Vain muutaman euron tähden
Näin kysyy meiltä herra nimeltä Huner Ali Muhammed. Hänen perhettä ollaan repimässä rikki. Ja vain muutaman euron tähden.
Kyse on tapauksesta, jossa Suomessa 7 vuotta asunut ja pysyvän turvapaikan saanut mies on mennyt naimisiin ja hänellä on kaksi lasta – mutta tuoreiden maahanmuuttoviranomaisten päätösten mukaan perheellä ei ole tarpeeksi tuloja, jotta perhe voisi kokonaisuudessaan jäädä Suomeen asumaan. Viranomaisen päätös tämän perheen kohdalla on varmasti tehty lain ja asetusten mukaisesti, sitä ei kukaan epäile, mutta kukaan tai mikään ei sinällään ole edellyttänyt Suomen hallitusta kiristämään kriteereitä saati säätämään huonoja lakeja. Lisäksi nykyinen laki olisi myös mahdollistanut toisenlaisen päätöksen inhimillistä syistä. Meidän on lisäksi hyvä muistaa, että mikään ulkopuolinen taho ei esimerkiksi määritellyt Irakia turvalliseksi maaksi, eikä kukaan ulkopuolinen edellytä Suomeen oleskeluluvan saamisen kriteeriksi 2600€:n kuukausittaisia nettotuloja, vaan nämä kaikki ovat nykyisen hallituksen itsensä määräämiä ratkaisuja, jotka on tehty puhtaasti Perussuomalaisten vaateesta.
Lisäksi vaikuttaa siltä, että Maahanmuuttovirasto on itsekin hieman solmussa omien päätöstensä kanssa. Ensin sanotaan näin:
Tämän linjauksen mukaan Irak on turvallinen maa. Ja nyt muutama viikko myöhemmin vihjataan, että asia olekaan noin yksinkertainen:
Ei ole siis ihme, jos päätöksetkin poukkoilevat ja vaikuttavat epäjohdonmukaisilta, kun linjauksetkin vaikuttavat sellaisilta. Lisäksi Maahanmuuttoviraston linjauksista pistää törröttäen silmään tämä kohta:
-”Jos äidin osalta on arvioitu, että kansainväliselle suojelulle ei ole perusteita ja hänet voidaan palauttaa turvallisesti kotimaahansa, on lapsen etu mennä äitinsä mukana.”-
Tämä on outo linjaus. Sillä missä ovat isän oikeudet? Miten lapsen etu voi olla joutua eroon omasta isästään? Eikö isä ole lapselle merkittävä ihminen? Minä en käsitä tätä perustetta.
Rautalankaa: lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa yksiselitteisesti ihmisten ja tässä tapauksessa lasten vanhempien yhdenvertaiseen kohteluun. Tämä tarkoittaa, että lasta, hänen isää saati äitiä tai muuta huoltajaa ei saa syrjiä millään perusteella. Toistan: ei millään perusteella. Jos isä ei voi palata entiseen kotimaahansa esimerkiksi siksi, että uhka on edelleen olemassa (kuten tässä kyseisessä tapauksessa) ja jos perheen isä on asunut Suomessa jo 7 vuotta, on täysin kohtuutonta repiä perhe hajalle liian pienten tulojen vuoksi. Tulojen, joiden raja on 2600€ kuukaudessa. Nettona. Kuka meistäkään tienaa tuota määrää, eikä silti joudu turvautumaan sosiaaliturvaan? Ja vaikka tuloiksi lasketaan mm. lapsilisät ja asumisen tuet, niin kaikissa tapauksissa alimmilla palkoilla työskentelevä turvapaikan jo saanut ihminen ei tänne perhettään saisi. Ja mihin jäi ajatus syrjimättömyydestä? Raha on siis riittävä syy syrjiä isää ja rikkoa perhe? Tämä on täysin epäinhimillinen linjaus ja rikkoo Suomen itsensä ratifioimien sopimusten henkeä:
Oman perheensä uuteen kotimaahan jäämisen mahdollistaminen pitäisi olla itsestään selvä oikeus. Herra Huner Ali Muhammedin sanotaan olevan jopa rosvon, kun hän haluaa perheensä jäävän Suomeen hänen kanssaan. Mutta minusta hän olisi roisto, jos hän EI tekisi kaikkea mahdollista saadakseen elää perheensä kanssa uudessa kotimaassaan. Minulla itselläni on kaksi pientä lasta ja upea vaimo. Minä tekisin kaikkeni saadakseni pitää heidät luonani. Minä voin vain kuvitella herra Muhammedin tunnetilan juuri nyt. Vain muutaman euron tähden hänen perheensä ollaan valmiita hajottamaan.
Meillä toki on oikeus laittaa tulorajoja perheenyhdistämisien kriteereiksi, tämä on aivan selvä asia. Toimeentuloehdon asettaminen on täysin Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa sopusoinnussa, sillä kyseisen sopimusmääräyksen mukaan perhe-elämän suojaan saadaan puuttua maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi. Mutta itseäni toistaen sanon: mikään ulkopuolinen taho ei määrää rajaksi 2600€:n nettotuloja, eikä mikään taho määrää, että inhimillisyyttä ei tule päätöksissä huomioida, vaan itse asiassa inhimillisyyttä ja erityisesti lasten hyvinvoinnin huomioimista edellytetään samoissa sopimuksissa. Onkin kysyttävä, miten inhimillistä on turvapaikan saanutta ihmistä lyödä lisää estämällä häntä saamasta perhettään luokseen? Ja mitä inhimillistä on erottaa lapset isästään? Maahanmuuttoviraston mukaan toimeentuloedellytyksestä voidaan poiketa myös, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu vaatii sitä, niin kumpi on tässä kohtaa lapsen etu: ehjä perhe vai rikki revitty perhe?
Ja miten voi olla järkevää vaatia alaikäiseltä lapselta toimeentuloedellytysten täyttymistä, kuten uusi lakiehdotus vaatii ja edellyttää. Mahtaa alaikäistä ihmistä ahdistaa, kun pitäisi pitää huolta myös vanhempiensa tuloista:
-"Toimeentuloedellytys olisi oleskeluluvan edellytyksenä myös silloin, kun perheenkokoaja on yksin maahan saapunut alaikäinen lapsi. Lapsen edun niin vaatiessa toimeentuloedellytyksestä tulisi yksittäistapauksellisen harkinnan perusteella poiketa. Vaikka toimeentuloedellytys periaatteessa kohdistuisi oleskeluluvan hakijaan eli vanhempaan, käytännönsyistä edellytyksen täyttyminen jäisi pääsääntöisesti perheenkokoajana olevan alaikäisen vastuulle."-
Minä en tajua näin kylmää politiikkaa. Minusta turvapaikan saanut ihminen on suojansa sekä turvallisen elämänsä ansainnut, kuten myös perheensä luokseen. Suomen nykyisen hallituksen politiikka on melkoisen kylmää ja sydämetöntä ja kertoo vain siitä, miten ollaan valmiita pilaamaan tämä maa ihan vain siksi, että ’vieras’ ei Suomesta kiinnostuisi, eikä täällä viihtyisi:
Mitä se kertoo hallituksemme arvomaailmasta ja prioriteeteista?“-
Voisiko asiaa enää paremmin tiivistää? Epäinhimillistä politiikkaa. Ja tämä kaikki vain muutaman euron tähden.
