en voisi sanoa mielipidettäni uskottavasta maanpuolustuksesta, sillä en ole ollut mukana yhdessäkään sodassa. Tuon kysymyksen ydintyperyys on ennakko-oletus siitä, että toimiminen yrittäjänä, omistajana tai yrityksen toiminnasta vastaaminen, antaa erityisen auktoriteetin talouspolitiikassa, mutta työn tekeminen ei sitä sitten antaisi.
Tämän herra Harkimon kysymyksen edustaman, yhteiskuntaa loismaisesti kuppaavan maailmankuvan mukaan vain ja ainoastaan yrittäjät ja yritykset tuottavat yhteiskunnalle sen kaiken taloudellisen arvon. Ajatuksena on, että ihmiset eivät tuota arvoa sinällään, vaan he (työntekijät) tuottavat arvoa yrittäjien ja yritysten armeliaassa ohjauksessa. Tällöin ihminen voidaan helposti nähdä vain pakollisena kulueränä, joka ei yksin ole mitään, eikä osaa aktiivisesti antaa yhteiskunnalle mitään positiivista panosta. Tässä narratiivissa ihminen onkin helppo työttömänä nähdä yhteiskuntaa kuppaavana loisena, jota pitää aktivoida (sillä arvoa on tuotettava, perkele, työnantajan hellässä huomassa).
Mutta minä en keksi yhtäkään syytä sille, miksi ihmisten pitäisi myydä oma osaamisensa yrityksen käyttöön hinnalla, joka ei tyydytä ihmistä, eikä palvele sitä yhteiskuntaa, joka sille yrityksellekin luo ympäristön, jossa on turvallista yrittää ja on helppo saada osaavaa ja koulutettua työväkeä. Jos minä perustaisin yrityksen, jonka tuote on tyhjien pullojen kerääminen ja voisin maksaa palkkaa sellaiset 2€ tunnilta, niin kumman vika on se, että työntekijöitä en saisi: minun vaiko työttömän? Tai ehkä minun pitäisikin vain käyttää ihmisiä, jotka tulevat antamaan niitä 'työnäytteitä', eikö vain?
Tämä sama problematiikka näkyy kaikessa siinä keskustelussa, jota nykyään käydään yrittäjien ja yritysten taholta. Minulla on teille duunarin pahuutta valittaville yrittäjille sama viesti kuin aina aikaisemminkin: perustakaa parempia yrityksiä. Jos teidän bisneksenne on roskaa, ei sitä tule rahoittaa pakottamalla ihmiset töihin palkalla, jolla ei elä.
Ja tämä on oleellista: ihminen kyllä aktiivisesti hakeutuu vapaana toimivana yksikkönä sinne, missä tuntee saavansa resurssinsa parhaiten käyttöön ja jossa ihminen saa myytyä oman työpanoksensa työnantajalle erikseen määriteltyyn hintaan tavalla, jossa arvoa syntyy kumpaakin osapuolta tyydyttävällä tasolla. Yritys tarvitsee työntekijöitä (aktiivisia ihmisiä) ja nuo työntekijät niitä yrityksiä (ja kaiken perustana tarvitaan vakaa, ennakoitava ja turvallinen yhteiskunta, joka luo edellytyksiä sekä mahdollisuuksia).
Oikeasti on selvää, miten jokainen yrittäjä sekä yritys hyötyisi alhaisista palkoista ja muista työntekijäkustannuksista jonkun aikaa. Nuo kaksi instanssia eivät vain tahdo muistaa, miten kaikki pidemmällä aikavälillä vain kärsivät niistä rajallisista markkinoista, joita erityisesti alhaiset reaalipalkat käytännössä tarkoittaisivat (sillä kuka perkele ne tuotteet tai palvelut sitten ostaisi?). Tämä on myös se syy, miksi alhaisten palkkojen politiikkaa ajavat instanssit eivät likinäköisyydessään ole mitenkään vakuuttavia keskustelukumppaneita.
