Vieraista ihmisistä, kättelystä ja sen välttelystä
Tukholmalaispolitiikko Yasri Khan kieltäytyi kättelemästä naista.
Hänen oman selityksensä mukaan naisen kätteleminen olisi hänelle 'liian intiimiä'. Hän erosi poliittista luottamustehtävistään:
-"Minut on kasvatettu niin, että fyysistä kosketusta vastakkaisen sukupuolen kanssa pidetään hyvin intiiminä", perusteli Khan, joka on myös Ruotsalaiset muslimit rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta -järjestön puheenjohtaja.
Lausunnosta nousi kohu ja keskiviikkona Khan kertoi vetäytyvänsä ehdokkuudestaan ympäristöpuolueen hallitukseen."-
Eroa perusteltiin myös sillä, että se oli oikein. Että niin pitääkin, sillä Khanin käytös on pöyristyttävää. Sanottiin esimerkiksi, että Khanin puolue ajaa naisen oikeutta omaan kehoonsa ja ehkäisyn ja abortin saatavuutta. Ja nyt herra Khan ei sitten voisi ajaa näitä asioita, sillä hän ei kätellyt naista.
Tässä on tietty ristiriita. Sillä oikeastaan herra Khanin tavan taustalla on välttää intiimiä kosketusta ja juuri sillä tavalla hän kunnioittaa naisen oikeutta omaan kehoonsa: hän nimenomaan antaa naisen päättää ihan itse, kuka koskee, milloin ja millä ehdoilla. Ne ihmiset, jotka vaativat ihmisiä kättelemään vastakkaisen sukupuolen edustajia vastoin omaa vakaumustaan, pakottavat naiset itseasiassa tekemään, kuten ympäristö vaatii ja tottelemaan kiltisti. Mietin pakostakin, miten nämä ihmiset uskottelevat itselleen ajavansa naisten oikeuksia?
Kanadan tuore pääministeri Justin Trudeau puolestaan kunnioittaa ihmisen oikeutta määritellä kosketuksensa rajat:
Se, mikä ei meillä meinaa onnistua, on näemmä kanadalaisille arkipäivää.
Herra Khanin kohdalla puhuttiin tasa-arvosta. Ja minusta tämä on outoa. Sillä vastakkaisen sukupuolen kättelemättömyys kuin automaationa ei ole millään tavalla sidoksissa tasa-arvoon. Yksinkertaisesti johtuen siitä, miten kyse voi olla juuri seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, kuten herra Khan sanoi. Tässä kohtaa samaa sukupuolta edustavan ihmisen kätteleminen ei ole mikään ongelma, mutta vastakkaisen on (sillä intimiteetti).
Ja minun on oikesti vaikea ymmärtää, miksi tämän ymmärtäminen on yllättävän hankalaa sivistyneessä Suomessa.
Olemmeko me niin jumiutuneita omiin normeihimme, että emme enää edes osaa ajatella että muitakin tapoja raamittaa omaa maailmaansa on olemassa? Omiin normeihimme jumiutuneina me tulkitsemme hyvin helposti seksuaalisuuteen ja intimiteettimme rajoihin liittyvät asiat jäykän ja negatiivisen arvottavasti yksinkertaistavasta binääristä tasa-arvonäkökulmasta, vaikka kyse on oikeasti ihan jostain muusta. Kun me määrittelemme asioita väärässä narratiivissa, me arvotamme asiat vääristä lähtökohdista, emmekä siten edes kykene näkemään vaihtoehtoja.
Jos joku haluaa uskoa, miten kosketus on seksuaalista ja siksi vastakkaisten sukupuolien edustajat eivät saisi toisiaan kosketella, on se kumpaankin sukupuoleen symmetrisesti liittyvänä täysin ei-syrjivä tapa. Syrjinnän pitäisi ollakseen syrjintää, sen myös pitäisi saattaa kohteensa johonkin epäedulliseen tilaan (ja kättelyn saamatta jääminen ei riko kenenkään oikeuksia saati ihmisarvoa). Kättelyn saamatta jättäminen johtaa vain kättelyn saamatta jäämiseen, ei muuhun. Kättelemättä jättäminen ei edes tarkoita tervehtimättä jättämistä, joka olisi tietenkin moukkamaista ja epäkunnioittavaa.
Kun me pysymme kättelymättömyydessä herra Khanin kontekstissa, on ymmärrettävä, miten kyseessä on pyrkimys äärimmäiseen 'siveellisyyteen'. Nyt tämä on julkisessa keskustelussa 'käännetty' siten, että kyseessä olisikin vain ja ainoastaan naisen seksualisointi, joka luonnollisesti sellaisenaan olisi vähintäänkin epätasa-arvoista. Mutta kun kyse on kumpaakin sukupuolta koskevasta kiellosta koskettaa, niin missä se epätasa-arvo on? Kyseessä on toki meidän suomalaisten näkökulmasta outo ja vanhakantainen tapa osoittaa molemminpuolista kunnioitusta, mutta silti on vaikeaa ymmärtää, miksi sen takia pitää poistua politiikan estradilta herra Khanin tavoin? Miksi kuvan herra Trudeau kykeni näkemään tuon tavan taakse ja hän tervehti musliminaista käsi sydämellä?
