Voiko hampurilaista enää syödä?
Harvoin minua jää vaivaamaan jokin teksti. Epämääräisellä tavalla. Tämä kirjoitus jäi ja erityisesti yllä lainaamani kohta, sillä se on niin yliampuva moraalisessa närkästyksessään. Minä kerron, miksi.
Kulttuurinen omiminen on nykyisessä muodossaan käsitteenä yksi turhimmista, moraalisäteilevimmistä käsitteistä, joihin aina silloin tällöin törmää. Tämä ihan vain siksi, että se ei oikeastaan kuvaa mitään todellista ongelmaa, vaan ohiselittää ja nimeää uudelleen latistetulla fokuksella todellisia ilmiöitä, joita ovat sorto sekä alistaminen.
Tähän yksinkertainen selitys: kaikki - ja minä tarkoitan KAIKKI - kulttuuri on lähtokohtaisesti ja luonteeltaan aina ’omimista’. Omiminen on problemaattista ja ongelmalliselta vain, jos omimiseen käytäntönä tai prosessina liittyy tarkoituksellista ja tavoitteellista hallintaa tai alistamista. Mutta tällöin omiminen on välineellistetty hallinnan ja alistamisen työkaluksi, joten omiminen ei siis tässä tapauksessa olisi lainkaan se ongelma, vaan itsessään ne pyrkimykset hallintaan ja alistamiseen.
Kulttuurinen omiminen on jo käsitteenä negatiivisen klangin omaava termi, sillä sana 'omiminen' ei varsinaisesti positiiviselta tunnu, vaan käsitteen viesti on, että nyt joltain varastetaan ilman lupaa joltakin, joka omistaa sen varastamisen kohteen. Ja sitä luonnollisesti pitää paheksua. Jopa niin paljon, että valkoinen ei saisi edes rastoja päässään pitää.
Mitä seuraavaksi? Karate pitää kieltää, sillä edustaa saatanallista kulttuuri-imperialismia? Karjalanpiirakoita ei saisi niiden aitojen, karjalaisten kotikylien ulkopuolella valmistaa, sillä onhan se nyt omimista, perkele (mistä tulee muuten se riisi, ihan omilta kotivainioilta sieltä kaihon laulumailta)? Ja Cheek on kyllä pahin kulttuurin omija! Rap on kiellettävä, sillä se imee alkuperäisen kulttuurin hengiltä! Texmex ravintolassa syömäsi burrito murhaa aina yhden meksikolaisen lapsen! Jos puhut englantia, revit yhdeltä britiltä vähintään käden irti! Uusnatsia pitää muistuttaa, että kaljuus on Shaolin-munkeille pyhä asia, järkyttävää omimista, perkele! Jos joogaat, halveeraat joogan uskonnollista alkuperää ja hyväksyt brittien kolonialismin Intiassa! Ja päiväkotien naamiaisissa intiaaniasuun pukeutuvista lapsista tehtävä lastensuojeluilmoitus! Intiaanin verta on muuten meidän kaikkien käsissä!
Huh. Vaikeaksi menee. Jopa ’Washington Redskins’ ja mokkasiininen käyttö on pahasta ja dehumanisoi vähemmistöä ja varastaa heidän omaansa. Bitch, please, tekisi mieleni sylkäistä jonkun hampurilaiseen (ai niin, hampurilaisen käyttö tässä kohtaa on taattua kulttuurista omimista, joten jonkun jenkin käsi repeytyi juuri irti).
Oikeasti järkevintä on olla puhumatta kulttuurisesta omimisesta kokonaan kontekstissa, jossa siitä nykyään lähinnä puhutaan (että se on jo sinällään, itsenään, kansanmurhaan verrattavissa oleva teko). Koko käsitteen tarina on täynnä moraalisäteilyä ja pyrkimystä ja halua nipottaa. Kulttuurista omimista omimisen itsensä vuoksi vastustavat omaavat oikeasti asenteellisesti jäykän, konservatiivisen käsityksen kulttuurista aivan samalla tavalla kuin omaavat meidän omat perussuomalaisetkin sekä muut Rajat Kiinni- öyhöttäjät, joille kulttuuri on muuttumaton, tarkasti määriteltävissä ja jonkun omaisuudeksi määriteltävissä kokonaisuus. Toisin sanoen kulttuurista omimista vastustavat saati vastaavat Rajat Kiinni- lyyrikot eivät ole ymmärtäneet lainkaan, mistä kulttuurissa on kyse, vaan heitä ajaa tarve rajoittaa, hallita ja määrittää. Tuossa linkatussa kirjoituksessakin kirjoittaja lähinnä moraaliselittää meille muille, miten valkoinen rastafasisti sortaa ja miten valkoinen rastafasisti ei vain tajua mitään siitä, miten kolonialismin historia on verinen ja miten maailma pyörii ja miten jokainen valkoinen rastapää on kansanmurhaa. Miten ihanalta mahtaa eri kulttuurien keskuudessa tuntuakaan, kun kulttuureita latistetaan etuoikeutetun valkoisen toimesta suojeltaviksi reppanoiksi, joita suojelevat kulttuurisen omimisen ehdottomasti ei-rastapäiset kulttuurinturvajoukot! Mutta se sorron mekanismi elää edelleen ja voi hyvin, kun me etuoikeutetut suljemme tietokoneemme ja lopetamme toisten kulttuurien selittämisen toisillemme.