Mutta emme me voi sulkea silmiämme myöskään työnteon itsensä tehottomuudelta, sillä sitä on yhtälailla olemassa kuin on huonoilla tuotteillaan kituvia yrityksiäkin. En itse nimittäin keksi yhtäkään oikeutusta sille asenteelle, jossa työntekijä ajattelee sovitun palkan olevan periaatteessa vain korvaus siitä, että edes saapuu työmaalle. Ja jotta tekisi jotain, siitä pitäisi erikseen maksaa bonusta. Olen suositellut jokaiselle ihmiselle testiä tehtäväksi työpaikan oven avattuaan joka aamu: kysy itseltäsi, mitä tapahtuisi, jos en menisi tänään töihin? Jos vastaus on, että 'ei mitään', niin silloin kannattaisi miettiä oman työn merkittävyyttä ja mielekkyyttä.
Parasta työnteon tehostamista olisi se, että me alkaisimme tekemään niitä tosissamme. Joka tasolla, johtajista lähtien.
Enkä minä Hjallista menisi täysin torppaamaan yhden harkitsemattoman lauseen takia, sillä hän on myös sanonut näin:
-"On tietysti tärkeää, että yrityksessä on hyvä henki, siellä on hyvä tehdä töitä ja kaikki saavat asianmukaisen palkan. Ei ihmistä muulla motivoida – jos yritysjohto ei tätä tajua, yritys kuolee – oli TESsiä tai ei."-
Tässä on paljon viisautta ja asia on juuri näin. TES ei ole mikään ongelma. Kun olen vieraillut parissa sadassa yrityksessä ympäri maailmaa, niin suomalaisten huonosti voivien yritysten helmasynneiksi olen huomannut kaksi seikkaa:
1. Asiakkaan unohtaminen. Kun me emme enää näe asiakasta, meitä ei kiinnosta, mitä me teemme. Silloin me vain teemme (ja yleensä hitaasti ja täysin turhia asioita). Tämä pätee myös julkiseen sektoriin.
2. Muuttumattomuuden eetos. 'Näin me olemme aina tehneet. Ja näin tehdään huomennakin'.
Kun asiakas unohtuu, niin se johtaa tehottomuuteen - ja kilpailijat menevät ohitse. Kun ei haluta muuttua, ei asiakasta voida muuttuvassa maailmassa enää palvella - ja kilpailijat menevät jälleen ohitse.
Ja sitten me tehostamme leikkaamalla ja yhtiöittämällä Valtion. Mutta ei tehostaminen edellytä yhtiöittämistä. Moni luulee myös virheellisesti, että tehostaminen tarkoittaa vain leikkaamista. Todellinen tehostaminen syntyy pullonkaulojen poistamisesta, todellinen tehostaminen syntyy ei-arvoa tuottavan työn poistamisesta, todellinen tehostaminen syntyy suoraviivaistamisesta, nopeuttamisesta, virheettömyydestä, asiakkaan äänestä ja monesta muusta asiasta.
Mutta leikkaamalla tehostaminen on kuin leikkaisi itseltään raajoja irti, jotta ei kuluta niin paljon energiaa. Loppujen lopuksi leikkaaja leikkaa itsensä hengiltä. Ja sitä oikeaa tehostamista voi ja pitää tehdä aina ja kaikkialla, sillä sellaista asiaa ei olekaan kuin täydellisyys.
Minun ilmainen lausuntoni Suomen hallitukselle on: työttömyys on riski ihmisen terveydelle ja ihmisen toimintakyvylle. Työttömät eivät ole laiskoja, vaan ihmisiä, jotka kärsivät työttömyydestä. Ja vain 16.000 avointa työpaikkaa. Siksi tämä uskomaton piperrys ja vatulointi tuntuu lähinnä kiusanteolta ja työttömien syyllistämisen alleviivaukselta. Lopetetaan se. Heti.
Ja minä toivoisin, että emme leikkaisi itseämme hengiltä.
Kiitos.
