Valkoisen nationalismin lupaus, joka pettää aina #AltRight
He had no concern for factuality; what he said about others was meant to generate a certain fiction.
He had a certain undeniable charisma, and he was the first major politician of a new media age.”- (Timothy Snyder)
Tässä lainauksessa on puhe miehestä, joka nousi valtaan ilman enemmistön tukea ja joka osasi käyttää oman aikansa mediaa loistavasti hyväkseen.
Tässä lainauksessa on puhe miehestä, jolle tarina oli totuutta tärkeämpi ja identiteetti sisältöä merkittävämpi.
Tässä lainauksessa on puhe miehestä, joka käänsi kansakunnan vihaamaan vierasta ja uskottelemaan, että hänen maastaan täytyy tehdä suuri ja se vaatii lisää elintilaa.
Tässä lainauksessa on kyse miehestä, jonka rikokset ihmisyyttä vastaan muuttuivat kuolemattomiksi, vaikka hän itse tappoi itsensä.
Tässä lainauksessa on kyse Adolf Hitleristä. Miehestä, joka ei esittelyjä kaipaa, mutta jonka elämää ja tekoja pitää muistella aina aika-ajoin, jotta emme unohtaisi historiaamme.
Tässä lainauksessa oli kyse siitä, että Adolf Hitler elää vielä vuonna 2016:
Identiteetti on löytynyt. Näin sanoo valkoinen natsi Donald Trumpin valinnan jälkeen. Identiteetti, joka on ollut ’marginaalissa’. Valkoinen identiteetti, joka tukeutuu Hitlerin kuolemattomaksi tekemään kuvastoon.
Kuvan lainaus on herralta nimeltä Robert Spencer, jolle valkoisuus tarkoittaa ideaa, jossa kaikki ihmiset eivät olekaan tasa-arvoisia ja tasavertaisia: vain valkoiset ovat sellaisia. Ja tämä sama tematiikka on tuttua Donald Trumpin itselleen strategiksi palkkaaman Steve Bannonin demagogiassa:
Eikä tässä ajattelussa ole mitään uutta, vaan kyse on valtavirtaistuneesta ajattelusta niin USA:ssa kuin meillä Euroopassa Suomea myöten. Rasismi. Misogynia. Muukalaiskammo. Nämä ovat vuoden 2016 teemat. Ikävä kyllä.
Ja näitä teemoja ovat toistaneet myös suomalaiset marginaalissa olleet heteroressukat. Timo Soinikin jo antoi loitsun lentää herrojen Spencer & Bannon malliin sanomalla, ‘ettei valkoisessa heteromiehessä ole mitään vikaa’. Tämä ’valkoisen heteron’ teema toistuu kaikkialla mahtivalkoisessa maailmassa juuri nyt vuonna 2016. Mutta todellisuudessa lause “There is nothing wrong with being white”, on vain käsittämätön ja absurdi. Tuo puhe on käsittämätöntä yksinkertaisesti siksi, että kukaan ole väittänytkään, että ’valkoisuudessa’ saati ’heteroudessa’ sinällään olisi kummassakaan jotain vikaa tai jotain väärää.
Mutta siinä kohdassa, kun valkoinen heteromies alkaa vaatimaan rajoitteita muille ihmisille, jotta ne muut eivät saisi samoja oikeuksia valkoisen heteromiehen kanssa, me alammekin olemaan vaikeuksissa. Silloinkaan ei ole kyse valkoisesta heteroudesta sinällään, vaan eriarvoistavasta politiikasta, jotka perustuvat rotuihin, etnisyyksiin, rajoihin, omaan napaan sekä siihen, onko housuissa penis vaiko ei. Tuossa tympeän nationalismin retoriikassa kaikki heihin kohdistuva kritiikki toki palautetaan lähes poikkeuksetta uhriutuvaan rodulliseen kontekstiin, sillä he itse ajattelevat politiikkansa rodullisuuden ja niiden eriarvoisuuden varassa, joten kyse on mitä ilmeisimmin voimakkaasta projektiosta ja pyrkimyksestä sumentaa se, mistä oikeasti on kyse. Kun musta sanoo ’black lives matter’ ja muistuttaa heidänkin olevan ihmisiä, on huonon kohtelun vähentäminen valkoisen ylivallan narratiivissa pois valkoisen hegemonian totutuista oikeuksista, joihin kuuluu etuoikeutettu asema suhteessa etnisiin vähemmistöihin. Siksi nationalismin eetoksessa ei ole tilaa tasavertaisuudelle, eikä tasa-arvolle, vaan ne ovat nationalismin vihollisia osana nationalismin oleellista voimaa nakertavaa arvorakennelmaa.