Minusta kulttuurisen omimisen kritisointi typistyy lähes poikkeuksetta vaatimukseksi kulttuuriseen purismiin, pyrkimykseen luoda kulttuurien ulkoilmamuseoita, joissa puristi voi sitten lomallaan vierailla ja käydä aistimassa Jotain Alkuperäistä ja Aitoa. Kulttuurinen puristi voi kokea puolustavansa jotain hyvää asiaa pilaantumiselta, mutta oikeastaan hän vain rajaa ja rajoittaa suojeltavan kulttuurin omaksi ideaalikseen ja siten hän vain näivettää aitoa kulttuuria vieden siltä sen luonnollisen kanssakäymisen dynamiikan ja siten sen elinvoiman. Meidän ei kannata unohtaa, että mitkään kulttuurit saati mitkään etniset ryhmät eivät ole koskaan olleet millään tavalla kovinkaan selvärajaisia, kenenkään omistamia, saati vain tiettyjen ominaisuuksien joukkoja, vaan nämä kaikki ovat syntyneet ja kehittyneet prosesseina useiden eri vaikutusten ja tekijöiden ulostuloina.
Linkatussa kirjoituksessa sanotaan myös näin:
-"Ovatko rastat uskonnollinen symboli vastaavalla tavalla kuin Persianlahden maissa naisten käyttämä peittävä abaya? Kyllä, kyseessä on uskonnollinen symboli. Se perustuu Raamatun nasiirivalaan, jossa miehiä kielletään ajelemasta pääkarvoitustaan.
Rastafarien syrjintä on todellinen ongelma. Yhdysvaltain perustuslaki takaa uskonnon vapaan harjoittamisen, mutta rastafarien kohdalla tätä ei ole sovellettu. Rastafarit kohtaavat hiustensa tähden syrjintää työpaikoilla päivittäin. Tietyissä piirikunnissa rastafarit eivät saa mennä kouluun tai ajokorttikuvaan rastat päällä. Rastat eivät tosin ole osa pelkästään rastafarien kulttuuria vaan afroamerikkalaista kulttuuria ylipäätään.
Valkoisia rastojen käyttäjiä mainitut rajoitukset eivät koske."-
Tässä näkyy oleellinen asia kulttuurisen omimisen ongelmia latistavassa ohiselityksessä: syrjintä on todellinen ongelma, rodullistamiseen perustuva toiminta yleisenä mekanismina on todellinen ongelma, mutta omiminen on korkeintaan työkalu (jos sitä työkaluna eli lähinnä varastamisena/tukahduttamisena käytetään). Ihmisiä syrjitään ihan oikeasti, eikä sitä syrjintää ole valkoisen kulttuurin muilta jotain omiva rastapää saati intiaanipäähinettä käyttävä valkoinen mies, vaan eriarvoistavat käytännöt. Se on sitä ihan oikeaa rasismia, jota vastaan meidän tulee tehdä työtä edelleen ja kaikkialla.
Kulttuurisen omimisen kontekstissa on oleellista vain ja ainoastaan yksi asia. Ja se on kunnioitus. Minusta on hyvin selvää, että meidän tulee kunnioittaa esimerkiksi alkuperäiskansojen edustajien toiveita ja puheita, kun on kyse on heidän omista asioistaan ja heidän kulttuureistaan. Kunnioitus ei ikinä mene pois muodista. Sillä valtakulttuurilla on yksi ominaisuus, jota me emme saa unohtaa: valtakulttuuri voi imeä vähemmistön kulttuurin, määritellä sen omakseen - ja sen jälkeen kutsua alkuperäistä feikiksi. Tässäkään ei olisi enää kyse 'omimisesta', vaan tarkoituksellisesta sortamisesta ja alistamisesta. Ja tällainen kulttuurinen alistaminen ja kulttuurinen tukahduttaminen ovat vain puhdasta halventamista, pilkkaa, ivaa, dehumanisointia. Tätä voidaan myös kutsua vanhanaikaisesti rasismiksi, jonka kuvasto on useimmiten kulttuurista varastamista, joka tukeutuu negatiivisiin stereotyyppeihin sekä hyväksikäytetyn kulttuurin symboliikan tai pyhien asioiden suoranaiseen halveksuntaan tai niiden kieltämiseen negatiivisina ilmiöinä.