Minä en käsitä kättelymättömyydestä syntynyttä tasa-arvoporua. Minusta on selvää, ettei kyse ole syrjivästä tavasta, sillä se koskee kaikkia ja sen vaikutukset ovat samat niin miehelle kuin naiselle, eikä tapaa johdeta jomman kumman sukupuolen ominaisuudesta (ero ei ole ominaisuus), vaan kyse on seksuaalisuuden määritelmästä ja sen rajoista (jotka ovat samat kaikille). Syrjinnässä on kyse ihmisoikeuksista ja/tai perusvapauksista:
-"...syrjinnän käsite tarkoittaa kaikkea erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, joka perustuu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan, ja jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien tai perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen."- General Comment No 18, para 7. Määritelmä seuraa läheisesti YK:n rotusyrjintäsopimuksessa (CERD-sopimus) sekä YK:n naissopimuksessa (CEDAW-sopimus) käytettyjä syrjinnän määritelmiä.
Uskon jokaisen ymmärtävän, että kättelyssä ei ole kyse kummastakaan em. oikeuksista saati vapauksista.
Syrjinnäksi määrittelyn kannalta tärkeitä kysymyksiä ovat: onko oleellista oikeus kieltäytyä kättelystä, oikeus kätellä vai oikeus tulla kätellyksi? Yksi näistä on ihan oikeasti perustavaa laatua oleva oikeus, kaksi muuta eivät. Oikeus tulla kätellyksi ei ole millään tavalla perustavaa laatua oleva oikeus, kuten ei myöskään oikeus kättelyyn, mutta oikeus kättelyn välttämiseen on perusteltua osana perusoikeuksia. Siksi kättelystä kieltäytyminen ei tämän kirjoituksen määrittelemässä kontekstissa ole ihmisen syrjintää, sillä se ei mitätöi, eikä rajoita kenenkään perusoikeuksia.
Se, että kättelemättömyydessä kyse on ahtaan heteronormatiivisesta tavasta, niin sitä voisi perata ja kritisoida vaikka kuinka paljon. Heteronormatiivisen perinteen mukaan määritelty kättelytapa pitää sisällään ajatuksen siitä, että mies ja nainen tulee pystyä erottamaan. Ja tämähän on absurdi vaade, sillä se edellyttäisi selkeitä määritelmiä miehestä ja naisesta ja siitä, mikä on 'miestä' ja mikä on 'naista'. Kun sukupuoli on lisäksi myös sosiaalinen konstruktio, ajautuisimme hankaliin tilanteisiin liian tiukkojen rajojen vuoksi. Tästä olisi hyvä keskustella.
Se, että pohditaan kättelyä esimerkiksi kunnioituksen näkökulmasta, on silti eri kuin puhua siitä syrjivänä. Kunnioituskeskustelu tai ahtaan heteronormatiivisuuden pohdinta ovat ihan eri juttuja (ja sinällään järkeviä). Minusta sekin on kunnioittamista, jos jonkun naisen mielestä minua ei tule kätellä ihmisen omien arvojensa vuoksi, niin ei se ole minulta pois (kättely ei ole mikään perusoikeus), mutta kättelyn vaatiminen olisi epäkunnioittavaa ja alentavaa toista kohtaan ja rikkoisi ihmisen perusoikeuksia. Syrjinnän käsitteen näkökulmasta voisi siis perustellusti sanoa, että mahdollinen kättelyn vaade rikkoisi ihmisen perusoikeuksia.
Ja jos ei muuta, niin olisi ainakin röyhkeää vaatia jotain (kättely), johon meillä ei ole mitään oikeutta. Se on vain tapa. Ei siitä kättelyn välttämisestä tarvitse pitää, mutta toisen tapojen pitäminen törkeänä, kun todellista törkeyden elementtiä ei ole, on törkeää ja alentavaa ja tällöin me suvaitsemme vain niitä, ketkä ovat kanssamme tapojaan myöten täysin samanlaisia. Mutta Suomessa kunnioitetaan ihmisen oikeuksia. Ihmisellä on oikeus määritellä oma fyysinen tilansa. Ihmisellä on oikeus määritellä oma uskonsa ja tapansa harjoittaa ja elää sitä uskoa (lakeja kunnioittaen). Jos tuon perusoikeuden haluaisi ottaa pois 'maassa maan tavalla'- perusteella, niin se on puhdasta Rajat Kiinni- retoriikkaa. Ja sille meidän tulee sanoa aina 'ei kiitos'.
Esimerkiksi minun tapani olla välillä röyhkeä ja julkea puheissani, on sananvapauteni oikeuttamaa samalla tavalla kuin ihmisen päätös kättelymättömyydestä on ihmisen perusvapauksien oikeuttamaa. Ei minunkaan röyhkeydestä pitää tarvitse, mutta sen perusteella puheeni kieltäminen rikkoisi oikeuksiani (sananvapaus) vastaavasti kuin rikkoisi vaade kättelystä.