Tässä tympeän Bannonin, Trumpin ja Robert Spencerin nationalismin puheessa on kyse ilmiöstä nimeltä ’Alt right’.Tasa-arvo on tässä rumassa valkoisuuden ’Alt right’- tarinassa valkoisen etuoikeuden sortoa. Vain kunnon mahtivalkoinen voi puhua vakavissaan valkoisten oikeuksista yhteiskunnassa, joka on täysin valkoisten oikeuksien läpitunkema ja joka rakentuu ja perustuu valkoisuuteen ja sen etuoikeuksien ylläpitoon. Kun toiselle annettaisiin sama kuin itselle, alkaa ’Alt right’- hetero kyynelehtimään, sillä ainoa asia, joka muuttuu, on hänen itselleen antama positionsa oman tunkionsa huipulla, joka on antanut 'Alt right’- heterolle päivittäisen oikeutuksen solvata ja kohdella ihmisiä huonosti.
Jos siis oli epäselvää, niin termi 'Alt-right' on eufemismi valkoiselle ylivallalle, valkoiselle identiteetille, joka löytyy niin KKK:n, perussuomen 'Rajat Kiinni'- nationalismin kuin Trumpin puheiden ytimestä ja jossa aktiivisesti halutaan puolustaa valkoisen oikeutta kohdella ihmisiä huonosti perustuen etnisyyksiin ja siihen, että housuista löytyy penis. ’Alt right’ on siis puhdasta, alkeellista, perinteistä arvokonservatiivista natsismia, jonka varaan Donald Trump rakensi koko pelkoihin perustuvan kampanjansa ja jonka herra Trump julkeasti toi osaksi Valkoista Taloa ja siten legitimoi pyrkimyksen valkoiseen ylivaltaan.
Suomessa ’Alt right’ tunnetaan vanhanaikaisella nimellä ’isänmaallisuus’, mutta ihan samasta ilmiöstä on kyse, eikä ole sattumaa, miten Timo Soinia myöten ’isänmaalliset’ käyttävät täsmälleen samaa retoriikkaa kuin Amerikan serkut uudella mantereella.
Isänmaallisuuden ja nationalismin kokeilussa kuoli viime vuosisadalla kymmeniä miljoonia ihmisiä ja nuo kaksi asiaa ovat suurimmat ihmisen itsensä aiheuttamien ruumiskasojen aiheuttajat ilman mitään epäilyksiä ihmisen historiassa. Mikään muu aate tai uskonto ei ole niin omista verikekkereistään innostunut kuin ovat isänmaallisuus ja nationalismi. Luulisi jotain historiasta opitun, mutta ’Alt right’ ei tätä tunnusta, vaan he kaipaavat eroa, verta ja kipua. Ja vain siksi, että valkoista egoa on loukattu sanomalla, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Siinä on myös jotain ironisen surullista, että tämän isänmaallisuuden läpitunkeman äärinationalismin ja ksenofobian valtaamat maat Unkarista Puolaan ympäröivät nykyään Saksaa ja ne yrittävät kertoa nyt Saksalle, miten ’oikeasti’ ollaan natseja.
Minä tiedän, että useilla isänmaallisilla lirahtaa nyt housuihin, kun sanon: olen pahoillani, mutta natsia ei tule taivuttaa muotoon ’isänmaallinen’. Se taivutetaan edelleen muotoon ’n-a-t-s-i’. Myös muoto ’perussuomalainen’ on vakiinnuttanut paikkansa normaalissa puheessa termin ’natsi’ tilalla täysin toisiaan vastaavilla merkityksillä. Silti suosin poliittisen korrektiuden unohtamista ja asioista puhumista niiden oikeilla nimillä. Rasisti on rasisti, natsi on natsi, ei ‘isänmaallinen poliitikko‘ tai ‘perussuomalainen‘ tai ’maahanmuuttokriitikko’ tai ’ristiriitainen persoona’. Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä, ilman isänmaallisten ja muiden persujen vaadetta poliittisesta korrektiudesta, sillä tämä nykyinen, hyssyttelevä poliittinen korrektius on vain ensi askel tiellä helvettiin, jossa Timo Soini, Donald Trump, Nigel Farage ja Seppo Lehto tanssivat kännissä ’macarenaa’ ja kähmivät samalla Marine LePeniä, koska he voivat samalla, kun Sebastian Tynkkynen paskoo housuihinsa vain saadakseen lisää huomiota.