Jos valtakulttuuri varastaa hiljalleen alistetussa asemassa olevan kulttuurin omaa ja/tai tukahduttaa sitä itseään, se kulttuuri hiljalleen katoaa ja sen itselleen omimmat asiat tulevat valtakulttuurin ominaisuuksiksi. Ja kun näin käy, alistettu kulttuuri katoaa anekdootiksi historian kirjoissa, jolloin me tässä ajassa voimme pohtia, miten hienoa olisi, jos tuollaista kulttuuria vielä olisi. Mutta..:
Tämä on oleellista! Valta-asema ja sorto! Valta-asetelmat ja eriarvoistavat käytänteet ovat juuri niitä, joita meidän pitää avata ja purkaa! Jos me keskitymme pelkästään ’omimiseen’ ja sen avaamiseen, me keskitymme sivuseikkaan, me keskitymme oireeseen, jonka oikeutus kumpuaa valta-asetelmasta. Omiminen itsessään ei ole sortoa ilman taustalla vaikuttavaa rakennetta tai sortoon ja alistamiseen pyrkivää tavoitetta. Sortaminen ja alistaminen eivät ole vain yksilön halveksuntaa vierasta kohtaan, sarja yksittäisiä väkivallan ja vihan tekoja, vaan kyseessä on kokonainen järjestelmä, jota ylläpidetään rakenteissa, käytänteissä, asenteissa, kuvastoissa sekä siinä kunniattomassa kulttuurisessa varastamisessa, jossa tavoite on dehumanisointi ja vieraan kieltäminen. Kun me haluamme taistella sortoa ja alistamista vastaan, meidän on siis avattava tämä koko järjestelmä, kuunneltava, kunnioitettava, identifioitava sen eri muodot, ymmärrettävä ne syyt sortavien mekanismien takana ja purettava ne lopullisesti.
Eikä tämä purku voi olla vähemmistöjen vastuulla yksin, ei missään tapauksessa. Sillä valtaväestö on asetettava peilin eteen ja sen on itse itseltään kysyttävä: miksi me sorramme? Miksi me kohtelemme eriarvoisesti? Meidän tehtävä ja meidän vastuumme on korjata virheemme ja ainoastaan me voimme puhdistaa omat käytäntömme ja prosessimme sortavilta rakenteilta aivan samalla tavalla kuin muslimit ovat ainoa uskottava taho korjaamaan ISIS:in aiheuttama vahinko heidän uskonnolleen: me emme voi heidän puolestaan selittää (paitsi tietenkin, jos kysymme Jussi Halla-aholta tai Sebastian Tynkkyseltä), minkälaiseksi heidän pitäisi uskontoaan muuttaa, jotta sen fundamentalistinen tulkinta ei saisi energiaa ja voimaa uskonnon opinkappaleista.
Emmekä me oikeastaan voi, emmekä myöskään saa ajatella jotenkin automaattisesti, että länsimaalaisten harjoittama muista kulttuureista lainaaminen olisi aina jotenkin loukkaavaa ja alistavaa. Sillä jos me niin tekisimme, me samalla toistaisimme ja ylläpitäisimme vain sitä wanhaa kolonialistista ajatusta, että meidän valkoinen kulttuurimme olisi jotenkin vahvempi ja merkittävämpi kuin muut kulttuurit. Eikä tässä olisi mitään järkeä, vaan se ylläpitäisi vastaavaa kulttuurista jännitettä kuin ylläpitää ihmisiä tarkkarajaisesti erotteleva nationalismikin.
Omiminen tai ehkä pikemminkin 'omaksuminen' itsessään ei siis ole mikään ongelma, vaan se on kulttuurien kehittymisen ja keskinäisen ymmärtämisen elinehtoja. Jos me emme omaksuisi kulttuureista mitään, me suomalaiset söisimme varmaan vieläkin pettua ja asuisimme paljain käsin kaivavissamme maakuopissa.
Luojan kiitos, me olemme osanneet 'omia' aina muilta kulttuureilta. 'Omitaan' siis edelleen, kunnioitetaan muita - ja lopetetaan persuileva kulttuuristen museoiden luonti, sillä se auta ketään.
Kiitos.