Ja vaikka me puhuisimme kättelyn problematiikassa syrjinnän kontekstissa, on muistettava, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolinen tunnustaminen ei tarkoita sitä, että kaikissa tilanteissa kaikkia ihmisiä edellytettäisiin kohdeltavan täsmälleen samalla tavalla. Esimerkiksi perusoikeutemme äänestysoikeus valtiollisissa vaaleissa voidaan rajoittaa tietyn alaikärajan ylittäneisiin valtion kansalaisiin. Tämä siitä huolimatta, että kyse onkin tällöin erottelusta toisaalta iän ja toisaalta kansalaisuuden perusteella. Sukupuolen perusteella äänioikeutta ei kuitenkaan voida rajoittaa. Syrjinnästä ei ihmisoikeuskomitean käytännön mukaan ole kyse silloin, kun erottelulla on hyväksyttävä ja objektiivinen peruste.
Miettikää tässä kohtaa tapausta Kanadassa, jossa katsottiin kypäräpakon voivan täyttää syrjinnän tunnusmerkistön sikhien kohdalla, koska nämä eivät uskontoonsa perustuvan turbaaninkäytön takia voi pitää kypärää päässään. Tämä olisi täysin mahdollista verrata kättelyyn pakottamiseen. Kättely ja tervehtiminen eivät ole perusoikeuksia, sillä jos ne olisivat oikeasti perustavaa laatua olevia oikeuksia, pitäisi meidän joka aamu valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistumelle, sillä naapuri ei taaskaan tervehtinyt käytävällä. Todella törkeää, eikö vain?
Mutta maailma nyt vain on tällainen. Sellaista sääntöä tai oikeutta ei tässä maailmassa ole, että se pakottaisi ketään kättelemään - ja meidän tulee vain sietää se. Kyse ei ole ihmisarvosta saati tasa-arvosta. Kyse on tapakulttuurista, joka ei nauti lain saati yhdenkään kansainvälisen sopimuksen suojaa. Meillä nyt vaan on sellainen maailma, että se sallii omista tavoistaan poikkeavia tapoja, vaikka ne olisivat meistä miten typeriä tahansa - ja meidän täytyy se hyväksyä. Sillä jos emme hyväksyisi, me kieltäisimme samalla oikeuden omiin tapoihimme. Eikä tässä olisi mitään järkeä.
Keskustelu kättelemättömyydestä puolestaan on sinällään hyvä asia ja se pakottaisi meidät pohtimaan yleensäkin heteronormatiivisen yhteiskunnan rajoja ja niiden mielekkyyksiä. Tämä heteronormatiivisten rajojen purkaminen pakottaisi meidät näkemään lopullisesti myös sen, että sukupuolineutraali avioliitto on ainoa oikea näkökulma avioliittoon, sillä muuten me todella syrjisimme toista sukupuolta asettamalla ihmisiä aidosti eriarvoiseen asemaan (avioliitto on perusoikeus) vain sen itsensä (sukupuoli) takia, eikä tämä tosiaankaan kuulosta aivan 2000- luvulta.
Tässä kohtaa kättelemättömyys on hyväksyttävä tavaksi, joka ei ole syrjintäkysymys. Ja tämä kättelyn syrjinnäksi problematisointi juontaa juurensa toiseutetun muslimin alentamisesta omien toiveidemme ja ennakkoluulojemme kohteeksi (sillä muslimeihin ja islamiin tämä keskustelu kuitenkin taantuu ja palautuu). Me haluamme vaatia vieraita toimimaan haluamallamme tavalla, jotta me emme joutuisi kokemaan epämiellyttäviä tuntemuksia vieraan asian vuoksi. Ja tämä on melko omahyväistä, eikä meillä ole mitään oikeutta vaatia omia tunteitamme nostettavaksi jalustalle ja vaatia ketään toimimaan sen mukaisesti. Yhtä lailla voisi sanoa, että 'rajat kiinni, sillä meitä pelottaa'.
Mutta vieraat ja tavoiltaan meistä poikkeavat ihmiset eivät tule millään tavalla tasavertaisiksi meidän kanssamme sillä, että pakotamme heidät kättelemään, vaan kuten aiemmin osoitin, se vaade tekisi heistä syrjittyjä.
Ja oikeastaan on sanottava suoraan, että niin kauan kuin katsomme oikeudeksemme nostaa mölyn ja hälyn kaikesta, missä edes osa vieraista ihmisryhmistä ei tee asioita täsmälleen kuten valtaväestö, on keskustelu aiheesta pelkästään heidän toiseuttamistaan.
Meillä on selvästi yhteiskuntana opittavaa vierauden sietämisestä ja ymmärtämisestä. Ehkä me vielä opimme sietämään sen, että ihminen toimii mahdollisesti eri arvostelmien varassa kuin me olemme tottuneet. Ehkä. Toivottavasti.
Tie rasismiin on kivetty väärillä puheilla tasavertaisuudesta. Ja siksi meidän on opittava puhumaan.