Poliittinen korrektius, mene pois. Rasistia ja natsia pitää kutsua rasistiksi ja natsiksi. Ja meidän pitää lopettaa tyhjyyttään humisevat puheet ’maahanmuuttokriittisyydestä’ ja ’lyyrisestä puheesta’. Piste.
Mistä muuten näkee, että poliittinen korrektius on tänään totta? No, sen näkee erityisesti siitä, miten poliittinen eliitti loukkaantuu heihin kohdistuneesta kritiikistä ja alkaa asettamaan vaatimuksia huumorille. Kun poliitikko, jolle ihmisten kutsuminen raiskaajiksi, juopoiksi, narkkareiksi, on arkea ja jolle naisten kähmiminen on ’business as usual’, loukkaantuu vitseistä, olemme sen polun alkupäässä, jossa perussuomalaiset ovat jo olleet aikaisemmin: vaatimassa isänmaallisten kritiikkiä kriminalisoitaviksi ja perussuomalaisia määriteltäväksi kansanryhmäksi ja vaatimassa perussuomalaisuuden määrittelyä vakaumukseksi. Ja mikä on tavoite? No tietenkin hiljentää muut, mutta sallia itselleen ihan kaikki.
Minä pelkään, että ajastamme tulee aika, jonka rikokset ihmisyyttä vastaan muuttuvat kuolemattomaksi osaksi isänmaallisuuden folklorea ja että ne rikokset ovat vain uusi luku siinä nationalismin rujossa teoksessa, jonka alkusanat kirjoitti Adolf Hitler.
Erotteleva nationalismi pyrkii toistamaan historiaa sanomalla, miten meidän aikamme on pahempi kuin mikään ennen ja miten meidän maailmamme ja identiteettimme ovat luhistumassa, jos emme tee mitään. Ja ne teot ovat jälleen kouristus menneisyyteen ja katse vahvasti sisäänpäin. Ne teot ovat jälleen kerran vaatimuksia saada päättää kaikesta itse ja mikä pahinta: nuo vaatimukset eivät koske pelkästään itseään, vaan tässä erottelevassa nationalismissa halutaan päättää muista ihmisistä, heidän tavoistaan, heidän arvoistaan, heidän tavastaan harrastaa seksiä, heidän tavoistaan puhua, pukeutua ja kohdella muita, jopa siitä, miten ihmiset identifioivat itsensä. Nuo vaatimukset eivät liity oman kulttuurin ylläpitoon saati kehittämiseen, vaan ne liittyvät ensisijaisesti muiden kieltämiseen ja eroon perustuvaan identiteettiin, jota voimistetaan ja koulukiusaajan metodeilla väellä ja voimalla huutamalla: ”Älä ole olemassa, meitä pelottaa!”.
Mutta minä olen olemassa. Ja meitä on monta. Ettekä te voi sille mitään. Ja teitä sietääkin pelottaa, sillä minä ja minun kaltaiseni näkevät lävitsenne, paljastavat teidät ja puolustavat maailmaa, jossa me olemme kaikki tasavertaisia ja tasa-arvoisia riippumatta ihonväristä, uskonnosta tai peniksestä tai sen peniksen puutteesta.
Isänmaallisuus, ’Alt right’, ’valkoinen hetero’, ’maahanmuuttokriittisyys’ ja nationalismi ovat vain sokerikuorrutettuja termejä, joihin kaikkiin piiloutuu valkoinen peloksi typistyvä alemmuuskompleksi.
Älkää unohtako, että nationalismi valehtelee aina. Kuten se tekee nytkin. Me elämme koko ihmiskunnan historian parasta aikaa miltei kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna: me elämme pidempään, me sodimme vähemmän, meillä on ensimmäistä kertaa enemmän demokratioita kuin diktatuureja, me emme ole enää edes niin köyhiä. Voisi sanoa, että me ihmiset olemme jotain osanneet tehdä oikein tässä maailmassa. Me osaamme tehdä oikein myös huomenna.
Älkää unohtako tätä, hyvät ihmiset.
